Avainsana: rakas päiväkirja

Perjantaipäiväkirja – Tia

Mainos: Ecoline Brush Pen Suomalainen kirjakauppa. Yhteistyökalenteri Ainoalta, Annika Välimäen kalenteri 2024.

Mitä kuuluu päiväkirjalle?
Viimeksi kirjoittelin joulun alla. Olin käynyt personal trainerilla, etsinyt kuntouttavaa työkokeilupaikkaa lähetellen pelottavia hakemuksia ja elämäni ensimmäisiä cv:itä. Kävimme perheen kanssa Luostolla lomailemassa ja saavuimme jouluksi kotiin yöjunalla. Sain vuoden lisää mittariin ja vuosikin vaihtui.

Miten vuosi 2024 on alkanut ja mitä siihen on kuulunut?
Lisää kuntouttavan työkokeilupaikan hakua, haastatteluja, paikan löytyminen ja kuntoutuksen aloittaminen. Fiilis oli aika mieletön ja tippa tuli linssiin, ajanjakso kotona loppuu ja arki alkaa uudelleen. Koko perhe opettelee siihen millaista arki on, kun minä palaa kevyesti (5h) työelämään reilu kahden vuoden tauon jälkeen. Ihan kuin lähtisin joka päivä seikkailuun, pois kotiympyröistä. Kokeilu kestää 3-6kk ja sinä aikana varmistuu mitä polveni kestää leikkauksen ja pitkän sairasloman jälkeen. Vuoteen on kuulunut myös kunnon kohottamista salilla. Jatkoin meidän mahtavan tiimin kanssa pienryhmävalmennuksessa meidän huippu PT:n kanssa. Torstaitiimi – parasta sekoilua, hah! Uusi kalenteri on ollut myös matkassa mukana joka päivä ja yhteiselo sujuu mukavasti.

Odotukseni keväälle?
Ihan ensimmäisenä kaipaan rutiineja, pysyvyyttä ja palkkapäiviä. Tämän kun olen saanut, uskallan unelmoida isommin. Mistä sitten unelmoin? En uskalla ääneen sanoa, sen verran taikauskoinen olen. Aika näyttää ja perjantaipäiväkirja kertoo, heh! Toivon kuitenkin, että uusi arki tuo toivottua rauhaa mielelle, että kaikki kääntyy parhain päin ja perheemme menot tasaantuvat rutiineiksi uuden arjen opettelussa. Nyt, kun kuntoutus on alkanut, tyhjänpanttinen tietämättömyys ja tyhjänpäällä olo on kadonnut, riittää energiaa taas kalenteriharrastuksillekin paremmin. Kevät koittaa ja kohta saa alkaa miettimään jo puutarhajuttuja sekä esikasvatuksia. Kaiken kaikkiaan, paino on tippunut rinnan päältä ja on helpompi hengittää.

Lukuhaaste on lähtenyt hyvin käyntiin. Tavoite 12 kirjaa vuonna 2024, sekä 15 minuuttia lukua päivässä. Jälkimmäinen ei ole ihan joka päivä toteutunut (kuten kuvasta näkyy), mutta yhteenlaskettu lukuaika on enemmän, joten plussan puolella ollaan. Sain myös tammikuun aikana 4 kirjaa luettua/kuunneltua, joten siinäkin ollaan hyvin edellä. Helmikuulle näyttäisi ainakin 2 kirjaa tulevan valmiiksi ja silloin olisi puolet tavoitteesta saatu kasaan. Tämmöistä pohdintaa tähän kohtaa vuotta. Nyt haluan toivottaa kaikille oikein ihanaa viikonloppua!

Perjantaipäiväkirja – Inka

MAINOS, muistikirja saatu yhteistyössä Otavalta.

Rakas päiväkirja, morjensta pöytään! Uudesta vuodesta on saatu nyt lusittua tammikuu pois alta, ja vuosinumeron kirjoittaminen oikein alkaa pikkuhiljaa taas sujua. Tammikuussa meidän taloudessa kärvisteltiin sairastupaa ja tehtiin paljon lumitöitä. Varmasti jotain muutakin, mutta päällimmäisenä mieleen jäivät nuo seikat.

Kalenteriharrastuksen suhteen itselläni on meneillään kiherryttävän tyytyväinen vaihe. Tykkään tämän vuoden kombostani vallan suuresti, ja siitä kirjoittelenkin tarkemmin blogiinkin piakkoin. Kirjoihin on tullut myös tartuttua säännöllisesti alkuvuoden ajan, mikä ilahduttaa myös. Vielä kun saisin aikaiseksi virkata syksyllä aloittamani pipon loppuun… Ei tullut siitä miehelle joululahjaksi valmista ei! Ehkä sitten ensijouluna, katsellaan.

Mielenterveys on keikkunut kohtuullisen tasaisissa kantimissa, vaikkei murheen aiheet tai stressitekijät olekaan elämästä maagisesti kadonneet. Lääkkeille siis mitä nöyrin hatunnosto, ja kai sitä itselleenkin pitää hieman antaa kunniaa siitä että on jaksanut työstää omaa päänuppiaan. Ja se työstöhän ei toki ikinä valmiiksi tulekaan, joten jatketaan samalla linjalla.

Aloitin vuoden alussa myös ihan oikean konkreettisen päiväkirjan pitkästä aikaa. Se on Tigerista löytynyt 5 vuoden päiväkirja. Sen jokaiselle päivälle valmiiksi rajattu, pienehkö tila on tuntunut sopivan matalakynnyksiseltä, jotta siihen on oikeasti tullut kirjoitettua. Toivon että 5 vuoden päästä saan selailla sitä täpötäynnä olevana ja muistella mitä onkaan elämässä tapahtunut!

-Inka