Oon aika varma, että jokaiselta kalenterimaanikoksi itseään kutsuvalla – ja varmasti myös monella muullakin – löytyy kätköistään ainakin yksi kalenteri, vihko, muistikirja tai joku muu, johon katse osuu säännöllisesti. Se yksi kaunis ja ihana, jolle täytyy kerta toisensa jälkeen todeta vain ”jonain päivänä sitten.”
Ostin joskus älyttömän kauan sitten ihanaakin ihanamman Recollections-vetoketjuplannerin Heidin Korttipajalta. Kaunis yksisarviseni asuu vieläkin hyllyssäni täysin käyttämättömänä, enkä oikein tiedä edes miksi.
Vuodenvaihteessakin pohdin viikkojen ajan, minkä kalenterin ottaisin käyttööni. Päädyin ostamaan kokonaan uuden kalenterin Kalenterimanian kirppikseltä, vaikka tämä ihanuus olisi löytynyt suoraan hyllystäni. Tämä taisi olla toinen vuosi putkeen kun skippasin tähän siirtymisen, ja Recollections sai jäädä odottamaan vuoroaan.
Yksisarvisestani luopuminen tuntuu kuitenkin turhan mahdottomalta ajatukselta, joten veikkaan että kuiskailen tälle ”jonain päivänä sitten” vielä pitkään myymisen sijaan. Onneksi kalenterit ovat niin kärsivällisiä, että ne jaksavat odottaa kunnes aika on oikea niiden ottamiselle käyttöön.
– Milja
