Avainsana: recollections kalenteri

Kun mikään ei riitä

Kalenterirauha on vallinnut taloudessamme jo jonkin aikaa. Ei ole tarvetta hyppiä kalenterista toiseen, kun tiedän että nykyinen leiska ja koko palvelee juuri siinä missä sen pitääkin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisin varsinaisesti tyytyväinen. Ehei!

Mielessä on jo pitkään pyörinyt ajatus Traveler`s Notebookin käyttöönotosta. Ei todellakaan kalenterikäyttöön, sillä siihen se ei minulla sovi. Olenkin pyöritellyt päässäni erilaisia ajatuksia muistovihoista ja päiväkirjasta. Jotain, johon purkaa ajatuksia, luovuutta, ahdistusta ja sen sellaista. Braindumpia niin sanotusti.

Asia eteni, kun Essijournals lahjoitti Instagramissa muutamia standard-kokoisia vihkoja. Sain niistä kaksi (okei, lähetin happy mailin kiitokseksi) ja saatuani ne ihastuin niihin täysin. Otin toisen muistovihoksi, olen sinne kasannut minun ja miesystäväni yhteisestä taipaleesta kuvia ja muuta sälää. Se on kuitenkin edelleen todella pahasti kesken.

Nyt mietin, mitä muuta haluan samoihin kansiin. Onko teillä ajatuksia tai ideoita? Kalenteria en sinne halua, koska kuten todettua, viihdyn nykyisessä. Muuten olen kyllä avoin ideoille.. Kun tämä postaus tulee ulos, on meidän Turun Suomalaisen Kirjakaupan miitti jo takanapäin, toivon että sieltä olen imenyt itseeni inspiraatiota.

-Mirppu

Tuunaustyylin muuttuminen

Tuunaustyylin muuttuminen. Se on aihe, josta varmaankin useimmilla on jotakin sanottavaa – varsinkin jos on harrastanut kalenterituunaamista jo hieman pidempään. Harvoin nimittäin tuntuu siltä, että oma tyyli pysyisi luovissa aktiviteeteissa aina tismalleen samanlaisena. Törmäsin itse jokin aika sitten siihen kalenteriini, josta kalenterimania kohdallani alkoi. Aika jännittävää!

Ensimmäinen ajatus, joka päähäni pompsahti kalenteria selatessani oli: ”Apua!” Nimittäin apua, miten erilaiselta se nykyiseen kalenteriini verrattuna näyttääkään! Aivan kuin tuota kalenteria olisi koristellut joku aivan eri ihminen kuin nykyistä. Toki tuo vanha kalenteri oli muutenkin täysin erilainen kuin nykyinen kalenterini Recollections. Vanhassa kalenterissani oli päivä per sivu -layout, ja ostin sen alunperin päiväkirjaksi. Sivuja lueksellessani niiltä löytyikin kirjattuna paljon asioita, joita en ilman tätä kalenteria olisi enää muistanut. Aika mahtavaa – ja puhutaan kuitenkin vain parista vuodesta!

Kalenterin ulkoasun ohella suurin ero on ehdottomasti käyttämäni materiaalit. Rakastuin kalenterituunaamiseen salamannopeasti ja aloinkin koristella kalenteria heti niillä materiaaleilla, mitä sattui kotoa löytymään. Näiden kahden vuoden aikana minulle on kertynyt kaikenlaisia kalenteritarvikkeita, krhm, melkoinen varasto! Se tietenkin näkyy myös koristelemissani aukeamissa. Ensimmäiset koristelut on toteutettu 96-prosenttisesti lehtileikkeillä, joiden lisäksi sivuilla on joitakin hassuja tarroja. Myös miehen työtarvikkeista nyysittyä sähköteippiä löytyi kalenterini sivuilta! Nykyään minulla on kaksi tuunaustarvikekategoriaa, jotka jyräävät koristeluissani lähestulkoon diktaattorimaisesti: tarrat ja washit. ♥

Tämä kyseinen kaiken aloittanut kalenteri väistyi jo parin kuukauden kuluttua rengasplannerin tieltä ja siihen jäi paljon etukäteen koristeltuja aukeamia ”tyhjänpantiksi”. Nyt kun katselen, kuinka kivoja kuvia sivuille olenkaan liimannut, mietin pitäisikö leikata kuvat uudelleen käyttöön. Mitä olette mieltä, pitäisiköhän laittaa sakset viuhumaan?

Alla olevassa kuvassa näkyy mielestäni oikein hyvin se, millainen kalenterintuunaustyylini on nykyään. Tarroja, tarroja, tarroja ja washia. 😀 Tykkään aloittelijana tekemistäni aukeamista, mutta myös nykyisestä tyylistäni. Tämän postauksen myötä aloin kuitenkin miettiä, että voisin ottaa taas lehtileikkeitä enemmän käyttöön. Lehdistä löytyy niin valtavan kivoja lauseita ja hauskoja kuvia!

 

♥, Inka

 

Psst, aiemmin myös Ruut on pohtinut tuunaustyylin muuttumista, *tässä* postauksessa!