Avainsana: simple stories

Matkalla Traveler’s Notebookiin, osa 1

Koskaan ei pitäisi sanoa; ei koskaan. Ei siis koskaan. Niin monta kertaa olen joutunut päätöksiäni pyörtämään ympäri, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus. Mistä siis on kyse? Traveler’s Notebookista tietenkin!

Olen aina ollut sitä mieltä, ettei Traveler’s Notebook ole minun juttuni. Siinä kun joutuu alusta asti tekemään kaiken itse ja vaihtoehtojakin on liikaa… (ihan kuin kalentereissa ei sitten olisi). Mutta oikeasti, kalenterit ovat aina olleet minun juttuni, niiden selkeys ja helppous. Kunnes eräänä päivänä päässäni niksahti; haluan Traveler’s Notebookin. Mieleinen löytyikin äkkiä ja niinpä Heidin Korttipajalta tilasin ihanat Navy Floral- kuosiset kannet ja laitoin muovitaskupaketin tilaukseen Klemmarikellariin. Mutta voi mikä pettymys kun Traveler’s Notebookin kannet saapuivat! Ne eivät olleet yhtään mielikuvaani vastaavat, ja ikävän ohueltakin vaikutti (no tietysti oli ohutta, kun oli vaan kannet). Koetin kuvitella mielessäni kansien sisään vihkoja, mutta mielestäni jokin ei nyt vain täsmännyt. Harmitti. Aika nopeaan tein sitten päätöksen myydä kannet ja uusi ostaja löytyikin nopeasti. Pian tämän jälkeen surkuttelin kohtaloani Miralle, joka valaisi, että kun sinne sisään vaan tunkee niitä vihkoja, niin kyllä se siitä olisi muotoutunut. Jaaha.

Olin kuitenkin niin masentunut epäonnisesta kokeilustani, että meni muutama kuukausi, kunnes naksahti jälleen! Huomasin jossain kuvia ihanista ruusukantisista vihoista ja kun aloin tutkimaan Traveler’s Notebook  –vihkojen eri kuoseja oikein kunnolla, innostuin! Pakko saada kaikki nuo vihkoihanuudet! Äkkiä sain kuningasideoita siitä, mitä eri vihkoihin kirjoittelisin; budjetteja, to-do-listoja, lasteni asioita, ostettavaa, ja niin edelleen! Joten eipä aikaakaan kun suuntasin autoni kohti Klemmarikellaria ja kävin sieltä ostamassa ihanat ruusukuosiset vihot! Samalla reissulla nappasin mukaani aiemmin varaamani muovitaskut Traveler’s Notebookin sisään (hetken ihmettelin miksi olin sellaiset tilannut). Melkein lähti lapasesta sekin ostosreissu, sillä Klemmarikellari pursuili ihanista vihoista! Olin kuitenkin päättänyt hankkia aluksi vain nuo kaksi ja katsoa, miten homma lähtee sujumaan.

Ja lähtihän se. Varovasti kirjoittelin muutamia asioita ylös ja huomasin, että oikeastaan tuollainen vihkoihin kirjoittelu on aika hauskaa. Toiseen vihoista aloin räpeltämään säästösuunnitelmaa, hyvin alkeellisella tasolla kuitenkin. Sitten koitti päivä, jolloin Chic Company julkaisi kuvia tulevista Traveler’s Notebook -vihoistaan! Laitoin nekin tilaukseen.

Sitten kohtasin ongelman. Kannet. Vihkoja on kertynyt jo neljä, mutta kannet puuttuvat. Hieman hankalaa… Etsin, etsin ja etsin, mutta mieleisiä kansia ei vain tuntunut tulevan vastaan. Alkoi harmittaa, että tuli myytyä niin nopeasti ostamani Navy Floral –kannet, mutta eihän tuolle enää mitään voi… Kunnes joku ihana linkkasi sivuille tulevista Simple Stories –uutuuksista ja siinä ne komeilivat! Tulevat kanteni!

Mitäköhän tapahtuu, kun kannet saapuvat? Tuleeko minusta lopullisesti Traveler’s Notebook -käyttäjä? Se selviää tulevassa jatko-osassa!

Kalenterimaniaa kaikille!

Heidi

ps. Freckled Fawnin TN:stä voit lukea esittelyn täältä! sekä Anna- Johannan oman Traveler’s Notebook – esittelyn täältä

Kikki.K päiväkirjana (Simple Stories inserteillä)

Kirjoitin koko lapsuuteni ja nuoruuteni päiväkirjaa. Jossain vaiheessa se jäi kokonaan, ei ollut aikaa, eikä muka mitään kirjoitettavaa. Sen sijaan tulivat blogit ja internet imaisi minut muutenkin mukaansa. Silti ostelin muistikirjoja ja monet kerrat mietin, että kunpa saisin aikaiseksi aloittaa päiväkirjan uudestaan. On kuitenkin ihan eri asia kirjoittaa asioita vain itselleen, kuin julkisesti niin, että kuka tahansa voi lukea tekstejä. Niinpä Traveler`s notebookin myötä aloitin kirjoittamisen taas. Ja se tuntui todella vapauttavalta. Kirjoitin joka ilta sivun tai pari, mutta puolessa välissä tammikuuta tajusin että vihko ei riitä, olin siihen mennessä kirjoittanut vihon lähes täyteen.

Samoihin aikoihin AC laittoi minulle viestiä, että ”Hei Kikki.K:lla on osta kolme – maksa kaksi -tarjous kaikista aletuotteista”. Selasin nopeasti valikoiman läpi ja ihastuin Thrive Pink Lavender -kalenteriin. Kannet ovat hempeän vaaleanpunaiset ja ne näyttävät siltä kuin kuosi olisi toteutettu vesiväreillä roiskimalla ja läiskimällä. Kokonaisuuden kruunaa tietenkin kultafoliopallerot. Kyseinen kaunotar sopi siis täydellisesti kokoelmaani, vesivärivillitykseeni ja ratkaisisi myös päiväkirjaongelmani. Katsoin muutaman videon Youtubesta ja päätin, että tämä se on. Samaan syssyyn kyselin Vihkokaupasta päivä/sivu inserttejä ja laitoin nekin tilaukseen.

Vasta myöhemmin huomasin että Simple Storiesin päivä/sivu insertit eivät olleetkaan ihan sellaiset kuin oletin. Lauantai ja sunnuntai on tällätty samalle sivulle mikä hitusen ärsyttää ja sen lisäksi huomasin, että kahti jaetun sivun viivat eivät kohtaa edes suurinpiirtein. Aluksi ajattelin että tämä ei häiritse. Eipä. Noh tammikuu kului ja muutamana päivänä en saanut kirjoitettua. Tässä sivuratkaisussa se alkoi ärsyttää aivan jumalattoman paljon. Sätin itseäni siitä, että vaikka elämmekin vaikeita aikoja niin pitäisi saada kirjoitettua EDES JOTAIN joka päivä ylös. Tiedättekö sen tunteen, kun kaaoksen keskellä olisi kiva, että edes jokin asia olisi just eikä melkein? Ja kun se ei ole, niin tekisi mieli mennä peiton alle itkemään. Juuri se tunne minulla oli.

Onneksi ongelma ei ole ratkaisematon, sillä esimerkiksi Simple Storiesilta saa viivallista ja ruudullista paperia ilman mitään to do/today/liibalaaba-merkintöjä. Eli niitä mitä olen tällä hetkellä käyttänyt muistilappuina Primani välissä. Siirsin jäljellä olevat Kikkin väliin ja jätin päivä/sivu inserit tulevaisuutta varten. Kaiken kaikkiaan koen, että minulle järkevin ratkaisu päiväkirjaksi on nimenomaan omat kannet + sisältö tai sitten muistikirja. Ihan niin kuin lapsuudessakin. Olen yrittänyt toteuttaa päiväkirjaa niin, että se on kalenterin kanssa samoissa kansissa ja esimerkiksi Memory Plannerissa, mutta ei se ole toiminut. Tarvitsen sen mahdollisuuden, että voin kirjoittaa kymmenen tai puoli sivua ihan fiilikseni mukaan. Enkä tarvitse syitä ruoskia itseäni jos en ehdikään tai jos yksinkertaisesti en kykene kirjoittamaan mitään.

No mutta, Kikki.K ei iskenyt minuun samoin kuin Heidi Swapp, Frank Garcian Prima tai Carpe Diem. En tiedä mikä siinä oli. Kun tutkin omani ja Sannan yksityiskohtia totesin, ettei kyse ole niin laadukkaasta tuotteesta, kuin oletin. Esimerkiksi Sannan takasisäkannen vetoketju on ommeltu vinoon. Kikki.K; asiakaspalvelu taas on ihan omaa luokkaansa, olen kuullut, että jokainen virhe josta on tehty reklamaatio on korvattu joko tuotteen summassa tai lahjakortilla. Itse en kuitenkaan jaksa lähteä mihinkään reklamaatiorumbaan vaan oletan että tuote josta maksan on hyvä ja laadukas. Kikkin tuotteet ovat toki kauniita, ihan hemmetin kauniita. Ja tiedän, että esimeriksi AC on hurahtanut niihin aivan täysin.

En usko, tai no koskaan ei voi sanoa ei koskaan, mutta sanon silti, etten usko enää himoitsevani Kikkiä. Oheissälät sen sijaan kiehtovat jonkin verran. MUTTA kansien lisäksi tilasin kynäpaketin ja ne olivat pettymys. Ihan suoraan sanoen hirvittävä pettymys. Vaikka ne ovat söpöjä ja kivoja, niin niillä on hankala kirjoittaa ja ne ovat jääneet penaaliin pyörimään ja kuvausrekvisiitaksi. En siis koe, että ne ovat hintansa väärtejä. Odotin enemmän. Kannet kuitenkin ajavat asiaansa, eli ne sopivat minulle päiväkirjakäyttöön ja ovat suoraan sanoen ihan hemmetin kauniit. Minun kanteni ovat siis larget, eli vastaavat A5-kokoa. Rei`itys on yhteensopiva Carpe Diemin, Color Crushin A5:sen, Filofaxin A5:en ja Priman kanssa. Tästä iso iso plussa.

Muut saman sarjan tuotteet löydät tämän linkin kautta. Kikki.K:ta ei siis saa kuin suoraan heiltä tällä hetkellä. Muutamia kivijalkaliikkeitä löytyy ja nettikaupat.