Avainsana: putinki

Matka Hobonichi-perheen jäseneksi

Moikka! Vähän jännittävää ja tämmösen postauksen tekeminen teille, mutta kerran sitä pyydettiin niin kokeillaan, mitä tulee.

Tärkeä virstanpylväs on ylitetty, jonka takia päädyin tätä teille kirjoittamaan, sillä ensi vuonna ensi kertaa minäkin kuulun Hobonichi-perheeseen. En kyllä muista millon, jos koskaan, mulla on näin ajoissa ollut seuraavan vuoden kalenterikuvio selvillä. Nyt mulla on ollut käytössä Ajaston Maker 2024 kalenteri ja se on ajanu asiansa. Viime vuonna rehellisesti en kerennyt tai jaksanut kauheasti kalenterin valintaa miettiä. Päädyin silloin ottamaan tämän, koska mulla oli vastaava kalenteri muutama vuosi takaperin ja siitä oli jäänyt hyvät mielikuvat.

Mulle on tärkeää että viikko on kerralla näkyvissä ja muistiinpanoille on tilaa. Tykkään kuukausiruudukosta ja tyhjästä tilasta. Innostun välillä astetta enemmän tekeen trackereitä ja ihan vakiona kulkee seurattavana useampia asia. Tämä innostumisjakso osottautui haasteelliseksi Makerissä tilan puutteen takia. Niinpä elokuun puolessa välissä rinnalle aloitin ensimmäisen bujon ikinä, käytössä Putinki Notebook. Ajatuksena että loppuvuoden voin tutustua käytännössä ja harjoitella bujon tekoa. Katsoa ottaako bujo tuulta alleen, jos innostus siitä jatkuu voisin 2025 nojautua bujoon enemmänkin muun muassa trackereiden kanssa. Toistaiseksi oon jäänyt koukkuun bujon tekoon. Päädyinkin hyvin nopeasti bujon aloittamisen jälkeen ajatukseen, että itse kalenteri tulevalle vuodelle voisi olla A5 pienempi. Bujo (A5) pysyisi kotosalla ja pienempi kalenteri kulkisi sitten kätevästi mukana.

Pitkän googlettelun, Kalenterimanian blogia ja Facebook-ryhmää tutkittuani huomasin mieltyneeni ajatukseen kalenterista koossa A6-B6 tai B6. Ajattelin etten halua kaikkien rakastamaa ohutta Tomoe River -paperia, mielikuva kynien läpitulosta hirvitti. Viikkoaukeaman näkymäksi halusin erilaisen kun Makerissä, sillä en osaa tarpeeksi hyödyntää sen jaoteltua muistiinpanotilaa. HP Mini dashboard layout oli mielenkiintoinen ja inspiroivan oloinen. 2025 vuoden kalenterissa oleva kuosi oli mulle ylitsepääsemätön ongelma, ei ollut yhtään minun näköinen. Paperblanks Midi oli vakavasti harkinnassa ja ajatuksena oli käydä fyysisesti tutkimassa se ja mahdollisia muita ehdokkaita.

Sitten siskolta tuli viesti;”Ootko ensi vuoden kalenterin hommannut”. Mullahan oli kaikki vielä enemmän tai vähemmän hakusessa joten sisko selvitti tilanneensa itselleen Hobonichi Techo Weeks Pistachio kalenterin. Pistaasikalenterin väri oli silmääni livenä kuulemma vihreämpi kuin verkkokaupassa ja kuulemma karmaiseva yhdistelmä nahkasten kansien kanssa. Siskolla ollut weeks vuoden kalenterina useamman kerran joten noita suojakansia hän ei tietenkään ollut vaihtamassa. Niinpä aloin tutustua kyseiseen kalenteriin.

Vihreä väri on ihan minun näköinen, sieltä löytyi kuukausille näkymät, viikko on yhdellä aukeamalla, kalenteri on pienempi kuin A5 ja nostalgisesti saisin sen siskolta. Riippuvuuteni paperikalenteriin ja sen tuunauksesta juontaa juurensa suoraan siskooni. Hän värkkäsi kalenterinsa kanssa ja yli kymmenen vuotta vakituinen joululahjani oli siskon mulle valitsema ja ostama kalenteri, jonka sivujen välistä löytyi jotain pientä, esimerkiksi inspiroivaa tekstiä. Toisaalta harkintaa ja epäröintiä weeksissä aiheuttivat etenkin kalenterin kapeus sekä siinä, kuinkas muutenkaan, oleva ohut Tomoe River -paperi. Testattiin mun suosikki kynät ja kerran ne ei tullu sivuista läpi, niin päätin haastaa itseni ja ottaa kalenterikseni tämän Hobonichin. Nopeasti innostuin kalenterista ja odotan et pääsen sen kanssa säätämään. Se on oikeesti näppärän kokoinen mukana kulkevaksi ja sieltä löyty ne mulle tärkeimmät pointit mitä kaipailin.

Hetken varmasti kestää että tottuu layouttiin sekä ylipäätään kalenterin rakenteeseen; alussa kuukausinäkymät, sitten viikot ja viimeisenä vapaat ruudulliset sivut. Aiemmin mulla on aina ollu ekana kuukauden kuukausinäkymä, viikot, ehkä pari vapaata sivua ja taas sama seuraavan kuukauden kohdalla. Kalenterin lopussa mahdollisesti tilaa muistiinpanoille. Nyt ajatukseen tottuneena mua innostaa toi rakenne, tosin jännitän vähän miten osaan hyödyntää lopun sivut. Nyt oonkin paljon etsiny inspiraatioksi kuvia miten tota weeksiä on muut käyttäneet. Oon myös ehkä vähän tilannut jotakin vain tota kalenteria aatellen.

Sisko tarjosi mulle weeksiin kirkkaita suojakansia jotka oli jäänyt hällä turhaksi. Ne halusin ehdottomasti. Mää olen semmoinen tuuliviiri että ajatus helposta matalan kynnyksen kalenterin ulkonäön muuttamisesta viehättää ja innostaa. Törmäsin tarraan joka huusi mun nimeä ja hommasin sen nimenomaan kalenterin kantta ajatellen. Kalenterista vaahtosin äidin, isosti askarteleva ihminen, kanssa kun puhe tuli kansista ja niiden tuunauksesta hän nappasi kasasta tommosen nahkajäljitelmää muistuttavan mustan paperin ja kysyi mielipidettä. Minä silmät kiiluen totesin et näyttäisi täydellisesti minulta kalenterissani. Varmasti astetta epätyypillisempi tämä minun taival vuoden kalenterivalintaan, mutta rehellisesti en kyllä voisi olla tyytyväisempi ja innostuneempi lopputuloksesta.

Aika näyttää miten bujon kanssa käy, mutta ainakin mulla on nyt ihan itseni näköinen kalenteri, jonka uskon täyttävän mun tarpeet paremmin kuin hyvin. Oon todella innoissani ja toivonkin teidän ensi vuoden kalenterien tuntuvan yhtä hyviltä ja innoittavilta valinnoilta!

Eve~

Kirjoittavan ihmisen muistikirjoja

Olen kirjoittava ihminen. Se tarkoittaa, että työstän isoa romaaniprojektia, mutta harrastan myös lukemista ja elän tekstien maailmassa. Kirjoittaminen on minulle luontevin tapa ilmaista itseäni sekä jäsentää ajatuksiani.

Minulla on muistiinpanoja kännykässä ja läppärillä, mutta käsin kirjoittaminen tuntuu tärkeältä. Perinteiseen muistikirjaan kynällä kirjoittaminen on minulle ruumiillista, aistivoimaista toimintaa. Keskityn piirtämään kirjaimia. Nautin paperin tunnusta ja siitä, miten kynä luistaa paperilla.

Muistikirjojani kuvassa vasemmalta oikealle: WWF luontokaupan, Mujin A5, Midori B6 Slim vihko, Putinki Piste, Lahen Kirjansitomon, Life Noble Note.

Kirjoitan päiväkirjaa, mutta olen hyväksynyt, etten pysty, eikä minun tarvitse tehdä sitä säännöllisesti. Koristelen päiväkirjaa ja käytän sitä leikekirjana, johon talletan muistoja tapahtumista tai arjen sattumista. Pääsylippuja, karkkipapereita, pakkausten etikettejä, löydettyä runoutta. Kirjoitan asioita muistiin. Kun siltä tuntuu, kirjoitan monta sivua treenikirjoittamisen tyyliin: laske kynä paperiin, pidä kynä liikkeessä, älä sensuroi, älä korjaa. Pohdinnat tekevät ajatukset näkyviksi, käsiteltävään muotoon. Se rauhoittaa ja edistää mielenterveyttä, sillä nämä tekstit ovat vain minua varten, eikä niitä tarvitse enää koskaan lukea, paitsi jos tahdon.

Tällä hetkellä päiväkirjani on Mujin A5 kierreselkäinen muistikirja, mutta olen siirtymässä Lahen Kirjansitomon samankokoiseen, sillä Muji tulee kohta täyteen. Tuntuu niin hyvältä saada muistikirja täyteen, että haluan jatkossa hankkia kohtuullisen kokoisia.

Mujissa on hyvää:
– helppo tuunattavuus
– hinta/laatusuhde
– sopii mustekynille
– kierreselkäiseen helppo kirjoittaa vaikka sylissä
– pääkaupunkiseutulainen voi ostaa myymälästä

Mujissa on huonoa:
– mustekynän S-koon kärki raapii paperiin jonkin verran
– voi ostaa vain Mujilta

Lahen Kirjansitomossa on hyvää:
– tukeva paperilaatu, ei ghostaa
– sopii mustekynille
– kaunis, kova kansi
– aukeaa flatiksi

Lahen Kirjansitomossa on huonoa:
– mustekynän S-koon kärjellä voisi olla parempi kirjoitustuntuma
– heikko saatavuus

Tavallisen päiväkirjan lisäksi minulla on kirjoituspäiväkirja. Kirjoitan siihen ajatuksiani kirjoittamisesta: työstämästäni projektista, juonesta, hahmoista, genrestä, kirjoittamisen prosessista, fiiliksistä, editoinnista, sanavalinnoista. Toisinaan lisään kaavioita, kuvia, tai muihin papereihin tekemiäni muistiinpanoja. Pyrin pitämään varsinaiset tarinaa edistävät luonnokset Scrivener-ohjelman muistiinpanoissa läppärillä, tai erillisillä lappusilla, joita nappaan yöpöydän laatikosta, kun tulee jotain tähdellistä mieleen ennen nukahtamista.

Koska kirjoituspäiväkirja on pääosin pelkkää tekstiä, ja haluan tuottaa sitä mustekynällä, valitsin Life Noble Noten blankon version koossa B6. Tämä koko tuntuu sopivalta tarkoituksiini.

Life Noble Notessa on hyvää:
– sopii erinomaisesti mustekynille, miellyttävä kirjoitustuntuma
– ghostaa vain vähän
– retro fiilis kannessa ja paperin ulkomuodossa
– hinta/laatusuhde

Life Noble Notessa on huonoa:
– heikko saatavuus
– ei aukea täysin flatiksi, riippuu mistä kohtaa avaa

Olen tehnyt muistikirjoja myös itse muun muassa Johanna Cloughin Youtube-kanavallaan julkaiseman ohjeen mukaan. Hänen ohjeellaan tein muropaketista muistikirjan, josta tuli vahingossa aivan liian paksu. (Johanna käyttää tutoriaalissa keksipakettia.) Koska kirjoitan massiivista romaania, jolle lienee tulossa massiivinen jatko-osa, otin tämän vahingon hyötykäyttöön. Tein siitä muistikirjan jatko-osaan liittyville luonnoksille, jotta saan ne pidettyä erillään siitä tarinasta, mitä tällä hetkellä työstän. Paperina käytin tavallista printteripaperia.

Eri paperilaadut soveltuvat eri kynille; mustekynille sopii parhaiten käsitelty, sileäpintainen, kiiltävän tuntuinen paperi. Siinä ei sormin tunnustellen havaitse huokoisuutta. Valmistustekniikan ja pintakäsittelyn ansiosta todella ohutkin paperi toimii, eikä päästä mustetta läpi, vaikka saattaa ghostata. Tällainen paperi soveltuu toki myös vaikkapa geelikynille. Huono puoli voi olla musteen vaatima kuivumisaika.

Kuulakärkikynille sopii parhaiten huokoinen, vähän karhean tuntuinen paperi, joka tarjoaa kitkaa, minkä ansiosta kynän päässä oleva pallero pyörii ketterästi. Geelikynät toimivat huokoisellakin paperilla, mutta mustekynälle se on liian karhea. Mustekynä myös bleedaa, ja kirjoitusjälki leviää epäsiististi. Kuulakärkikynän muste on sitkoista, kun taas mustekynän on vetistä. Siksi kuulakärkikynän muste ei imeydy huokoiseen paperiin toisin kuin mustekynän.

Kuvassa on puolisolle tekemiäni tai tuunaamiani muistikirjoja: viinikirja, Mujin A5:een tuunattu kirjapäiväkirja, kahvikirja. Viinikirja ja kahvikirja on tarkoitettu maistelukokemusten tallentamiseen. Viinikirjan sidoin letitetystä kuparilangasta solmimillani renksuilla. Kahvikirjan sidontaan käytin Sinellistä ostamiani kansiorenkaita, jotka saa avattua, joten sivuja pystyy poistamaan ja lisäämään.

Haluan tallentaa lukemani kirjat muistiin. Alkujaan käytin siihen Goodreadsia – kirjakansan somea – mutta tuntuu paremmalta, kun saan kirjoittaa lukukokemuksestani yksityisesti. Minulla sattui olemaan lahjaksi saatu WWF luontokaupan muistikirja, johon kirjasin myös viime vuoden Helmet-lukuhaasteen. En halua antaa kirjoille tähtiä tai kirjoittaa arvosteluita, vaan keskityn siihen, mitä kukin kirja on antanut minulle. Miltä lukukokemus tuntui, mitä opin, mitä ajatuksia heräsi.

WWF muistikirjassa on hyvää:
– sopii kuulakärkikynille ja geelikynille
– kova norppakansi
– todennäköisesti samanlainen kuin suurin osa muistikirjoista, joten vastaavan saa helposti

WWF muistikirjassa on huonoa:
– ei sovi mustekynille
– en pitänytkään viivoitetuista sivuista
– ei aukea flatiksi
– heikko saatavuus, jos haluaa juuri tämän

Hankintalistalla on toinen Life Noble Note B6 seuraavaksi lukupäiväkirjaksi. Haluan kokeilla myös perustaa commonplace bookin, johon voin koota sitaatteja sekä muita poimintoja. Olen tehnyt vastaavaa vuosien varrella muun muassa silloin, kun kokeilin pitää bujoa.

Ensimmäinen yritykseni bujoksi oli Tigerin muistikirjaan. Usein aloitan kokeilut jollain, mikä löytyy kotoa valmiiksi, tai on edullinen hankkia. Kirjoituspäiväkirjaa pidin ensin Mujin A6- vihkoon. Kun sitten osoittautui, että haluan kirjoittaa sellaista, etsin itselleni paremmin soveltuvan. Bujon ensimmäinen yritys jäi auttamatta kesken, mutta pidän bujon ideasta niin paljon, että hankin Putingin poistomyynnistä uuden muistikirjan. Sekään ei ottanut tulta, joten olen viimein luovuttanut bujoilun suhteen. Trackereita saan paremmin aikaiseksi kalenteriin.

Putingin muistikirjassa on hyvää:
– sopii kuulakärkikynille ja geelikynille
– kova kansi
– löytyy monista myymälöistä, muualtakin kuin Putingista

Putingin muistikirjassa on huonoa:
– ei sovellu mustekynille
– myös korostuskynät ja sivellinkynät bleedaa herkästi
– ei aukea flatiksi, vaikka aukeaa silti hyvin

Kirjoitan nykyään paljon mustekynällä, koska löysin omaan käteeni sopivan. Mustekynässä on se hyvä puoli, ettei sitä tarvitse painaa. Samasta syystä pidän geelikynistä, sillä niilläkin on kevyempi kirjoittaa kuin kuulakärkikynällä, ja mitä kevyempi kirjoittaa, sitä vähemmän käsi rasittuu. Omaan käteen sopivan kynän löytää vain kokeilemalla.

Midorin paperia on kehuttu niin paljon, että halusin kokeilla sitä, joten ostin paketin B6 Slim vihkoja. Yhteen niistä ryhdyin kirjoittamaan muisteluita lapsuudestani. Vihkoista löytyy myös tarkempia mielenterveysasioihin liittyviä ajatuksia, sekä kurssien tuntisuunnitelmia ja opetustyön pohdiskelua. Näille kaikille riittää vihkon kokoinen tila.

Midori B6 Slim vihkossa on hyvää:
– sopii mustekynille
– pelkistetty ulkoasu
– ghostaa maltillisesti
– hyvä saatavuus monista nettikaupoista

Midori B6 Slim vihkossa on huonoa:
– mustekynän S-koon kärjellä voisi olla parempi kirjoitustuntuma
– vaikea saada aukeamaan flatiksi

Tämän postauksen kynätesteissä käyttämäni kynät vasemmalta oikealle: mainoslahjana saatu kuulakärkikynä, tavallinen puuvärikynä, Staedler Textsurfer korostuskynän vintage-pakkauksesta kaksi väriä, Kawecon mustekynä, Mujin geelikynä, Zig Kuretake maalikynä, Pentel Sign Pen sivellintussi. Lisäksi testasin Kuusateen Morocco-sabluunan läpi levitettyä Versa Magic Chalk Ink -leimasinmustetta. Käytin itse tekemääni kirjanmerkkiä antamaan osviittaa muistikirjojen mittasuhteista. Kahvikuppitahra on tehty Tim Holzin Splatters-sabluunalla ja leimasinmusteella.

Mustekynistä vielä lopuksi, että aiemmin käytin M-koon kärkeä, joka on S-kokoa järeämpi, ja sillä kirjoittaminen Mujin muistikirjaan sujui huomattavan mukavasti. Paperin lievä karheus ei ota M-kärkeen yhtä herkästi kuin hennompaan. Toisaalta M-kärjestä tulee mustetta runsaammin, ja se sotki sekä bleedasi pahemmin WWF-muistikirjan huokoisilla sivuilla.

Toinen asia, mikä kannattaa huomioida, on paperin värin vaikutus siihen, miten musteen väri toistuu. Mujin, Lifen ja Midorin paperit ovat kermanvalkoisia, siis lievästi kellertäviä. WWF-muistikirjan paperi on rusehtavaa, kuten kierrätyspaperi monesti. Lahen Kirjansitomon ja Putingin paperit ovat valkoisia. Valkoisella paperilla muste toistuu kirkkaimpana.

-Elina