Avainsana: sponsoroitu

Chic It! – Elokuun boksi

Eräänä elokuisena keskiviikkona ovikelloni soi ärhäkästi ja ovea avatessani sain käsiini pinkin paketin postinjakajaltamme. Raukkaparka joutuu raahaamaan minulle harva se viikko kaikenlaista ja arvostan kovasti sitä, että hän jaksaa aina soittaa ovikelloa sen sijaan, että väkisin runnoisi tavarat postiluukusta tai tiputtaisi ”suurikokoinen paketti”-kortin luukustani. Tällä kertaa paketti oli odotettu sponssipakettini Chic Companyltä eli Chic It!-kuukausiboksi, ensimmäinen laatuaan.

Kuukausibokseista on ollut paljon puhetta ryhmässä. Itse tilasin kertaalleen Mrs. Brimblesin boksin, joka toimitettiin hauskasti pitsalaatikossa, mutta nykyään ei boksia ilmeisesti edes valmisteta. Jenkeistä tilatut toimitukset taas tuntuvat monista kalliilta ja moni haluaa myös tukea kotimaisia yrittäjiä. Siksi minä monen muun ryhmäläisen lisäksi innostuin ihan hirveästi kun Omziin julkaisi tiedon tulevista kuukausibokseista. VIHDOIN. Ja samaa henkäisin tuona torstaina kun pitelin pakettia käsissäni: VIHDOIN. Kyllä te tiedätte sen tunteen kun jotain on odottanut ihan hemmetin kauan.

Paketti oli pinkissä muovikääressä, hyvä valinta sillä sisältö ei ainakaan pääsisi kastumaan eikä paketti repeytymään helposti. Muovikääreestä paljastui valkoinen pahvipakkaus (vähän samanlainen joissa valokuvat toimitetaan) ja sieltä taas lisää pinkkiä. Kuukausipaketti oli kääritty pinkkiin silkkipaperiin, joka oli suljettu pätkällä washia. Hillitsin haluni repiä sen auki ja avasin paketin ihan nätisti.

Ensimmäinen reaktioni oli ihastuksesta huokaiseminen: paketin sisältö oli niin minun näköiseni. Niin värimaailmaltaan, kuin sisällöltäänkin. Ja se sisältö sitten konkreettisesti? Ihan kaikkea laidasta laitaan. Die cutseja, papereita, tarroja, kortteja, kynä doodlaus-paperia, IHANA donitsi-pyyhekumi ja se mihin ensimmäisenä kiinnitin huomioni: Heidi Swappin leimasinsetti. Omziin mainitsi useaan kertaan, että häntä jännittää ihmisten suhtautuminen paketin sisältöön. Suoraan sanoen en ymmärrä miksi. Tämä setti on ehdottomasti kalenterimaanikon unelma. Ja myös todella hyvä aloitussetti aloittelevalle harrastajalle.

Haaste – Leimailu (mitä minä haluaisin vielä oppia?)

Joka ainoa kerta kun ryhmässä puhutaan leimailuista tunnen pienen omantunnonpistoksen sisimmässäni. Minä olen juuri se, jolla on iso kasa ihania leimoja (eikä muuten aivan halpojakaan…), jotka pääsääntöisesti lojuvat käyttämättöminä Sn@pin välissä. On akryylipalikkaa, mustetta, hauskoja ja käytännöllisiä leimoja, mutta käyttöön asti niitä on jotenkin ollut vaikea saada.

Aiheesta on useasti ollut puhettakin, muistelisin Inkan joskus sanoneen, että on niin paljon helpompi tarttua tarra-arkkiin ja laittaa tarra paikoilleen sen sijaan että keskittyy leimaamiseen. Tämä on totta. Leimailussa on myös se, että tarraa voin siirtää, mutta leimattu muste on ja pysyy. Tiedän että jotkut ryhmäläisistä leimaavat tarrapaperille, värittävät kuvat ja sitten siirtävät kuvat kalenteriin. Suoraan sanoen olen tähän aivan liian laiska. Liian monta vaihetta. Isoin ja ärsyttävin on varmasti muotoonleikkaaminen.

Heidi Swapp: Klemmarikellari (saatu), Becky Higgins: Taitopuoti Paperinauha (saatu). Akryylipalikat ilman ruudukkoa: Loihdi (saatu)

Muutama viikko sitten tartuin kuitenkin härkää sarvista eräällä mökkireissulla ja aloitin. Aloitin leimailun (samalla kun aloitin tekstausharjoitukset). Lähdin simppelisti liikkeelle. Olin päättänyt toteuttaa Traveler`s notebookini väliin reseptikirjan, joten leimasin siihen Loihdilta saaduilla leimasimilla otsakkeet. Yllätyin itsekin kuinka paljon tykkäsin lopputuloksesta. Jäin jopa pohtimaan pitäisikö kiemuroita jotenkin värittää, mutta sinne asti en ole vielä päässyt.

Minun pitäisi kuitenkin vielä löytää jostain rohkeus käyttää leimoja ihan perinteisellä viikkoaukeamalla. Tai vaikka kuukausiaukeamalla. Yksi ongelma on ollut kuitenkin muste ja paperin laatu. Monet musteet tuntuvat hujahtavan läpi paperista kuin paperista. Mökkireissulla käytin Taitopuoti Paperinauhalta saatua Stazonin mustetta. Se kuulsi hieman läpi Color Crushin vihkojen sivuista, mutta ei mitenkään häiritsevästi.

Muita käytössäni olevia musteita ovat tällä hetkellä Lawn Fawnin pari mustetta. Väreinä (yllättäen) Ballet Slippers ja Bubblegum. Ensin mainittu on TODELLA haalea, mutta Bubblegumista olen tykännyt. Nämä musteet on ostettu Heidin Korttipajalta (ja iso kiitos Heidille jatkuvasta inspiraatiosta ja avusta liittyen leimaamiseen ja tekstaamiseen, kyllä minä vielä opin!!). Uusimpana lisäyksenä mustekalvakadiini liittyi Se Hämeenpuiston Vihkokaupasta Priman mustetyyny. Tämä eroaa selkeästi muista musteistani, sillä lopputulos on hieman vahamainen mutta tykkään siitä ihan hirveästi! Pienen kokonsa vuoksi tämä on erittäin käytännöllinen rullaleimaisimien kanssa (joita omistan.. öh muutaman).

Nyt haluaisin vinkkejä teiltä miten te käytätte leimoja kalentereissanne? Käytättekö vain koristeellisia, vai merkkaatteko myös menoja? Miksi leimat ajavat esim. tarrojen ohi?

Aiemmat leimailuun liittyvät postaukset voit lukaista näiden linkkien kautta:

Leimasinaskartelu

Leimaillaan! (video)