Kaupallinen yhteistyö Suomalaisen Kirjakaupan kanssa
Tuote on saatu yhteistyössä Turun Hansakorttelin Suomalaisen Kirjakaupan kanssa.
Viettäessämme mukavaa miittiä Turun Taiteiden Yössä ehdin selata Suomalaisen Kirjakaupan tarjontaakin eri tavalla, kuin esimerkiksi lapsen kanssa nopeasti liikkeessä pyörähtäessäni. Eräältä hyllyltä silmiini osui punainen teksti SLÄMÄRI, jota en voinut ohittaa. Kirjan takakansi puhuu vihkosista joita kierrätettiin luokassa, mutta minulle slamit (kysymysvihot) toivat heti mieleen decot (vihkoja joissa jokainen osallistuja koristeli oman sivun), lyrixit (koristeluja ja lyriikoita, nämä olivat omat lempparini), FB:t (näiden avulla muistaakseni etsittiin kirjekavereita, niihin kirjoitettiin vain omat yhteystiedot) ja muut vihkoset joita läheteltiin paitsi omille luokkakavereille, myös kirjekavereille. Slämäri-kirja on aikuisten versio siitä. Tiesin heti, että tämä sopisi loistavasti kiertämään meidän ylläpidon porukalla Syysmiitin aikoihin, ja myöhemmin Taiteiden Yön miittiporukalla pidettävässä seuraavassa miitissä.
Kirja on jaettu kuuteen osaan joista viimeinen on hauska Sukupolvitesti. Muut osiot ovat Olennaiset ystävistä, Tunnustuksia, Paluu Menneisyyteen, Kaveria ei jätetä ja Suhteellista. Oma suosikkini on Kaveria ei jätetä, sillä se käsittelee nimenomaan ystävyyttä. Sieltä löytyy muunmuassa kohdat Ystäväni on pelastanut minut ja Millaisen kultin/puolueen voisimme kavereiden kanssa perustaa ja mitä se ajaisi?
Kirja on toki suunniteltu nimenomaan kaveriporukalle, mutta en näe mitään syytä miksei tätä voisi soveltaa tällaiselle isommallekin sakille, enkä malta odottaa että pääsen lukemaan ihmisten vastauksia. Minulla on swappauksesta (eli niiden vihkosten vaihdosta) hirveän hyviä muistoja, mutta lopetettuani en ole enää siihen maailmaan syystä tai toisesta päässyt kunnolla takaisin mukaan. Kirjan kautta on ihanaa vetreyttää muistoja.
-Mirppu
ps. kuka oli sinun suurin idoli teini-ikäisenä?
Kuten ryhmäläiset tietävätkin ovat aukeamani yleensä HYVIN täysiä. Käytän paljon funktionaalisia tarroja kuvaamaan tekemisiä ja tyhjiä aukkoja täytän mieluisillani koristeellisilla tarroilla. Koska tämä aukeama on tehty jo ennen Kesämiittiä (myös, jotta muistaisin kaiken miittiin liittyvän), saattaa se vaikuttaa jonkun silmään tyhjältä. Pastel Huesissa on myös se hyvä puoli, että aukeama on jo itsessään värikäs, eikä siksi aiheuttanut minulle mitään ahdistusta sen osalta, että valkoinen paperi pitäisi saada täyteen. Pidän pohjasta valtavasti, vaikka tiedostankin, että osa pitää sitä varmasti rajoittavana.
