Avainsana: se hämeenpuiston vihkokauppa

Vierailulla: Se Hämeenpuiston Vihkokauppa

Viimein olen päässyt toteuttamaan kesää varten suunnittelemiani reissuja. Ensimmäisenä kohteena Tampere ja syykin on varmasti selvillä – Se Hämeenpuiston Vihkokauppa! Sen reissun jälkeen olen päässyt aloittamaan jokaisen aamuni kahvilla lempimukistani. Tämä oli minun yksisarviseni, jota olen metsästänyt pitkään! Gemma Correllin mukeja löytyy Sandy Talarmon hoivista useampia erilaisia, mutta kun tämä aihe on nyt vain niin mua niin pakkohan se oli käydä lunastamassa hyvään kotiin. Niinäkin aamuina kun itsestä ei löydy sitä poweria niin voi ladata Support bras- mukin täyteen kahvia ja imeä itseensä kupillisen kannustusta!

Se Hämeenpuiston Vihkokauppa on ollut listallani jo kauan ja monestakin syystä. Sijainti on oikein hyvä ja kauppaan on helppo löytää useankin maamerkin ansiosta. Näyteikkuna oli kauniisti aseteltu ja siitä jo sisääntullessa sai kuvan, että kaikkea ihanaa tulee löytymään. Kauppias itse on ehdottomasti tutustumisen arvoinen – kaikki kalenterimanialaiset tietävät tämän varmasti. Kuinka hienoa oli astua ovesta sisään ja todeta, että ”Heeeei, mä olen manialainen!”. Oli myös uskomatonta, kuinka katse alkoi heti harhailemaan ympäriinsä. Korkeat hyllyköt täynnänsä mitä ihanimpia tuotteita. Ensimmäinen kierros kaupan ympäri löysi ne jutut, jotka olisivat omiin juttuihin ihania ja mitä itse haluaisi. Seuraava kierros pitikin aloittaa heti putkeen kun aina silmä löysi kaukaisuudesta tuotteen, jota ei välissä huomannutkaan. Ja toisenkin. Tottuneelle shoppailijalle tämä yleensä kertoo päällä olevasta tietynasteisesta hurmiotilasta, kun ei kapasiteetti riitäkään rekisteröimään kaikkea.

Lisättäköön, että perfektionistin ja näinkin pedantin ihmisen silmään kuin minä, Vihkokauppa on taivas. Tuotteita on paljon ja monipuolisesti, mutta ne ovat täydellisessä ordningissa. Täydellisessä. Kuvitelkaa. Plannereita, inserttejä, teippejä, vihkoja, tarroja, muistikirjoja, kortteja, muistilappuja, charmeja, mukeja, laukkuja, penaaleja… Pikkuisia koreja hylly hyllyn jälkeen. Niitä oli ilo selata ja koska kaikkeen pitää koskea, oli se täällä välttämättömän lisäksi helppoa. Täytyy sanoa sekin, että liike on pieni tilaihme! Valo on minulle sellainen asia, jonka pistän merkille ja wau, mikä paikka ihan siinäkin mielessä – luonnonvalo pääsee täyttämään koko tilan sekä taka- että etuikkunasta käsin! Ja mitä minä siinä ihanassa valossa ja valovoimaisessa seurassa pyöriessäni löysin? No, katsokaas tätä!

Onneksi Sandy tekee liveä Vihkokaupan kuumalle linjalle. Olikin Sandyn ansiota, että onnistuin tämän söpöläisen itselleni vielä nappaamaan. Niitä kun ei enää saa ja tämä oli Vihkokaupallakin ainoa kappale kun katsoin unboxing-liveä. Menin saman tien lankoja pitkin Tampereelle. Caps lock pohjassa, monilla hymiöillä ja huutomerkeillä vienosti ilmaisin ottavani mielelläni hoteisiini orvon kappaleen Carpe Diem Ballerina The Reset Girlin Kitistä. Sain paljon ymmärrystä vaikka pientä huvittuneisuutta saatoin aiheuttaa. Hätäni oli kuulemma hyvin ymmärrettävä – onhan se sentään lajinsa viimeinen! Ensi vuodeksi on kuitenkin nyt minulla ihanuutta kerrakseen.Täydensin pakettia kuitenkin vielä muutamilla ihanilla inserteillä, jotta on The Reset Girliä sitten kunnolla JOS sattuisi käymään jonkinnäköistä liiallista käyttöä heti kättelyssä vuoden vaihduttua. Hamstrasin siis ihania tarroja, insertit sekä journaling cardseja . Reset Girlin tuoteryhmästä olisi vielä saavuttamatta ihana paperikko, kuukausi-insertit, nämä ihanat taskulliset insertit sekä klipsit, jotka minua himottavat vieläkin. Sitten olisi täydellinen suora! Nämä menevät pukin konttiin minulta minulle – jos maltan siihen asti.

Vihkokaupalla on onnea. Sillä on omistautunut kauppias, joka pitää siitä hyvin huolta ja loistavalla asiakaspalvelulla jää asiakkaidensa mieleen. Tälläkin kertaa sekoitin verkkokaupassa surffailua kivijalkaliikkeessä asiointiin ja näinkin se toimi täydellisesti! Varmistin, etten jää rannalle ruikuttamaan ja maksoin tuotteita verkon kautta odottamaan noutoa kun Tampereelle saapuisin. Paikan päällä valitsin loput, jotka kerta kaikkiaan täytyi hypistellä ensin ja rakastua sen jälkeen. Kuten monessa muussakin rakkaaseen harrastukseemme liittyvässä asiassa, sanon että molempi parempi!

Näin sujui minun käyntini Se Hämeenpuiston Vihkokaupassa. Päällimmäisenä mielessä on ihanien tuliaisten lisäksi kaksi erittäin tärkeää tekijää siinä, että menen uudelleenkin. Kauppiaan hymy ja tervetullut fiilis. Tiesitkö, että kaupassa on oikeasti kyltti siitä, että saa katsella ihan rauhassa ja apu on lähellä jos tarvitsee? Minusta se oli ihana yksityiskohta. Tosin silloin kun minä kävin, niin kukaan ei varmasti saanut rauhaa katsella – ainakaan hiljaisuudessa. Ajatellaan positiivisen kautta ja toivotaan, että innostukseni tarttui!

Kiitos Sandy Talarmo & Se Hämeenpuiston Vihkokauppa!

-Anna-Johanna

Haaste – Leimailu (mitä minä haluaisin vielä oppia?)

Joka ainoa kerta kun ryhmässä puhutaan leimailuista tunnen pienen omantunnonpistoksen sisimmässäni. Minä olen juuri se, jolla on iso kasa ihania leimoja (eikä muuten aivan halpojakaan…), jotka pääsääntöisesti lojuvat käyttämättöminä Sn@pin välissä. On akryylipalikkaa, mustetta, hauskoja ja käytännöllisiä leimoja, mutta käyttöön asti niitä on jotenkin ollut vaikea saada.

Aiheesta on useasti ollut puhettakin, muistelisin Inkan joskus sanoneen, että on niin paljon helpompi tarttua tarra-arkkiin ja laittaa tarra paikoilleen sen sijaan että keskittyy leimaamiseen. Tämä on totta. Leimailussa on myös se, että tarraa voin siirtää, mutta leimattu muste on ja pysyy. Tiedän että jotkut ryhmäläisistä leimaavat tarrapaperille, värittävät kuvat ja sitten siirtävät kuvat kalenteriin. Suoraan sanoen olen tähän aivan liian laiska. Liian monta vaihetta. Isoin ja ärsyttävin on varmasti muotoonleikkaaminen.

Heidi Swapp: Klemmarikellari (saatu), Becky Higgins: Taitopuoti Paperinauha (saatu). Akryylipalikat ilman ruudukkoa: Loihdi (saatu)

Muutama viikko sitten tartuin kuitenkin härkää sarvista eräällä mökkireissulla ja aloitin. Aloitin leimailun (samalla kun aloitin tekstausharjoitukset). Lähdin simppelisti liikkeelle. Olin päättänyt toteuttaa Traveler`s notebookini väliin reseptikirjan, joten leimasin siihen Loihdilta saaduilla leimasimilla otsakkeet. Yllätyin itsekin kuinka paljon tykkäsin lopputuloksesta. Jäin jopa pohtimaan pitäisikö kiemuroita jotenkin värittää, mutta sinne asti en ole vielä päässyt.

Minun pitäisi kuitenkin vielä löytää jostain rohkeus käyttää leimoja ihan perinteisellä viikkoaukeamalla. Tai vaikka kuukausiaukeamalla. Yksi ongelma on ollut kuitenkin muste ja paperin laatu. Monet musteet tuntuvat hujahtavan läpi paperista kuin paperista. Mökkireissulla käytin Taitopuoti Paperinauhalta saatua Stazonin mustetta. Se kuulsi hieman läpi Color Crushin vihkojen sivuista, mutta ei mitenkään häiritsevästi.

Muita käytössäni olevia musteita ovat tällä hetkellä Lawn Fawnin pari mustetta. Väreinä (yllättäen) Ballet Slippers ja Bubblegum. Ensin mainittu on TODELLA haalea, mutta Bubblegumista olen tykännyt. Nämä musteet on ostettu Heidin Korttipajalta (ja iso kiitos Heidille jatkuvasta inspiraatiosta ja avusta liittyen leimaamiseen ja tekstaamiseen, kyllä minä vielä opin!!). Uusimpana lisäyksenä mustekalvakadiini liittyi Se Hämeenpuiston Vihkokaupasta Priman mustetyyny. Tämä eroaa selkeästi muista musteistani, sillä lopputulos on hieman vahamainen mutta tykkään siitä ihan hirveästi! Pienen kokonsa vuoksi tämä on erittäin käytännöllinen rullaleimaisimien kanssa (joita omistan.. öh muutaman).

Nyt haluaisin vinkkejä teiltä miten te käytätte leimoja kalentereissanne? Käytättekö vain koristeellisia, vai merkkaatteko myös menoja? Miksi leimat ajavat esim. tarrojen ohi?

Aiemmat leimailuun liittyvät postaukset voit lukaista näiden linkkien kautta:

Leimasinaskartelu

Leimaillaan! (video)