Avainsana: säilytysratkaisut

DIY – Penaali / Pussukka

Ompelu on lähellä sydäntä, ollut aina lapsuudesta asti. Tässä postauksessa ohjeistan helpon penaalin tekoon. Materiaalina voi käyttää esimerkiksi vanhoja farkkuja ja vuoriksi tyynyliinaa. Sulkemisvaihtojakin on vaikka ja kuinka monta.

Tässä ohjeessa penaalin tekoon tarvitaan:

– kangassakset

– ompelukone + lankaa / neula + lankaa

– nuppineuloja / klipsejä

– mittanauha / viivoitin

– vetoketju ja ompelukoneeseen tarkoitettu vetoketjupoljin

– kangasta

-halutessasi koristeita

Penaalin pituuden voi määrittää pisimmän kynän mukaan, lisäten molempiin päihin muutaman sentin tilaa sekä saumavarat. Tämä mitta määrittää vetoketjun pituuden. Penaalin voi tehdä vuorikankaalla tai ilman ja valita kankaat vaikka omasta vaate- tai liinavaatekaapista kierrättämällä. Vuorin kanssa lopputulos on siistimpi ja saumat eivät näy.

Pyrin pitämään ohjeet yksinkertaisena ja vähällä termistöllä, jotta kaikki pysyisivät mukana ilman ompelukokemusta. Kaavan voi piirtää paperille tai leivinpaperille, jos haluaa hahmottaa penaalin kokoa ennen varsinaisen kankaan leikkaamista. Mittasin kankaasta taitteella 28×21 cm (eli ilman taitetta pala on 28x42cm) sisältäen saumavarat (1cm/reuna) ja vetoketjuni on 25cm. Taitteelle, kun kangas on kaksin kerroin, ei tule saumavaroja ja säästät yhden sivun ompelun. Kaava on helpompi piirtää saumavaroilla niin saa vain leikata reunoja pitkin. Saumavara on yleensä 1cm, eli kankaan reunasta 1cm päähän ommellaan tikkaus. Jos teet vuoritetun penaalin, tarvitset kaksi samankokoista kangaspalaa.

Vetoketju ommellaan ensin päälikankaaseen. Aseta vetoketjun oikea puoli vasten kankaan oikeaa puolta. Minulla tässä 28cm sivulle. Ompele läheltä vetoketjua vetoketjupolkimella, muttei liian läheltä, että vetoketju mahtuu aukeamaan. Toistetaan vastakkaiselle sivulle. Tärkeää muistaa ommella ompeleen alussa ja lopussa edestakaisin pieni pätkä, jotta ommel ei aukea ja sauma pitää.

Kun vetoketju on ommeltu, kiinnitetään vuori. Tämän voi jättää pois mikäli teet vuorittoman. Laita vuorin oikea puoli vetoketjun yläreunaan ja ompele. Laita vuorikangas samoin vastakkaiselle puolelle ja ompele. Kuvista saa paremman vinkin.

Ompelin itse ehkä turhankin läheltä vetoketjua, koska en tahdo sen liikaa näkyvän. Käännän työn oikein päin ja avaan vetoketjun. Laitan kankaat samaan suuntaan ja vetoketjun toiseen ommellen tukitikkauksen läheltä ettei kangas mene käytössä vetoketjun väliin. Huomaa, ompelen vain vetoketjun mitan, en reunasta reunaan, koska sivusaumaa ei saa silloin nätisti kiinni. Kuvassa.

Käännetään työ takaisin väärinpäin jättäen vetoketju auki kunnolla. Nuppineulataan päälikankaan reunat vastakkain ja vuori vastakkain aloittaen kohdistamalla vetoketjun reunat yhteen.

Tykkään taittaa saumavarat aina vuoriin päin. Ommellaan toisesta sivusta koko kylki kiinni ja toiselta sivulta jätetään vuorikankaan puolelle kääntöaukko. Muista peruuttaa ommel joka työvaiheessa, jotta saumat kestää. Vetoketjun kohdan ajan varovasti tai ompelen käsipyörää käsin kääntäen, ettei neula katkea. Halutessasi voit päälikankaan saumaan ommella kantolenkin saumavaroihin, jolloin lenkki jää oikeiden puolten väliin.

Jos haluat litteän pussukan, voit kääntää penaalin oikein päin ja sulkea kääntöaukon sauman ja penaali on valmis. Jos haluat penaalin niin sanotusti seisovan, jatka seuraavasti…

Litistä pohjista kulmat kuvan mukaan kolmioksi, jokainen neljästä kulmasta. Voit tarkistaa viivoittimella, että keskelle jäävän sauman molemmille puolille jää saman verran kangasta, näin kulmasta tulee suora. Mitä syvemmälle ompelet, sitä leveämpi pohja. Paksummissa, esimerkiksi farkkukankaissa, kulmat voi kääntää ylöspäin ja ommella käsin muutamalla pistolla kiinni saumavaraa, niin eivät törrötä kääntäessä. Oikein paksut kulmat uskaltaa leikata, jos sauman ommel on tehty hyvin.

Käännä kääntöaukosta penaali oikein päin ja sulje sauma kääntämällä saumavarat tasaisesti sisälle. Ompele niin läheltä reunaa kuin uskallat. Siisti langan pätkät, laita vuori sisälle ja penaali on valmis.

Mikäli haluat päälikankaaseen jotain koristeita (niitit, pitsi, kangasmerkit), pitää ne ommella ennen kuin aloittaa penaalin ompelemisen. Toivottavasti postaus innosti tekemään omanlaisenne penaalit.

Kivaa kässäilyä kaikille – Linksu

Tarrojen säilytys

Jokainen askartelija ja tuunaaja taatusti tietää sekä ymmärtää miten tarroja (jostain) vain kerääntyy. Ajan myötä ne valtaavat sen pienen laatikon mihin ne aikaisemmin sopivat passelisti, ja sen jälkeen niitä löytyykin kaikkialta. Näin ainakin kävi itselleni. Yritin löytää hyviä keinoja säilyttää tarrojani kätevästi, mutta myös nätisti. Kokeilin kirjekuoria, muovitaskuja, haitarikansioita ja mitä vielä, ilman tyytyväisyydentunnetta. Elän myös todella pienellä budjetilla, joten ratkaisun täytyi olla myös edullinen. Vihdoinkin ne omat järjestelykeinot löytyivät, ja tässä niistä nyt kolme!

Se perinteinen tarravihko! Kuinka monella meistä oli sellainen lapsena? Synnyin 90-luvun puolella, ja minun ala-asteaikoinani ei ollut epätavallista nähdä luokka välitunnin jälkeen kaaoksessa, kun tarroja, geelikyniä tai eläinkuvioisia pyyhekumeja vaihdeltiin. Tarravihko tuntui kuuluvan meistä jokaisen koulurepun perustarvikkeisiin.

Silikonipäällysteiset sivut mahdollistavat tarrojen keräilyn ja säilyttämisen ilman tarrapinnan menettämistä. Hintaa olen halvimmillaan nähnyt näillä olevan 2-5€. Valikoimaa tarravihkoille tuntuu olevan todella suppeasti, mutta älä huoli! Askartelija voi napata pari arkkia leivinpaperia ja askarrella oman tarravihkonsa. Kyllä, luit oikein. Leivinpaperi on lähes yhtä hyvää kuin silikonipäällysteinen paperi, mutta suosittelen testaamaan toimiiko sinun leivinpaperisi tähän tarkoitukseen. Testaa jollain vähemmän mieluisalla tarralla.

Kuvassa näkyvä tarravihko on useammasta tarravihkosta askarreltu. Kooksi muokkautui A6, mikä on itselleni sopiva. Kiinnitystapana käytin kirjansidontaa johon löytyy youtubestakin mainiot ohjeet hakusanalla ”book binding”.

Albumit! Ne ovat mahtavia A6- ja A7-kokoisten arkkien säilyttämiseen. Olen käyttänyt tavallisia valokuva-albumeja, mutta löydettyäni nämä MUJIn PP-valokuva- ja postikorttialbumit, vaihdoin niihin.

Albumeihin mahtuu iso läjä tarroja. Taskuja on 60 kappaletta, ja ne on jaettu neljään osioon 15 sivun nipuissa. Taskut ovat 12 cm leveitä, joten isompia arkkeja joutuu hieman kaventamaan tai leikkaamaan puoliksi. Taskut ovat ylhäältä auki, joten arkkien pituudella ei ole niin väliä. Albumeilla on hintaa 2,50€/kpl.

No mites sitten irralliset tarrat? Sivukysymys, MISTÄ NIITÄ EDES KERÄÄNTYY? Aloitat yhdestä ja päädyt 100 kappaleeseen. Tähän mainio säilytyskeino (ja jopa helppo kuljetettava) on tämä Clas Ohlsonilta ostamani CoCraftin säilytyslaatikko. Kokoja on useampia, mutta itselleni ostin tämän pienimmän koon. Hintaa oli 3,49€ ja kuten näkyy, tarroja mahtuu paljon. Säilytyslaatikko on läpikotaisin läpinäkyvä, joten näet hyvin missä mitkäkin tarrat ovat. Laatikolla on kansi hyvällä sulkumekanismilla, joten sitä on turvallista kantaa vaikka miitteihin laukussa mukana. Korkeutta on 5,2cm eli miksei sopisi jopa teippien säilytykseen.

Olen erittäin tyytyväinen näihin säilytysratkaisuihini, koska ne eivät maksaneet paljoa, mutta sopivat silti sisustukseen ja ovat helposti saatavilla askartelupöytäni äärellä. Toivottavasti sait tästä inspiraatiota omien tarrojesi järjestelyyn!

Jäsen kuittaa.

-Roosa