Postauksessa näkyvä muistikirja on ostettu yhteistyössä Suomalaisesta kirjakaupasta.

Useimmat varmasti tunnistavat tämän tilanteen – välillä elämä tuntuu niin hektiseltä ja kiireiseltä, ettei jää aikaa millekään muulle. Tällöin myös kalenteriharrastus jää helposti kaiken muun jalkoihin. Itselleni asiassa on kaksi puolta. Toisaalta harmittaa, ettei rakkaalle harrastukselle ole kunnolla tilaa arjessa, mutta toisaalta taas se oma kalenteri on monesti suuri apu kiireistä selviytymiseen ja arjen organisoimiseen.

Minä olen tottunut siihen, että kalenterini ovat lähes poikkeuksetta ajantasalla ja viikkoaukeamat on myös tehty valmiiksi etukäteen aina tuleville viikoille. Nyt kuitenkin asiaan on tahtomattani tullut muutos. Vallitsevasta koronaviruksen aiheuttamasta poikkeustilanteesta huolimatta oma työmääräni ei ole suinkaan vähentynyt, vaan päinvastoin. Lisäksi uudenlaiset työtavat, lisääntynyt vuorovaikutuksen määrä ja jatkuva hektisyys ovat aiheuttaneet sen, että iltaisin ei jaksa pahemmin muuta kuin maata x-asennossa ja koittaa tyhjentää päätä työpäivän jäljiltä. Tuon lisäksi ei todellakaan tarvita ahdistusta siitä, että kalenteri ei harmillisesti olekaan ajantasalla kuluvan viikon osalta.

Totta kuitenkin on, että kiireen keskellä olisi entistä tärkeämpi löytää arjesta ne omat hetket, joihin voi hyvillä mielin ja hyvällä omallatunnolla pysähtyä. Kalenteriharrastushan on oiva tapa pysähtyä ja tyhjentää mieli kaikesta kuormittavasta. Niinpä koen, että itselleni olisi ihan äärimmäisen tärkeää löytää näitä hetkiä ja jos ei muuten, niin järjestää niitä. Samaan aikaan pitää toki muistuttaa itseään siitä, että jos joku viikko nyt vähän laahaa perässä, ei se ole kuitenkaan niin vakavaa. Harrastuksen tuomat hyödyt kun katoavat ihan yhtä nopeasti kuin tulivatkin, jos asettaa itselleen tarpeettomia paineita.

Monet kiireistä arkea elävät ihmiset tarvitsevat kalenteria jo ihan vain aikatauluissa ja suunnitelmissa pysymiseen. Nyt, kun sekä työt että muu elämä pyörivät samassa paikassa, ei itselläni ole niin suurta tarvetta merkitä kalenteriin mitään sen kummempia menoja. Kalenteri toimii minulle kuitenkin samalla jonkinlaisena dokumentaationa aina vallitsevasta elämäntilanteesta ja hetkestä. Siksi pyrin kirjoittamaan jokaisen päivän kohdalle jotain, oli se sitten mitä tahansa. Ennen tätä poikkeustilannetta en ole käyttänyt Traveler’s notebookiani työasioiden ylös laittamiseen, mutta nyt kun teen töitä kotona, joutunen muuttamaan tätäkin rutiiniani. Olen nimittäin tässä kahden viikon aikana todennut, että tämä kaaos todellakin kaipaa selkeämpää aikataulutusta ja tehtävälistoja. Ajatus tuntuu toisaalta hyvältä myös sen takia, että sittenpähän kalenteriparkani ei ainakaan varmasti jää ilman merkintöjä. 

Itselleni paras tapa selvitä kiireisestä ajanjaksosta kalenterin osalta on tehdä viikkopohjia valmiiksi. Tällöin voin huoletta täyttää kalenteria pelkillä merkinnöillä ja olla tuntematta isompaa stressiä siitä, että minulla ei ole aikaa pysähtyä tuunailun äärelle. Sitten kun minulla sattuukin olemaan sopiva hetki aikaa, voin hyvin tehdä taas yhden viikkopohjan valmiiksi odottamaan tulevaisuutta tai vaihtoehtoisesti keksiä jotain aivan muuta. Parastahan tässä harrastuksessa ajankäytön osalta on se, että tekeminen ei koskaan lopu kesken, mutta ei myöskään ole olemassa mitään sidottuja aikatauluja, joita kenenkään olisi pakko noudattaa. Harrastus on helppo sovittaa omaan kulloiseenkin elämäntilanteeseen sopivaksi.

Minun on pakko tähän loppuun vielä mainita, että olen myös hiljattain löytänyt uuden, itselleni tärkeän tavan pysähtyä hetkeksi jonkun äärelle, nimittäin journalingin. Jokapäiväinen päällimmäisten ajatusten ja mieltä vaivaavien asioiden kirjoittaminen itse koristellulle nätille pohjalle on uskomattoman rentouttavaa. Se on aivan kuin oma pieni terapiahetkeni tämän kaiken keskellä. Myös tästä syystä varsinainen kalenteri on jäänyt hieman taka-alalle, kun en ole löytänyt aikaa molempiin. Olen kuitenkin päättänyt olla ottamatta siitä sen suurempaa stressiä ja tehdä sitä, mikä milloinkin parhaalta tuntuu. 

-Carita