Avainsana: ruuhkavuodet

Umpikujasta kohti uusia ideoita

**Postauksessa mainittu Leuchtturm saatu kaupallisessa yhteistyössä Suomalaisen Kirjakaupan kanssa

Ryhmässä on tullut esiin viime kuukausina suuri inspiraatiopula. Niin ylläpito kuin ryhmäläisetkin kärsivät inspiraation puutteesta, mieli on monella maassa ja tuntuu, että monevat koittavat tällä hetkellä vain räpiköidä päivä kerrallaan eteenpäin. Se on ihan ok, aina ei tarvitse jaksaa. Tärkeää on puhua näistä fiiliksistä, kertoa suoraan että nyt ei kyllä nappaa. Korona ahdistaa. Kotona on raskasta. Etätytöt painavat niskaan. Välillä on vaikea löytää aikaa kaikelle mille haluaisi.

Itse taistelen usein sen kanssa, että haluaisin tehdä asioita kalenterin kanssa, haluaisin lukea ja samaan aikaan se kiva sarja HBO:lla kutsuu nimeäni. Ja nämä siis niistä omista jutuistani, sen lisäksi lapsi haluaa lukea, askarella, retkeillä, kokata, leipoa. Olivatko nämä ne kuuluisat ruuhkavuodet?

Itsekin siis surffailin huonoilla aalloilla pitkään, oma vointini oli huono ja se tottakai heijastui myös harrastuksiin. En olisi jaksanut, enkä halunnut tehdä yhtikäs mitään. Jos ei olisi lasta, olisin maannut sängyssä päivät pitkät sarjoja katsellen, luultavasti siihen asti että makuuhaavoja alkaa muodostua. No hain tähän apua, tajusin ettei se ole normaalia. Se siitä, ei siitä sen enempää.

Mutta, oloni kohennettua palasi myös se kipinä, halu, tarve tehdä jotain. En ole ikinä ollut hyvä olemaan paikoillani oikeasti tekemättä mitään. Olen maailman huonoin sairastamaan, sillä päädyn vähintään sisustamaan kotini uudestaan. Totuus kuitenkin oli, että polkuni traveler`s notebookin kanssa oli saavuttanut umpikujan ja oli aika miettiä uusia ratkaisuja.

Caritan ja Tarun inspiroimana olen palannut vesivärien maailmaan, innostuin niistä ensimmäisen kerran ehkä vuosi, puolitoista vuotta sitten? Silloin innostus jäi lyhyeksi, koska ahdistuin siitä etten osaa. En osaa ja pysty tuottamaan sellaista jälkeä kuin haluaisin. Loppuvuodesta minulla oli mahdollisuus päästä hyödyntämään upean Essin life coach -ohjausta, ja se oli minulle mullistava kokemus. Tajusin, että rajoitteet, tavoitteet, kaikki painostava on omassa päässäni. Ei muilla ole odotuksia suhteeni, vaan olen itse se joka nostaa rimaa edessäni.

Aloitin ensin jonkinlaisen creative journalin tähän muistikirjaan, jota suosittelen kaikille jotka ovat epävarmoja mitä haluavat. Muistikirja on äärettömän edullinen laatuunsa nähden. Se kestää hyvin vesivärejä ja kyniä, pienuutensa takia se sujahtaa myös helposti laukkuun kannettavaksi. En ehtinyt montaa aukeamaa tehdä, mutta ehdin inspiroitua hurjasti, kun Suomalaisesta Kirjakaupasta tarjottiin tulevia uutuuksia testiin. Aiemmin en olisi tarttunut minkäänlaiseen bullet journal -yhteistyöhön epäonnistumisen pelossa, mutta nyt päätin tarttua härkää sarvista ja tarttua tilaisuuteen. Pari päivää viestittelyn jälkeen hainkin Hansakorttelin Suomalaisesta Kirjakaupasta oman Leuchtturmini ja se kuulkaa oli rakkautta ensisilmäyksellä.

Tällä hetkellä, kun kirjoitan tätä, tuntuu että inspiraatio kuplii sisälläni ja on vaikea keskittyä kaikkeen muuhun. Toivottavasti tämä kantaa pitkälle.

-Mira

Pikkusiskon pyynnöstä – Saija

Helmikuun alussa rakas siskoni otti yhteyttä ja kysyi, tekisinkö pienen jutun kalenteristani viikolla 9. Ennen kuin ehdin edes nostaa sormeni vastatakseni pyyntöön WhatsAppissa, olikin näyttöön ilmestynyt jo uusi rivi: Kiva kiitos <3. Joten tässä tulee.

Minä olen siis Saija, kahden ihanan lapsen äiti ja yhden miehen vaimo. Tykkään superpaljon tehdä käsillä. Mielelläni käyttäisin aikani virkaten, ommellen, kutoen, maalaten, tuunaten, mixed medioiden tai ennen kaikkea kortteillen ja skräppäillen. Kotoa löytyykin aimo varasto kaikkeen tähän, kunhan koittaa se päivä, että ehtii hommiin tarttua. Toivottavasti se saapuu ennen eläke-ikää…

Juuri tämän fitness-aiheisen kalenterin hankin loppuvuodesta tukemaan ja tsemppaamaan viime kesänä alkanutta elämäntaparemonttia. Kirjaan kalenteriin suunnitellut treenit ja ruoat. Tässä kohtaa pitää hyvin paikkansa lausahdus: hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, sillä kun esimerkiksi treenit on laittanut kalenteriin, niistä on vaikeampi lipsua.

Tykkään kalenterista todella paljon ja olen hankkinut siihen näiden fitness-sivujen rinnalle myös tavallisia sivuja täydentämään ja mahdollistamaan päiväkirjamaisuutta. Omia tuntemuksia on hyvä kirjoitella ylös ja samalla pohdiskella. Teippien ja tarrojen käyttö on minulla aika lapsenkengissä. Niitä on hirveän kiva ostaa, mutta millään en raaskisi käyttää. Yritän kyllä pitää mielessä, että parempi se, että niistä on luotu jotain kaunista, kuin, että ne kuivuvat arkkeihin ja leijuvat roskikseen hapertuneina.

Kalenterit ovat aina olleet minulle yhdenlaisia päiväkirjoja. Teini-iässä Teinari, Spurtti ja monet muut kalenterit oli kirjoiteltu kulmasta kulmaan kaikkea mahdollista. Onneksi osa on vielä säästössä ja nyt on mielenkiintoista palata takaisin omaan nuoruuteen kalentereita selaamalla. Tällä hetkellä perhe ja työ vie super ison osan ajasta, eikä kalenteri täyty aivan samaa tahtia kuin teinivuosina. Tärkeitä juttuja tulee kuitenkin kirjoitettua sinne edelleen ja sieltä niitä on hyvä palauttaa mieleen.


Kivaa tuunailua just sulle! Ja aurinkoa päivääsi!
<3:lla Saija