Avainsana: staedler

Art journalia Tiian kanssa

Olen ollut innostunut art journalista jo jonkun aikaa. Parasta siinä on se, että voin toteuttaa sitä juuri niin kuin milloinkin hyvältä tuntuu. Hiljattain bongasin eräästä artikkelista nämä lauseet: ”Kuvataiteessa voi olla oma itsensä. Siinä ei ole oikeita tai vääriä vastauksia.”

Esittelen teille nyt yhden tuotokseni vaihe vaiheelta, kuinka toteutin sen. Jostain syystä halusin tehdä yksisarvisaiheisen työn. Olen aika tyytyväinen lopputulokseen. Sain sisällytettyä siihen senhetkisiä ajatuksia, tunteita ja mielikuvia, jotka todennäköisesti näkyvät vain minulle. Aloitin hahmottelemalla yksisarvisen säästämälleni lahjapaperille.

Väritin kuvan Promarker-tusseilla, sarven maalikynällä. Rajaukset tein Staedlerin tusseilla.

Vanhoista verhoista leikkasin palat ja liimasin ne art journalissa käyttämääni skräppikirjaan. Tässä kirjassa on mustat paksut sivut, jotka kestävät hyvin kaikenlaista ”sotkottelua”.

Seuraavaksi maalasin sivun valkoisella gessolla (pensselinä käytin jostain hiusväripakkauksesta tullutta sutia). Tuolla sivun alla on myös sanomalehteä (alustana olevan lisäksi), jotta seuraava sivu ei sotkeentuisi.

Gesso kuivuu aika nopeasti, joten pääsin jatkamaan melkein saman tien. Sapluunan ja vaaleanpunaisen akryylimaalin kanssa tein nurkkiin palloja.

Tässä välissä touhusin jotain muuta, ja kun työ oli taas kuiva, jatkoin leimailemalla. Leimamusteeni alkavat olla aika loppuunkäytettyjä, joten jälki on melko hailakkaa. Vasen yläkulma meni pieleen, niinpä peitin sen myöhemmin.

Suihkin vielä akryylimaalia (punaista) aavistuksen ennen yksisarvisen kiinnittämistä. Kaulaan pujotin pätkän juuttinarua ja liimauksen tein askartelulakalla (matta) laittamalla sitä vähän alle ja pensselillä maalaten päälle.

Tekstilaput on leikattu mustasta nahkapaperista. Nahkapaperi kannattaa kastella ja sen jälkeen rutata ja rytistellä. Näin tulee elävämpi, nahkamainen pinta. Tekstit leimasin valkoisella musteella.

Yksisarvinen sai vielä pintaansa valkoisia pisteitä maalitussilla, samoin tekstilappuihin lisäsin pieniä pisteitä reunoihin. Vasemmassa yläkulmassa on valkoisella helmiäiskohomaalilla muutamat pallerot. Tässä kohtaa tuijottelin työtä jonkun aikaa ja totesin, että se on valmis!

Oma kokemukseni on, että olipa sitten visio valmiista tai ei, niin lopputulos on kuitenkin aina yllätys.

Voin suositella art journalia lämpimästi jokaiselle. Sen ja itsensä toteuttamiseen ei tarvitse välttämättä investoida kalliisti. Vain mielikuvitus on rajana sen suhteen mitä materiaalia käyttää. Ja tarvikkeita voi halutessaan hankkia pikkuhiljaa. Minä aloitin aikanaan pelkillä kynillä, piirtäen.

Ihanaa kevättä jokaiselle! Artjournaloimisiin!

-Tiia

Inkan lempikynät

Suvi kirjoitti jokunen viikko sitten omista lempikynistään ja tänään ajattelin seurata näissä jalanjäljissä. Olen aikoinaan esitellyt penaalissani mukana kulkevan sisällön ja oli hauskaa huomata mitkä kynät ovat tuon postauksen jälkeen vielä tänä päivänäkin penaalin vakiovarustusta – ja mitkä eivät! Ensimmäisenä osui silmään kuinka olin kirjoittanu Pigma Micron-kynistä. Ne ovat nykyään jääneet vähäiselle käytölle, kun ostin Sinellistä uuden, samantapaisten kynien setin. Näissä kynissä on kuitenkin kaksi eri kokoista kärkeä enemmän kuin Microneiden setissä, ja varsinkin hiuksenhieno 003-kokoinen kynä on vienyt sydämeni.

Tombowt ovat pitäneet pintansa käytössäni, ja niiden määrä on vain kasvamaan päin. Dual brush-kynien lisäksi olen hankkinut Fudenosuke sivellintussista jäykän version. Sillä olen kovasti koittanut harjoitella sivellinkalligrafiaa, niin paljon kuin ailahtelavaisenpuoleinen pitkäjänteisyyteni on sallinut. Tombowien lisäksi peruskalustoon penaalissani kuuluu nykyään myös Mujin geelikynät, 0.38 koossa. I h a n a s t i paperilla liukuvat, superohuet ja värivalikoimaltaan miellyttävät kynät. Toivon kovin että näitä saapuisi suomalaisille kauppiaille myyntiin, mutta tällä hetkellä näitä saa tilattua esimerkiksi Ebayn kautta.

Tomboweilla saatan kirjoittaa kalenteriin otsikoita, mutta usein käytän niitä ihan ”vain” tekstien alle- ja yliviivaamiseen, korostuskynän tapaan. Mutta kyyyllähän sitä silti tulee tykättyä myös ihan perinteisistä yliviivaustusseista! Frixionin hento vaaleanpunainen on ehkä näistä lempparini – onhan se tosiaan niin hento että hädintuskin kuvastakaan erottuu. Hyvin soma ja söpö sävy siis. Monet tuntuvat pitävän Zebran Mildliner-kynistä, mutta itse valitsen käyttöön ennemmin perinteisemmän Stabilon Boss-kynän. Kolmantena suosikkina tässä kategoriassa on Zigin Journal & Title-kynä pirteän keltaisen värisenä. Tämä kynä oli testitilaus yhden Tombow-tilauksen mukana Vihkokaupalta ja olen ollut tyytyväinen että päätin tämän testin tehdä!

Kalenterissani tai bullet journalissani käytän todella harvoin merkintöihin tai varsinkaan koristeluihin kuulakärkikynää. Silti kannan kahtakin erilaista sellaista mukana penaalissa – äly hoi.. Vetoan tässä siihen, että nämä ovat ne kynät, jotka voi kaivaa esille jos jonkun on aivan välttämättä saatava lainata kynää juuri minulta. Voin nimittäin kertoa, että esimerkiksi miehelleni en lainaisi sivellintusseja kun todellisen hädän uhatessa, jos silloinkaan. Get it together-kynä on tuliainen Kotkan reissulta, jolloin pääsimme äidin kanssa vierailemaan Chic Companyn varastolla shoppailemassa. Harrodsin kauniin kruunupäisen kynän taas toi mies tuliaisena viime syksynä Lontoosta palatessaan.

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä permanenttitussit, sekä valkoinen geelikynä. Permanenttitussit eivät tosiaankaan tule hyvin toimeen kalenterisivujen kanssa, mutta niitä käytänkin ihan omaan tarkoitukseensa. Osoitteiden kirjoittamiseen nimittäin! Aiemmin kirjoitin osoitteet esimerkiksi happy mail-kuoriin milloin milläkin kynällä, ja sitten varmistin leviämättömyyden teippaamalla kirkasta teippiä koko osoitteen päälle. Permanenttikynillä kirjoittaen säästyy teippailulta, ja saa suoraan poiskarkaamatonta jälkeä! Geelikynää käytän myöskin ei-suoraan-kalentereihin-liittyvään tarkoitukseen, mutta ryhmään liittyvään kuitenkin; atc-kortteihin! En toki jokaisella vaihtokerralla, mutta usein joka tapauksessa. Geelikynällä saa helposti tuotua pieniä yksityiskohtia atc-kortteihin, tai vaikka rajattua kortin reunat kevyesti.

Kynäilevin terveisin, Inka ♡

 

Ps. Jos kynät kiinnostavat ja niistä haluaa lukea lisää, kannattaa ehdottomasti tutustua tähän megapostaukseen erilaisista kynistä ja niiden ominaisuuksista!