Marraskuun ensimmäinen. Monille varmasti masentavakin päivämäärä, harmaa marraskuu on saapunut. Mulle tää päivämäärä on kuitenkin henkilökohtaisesti tärkeä ja rakas, tänään on nimittäin mun ja miehen vuosipäivä. Ja tänään vietetäänki ensimmäistä kertaa parisuhteen pyöreitä synttäreitä, kymppisynttäreitä!
Miten ihmeessä se nyt Kalenterimaniaan liittyy sitten mitenkään? No siten, että mun jo usean vuoden Kalenterimania-taipaleen menossa mukana on tuo partanaama roikkunut enemmän ja vähemmän taustalla mukana myöskin. Mies on kuvannut livejä ryhmään kun oon avannut saapuneita paketteja. Muistan elävästi sen ilmeen kun noin nelisen vuotta sitten kesällä istuttiin olohuoneen sohvalla kuvaamassa mun Teippitarhalta saapuneen tilauksen avaamista livenä ryhmään. Miestä nauratti mun hihkuminen tarroista ja silmät liki pyöri päässä. Usean vuoden lempeän painostuksen myötä sain kerran pakotet.. eikun siis innostettua hänet myös tuunaamaan mulle yhden viikon. Hän on jaksanut ei vain yksi, vaan kaksikin kertaa vastailla mun kysymyspatteristoon blogipostauksia varten. Olen saanut autokyytejä miitteihin, ja saanut kysellä väriehdotuksia tuunailuihini oman pään lyödessä tyhjää.
En voi sanoa että Kalenterimania olisi meidän yhteinen harrastus, enkä sitä haluaisikaan – mutta tsemppausta ja iloa mun ilosta olen saanut roppakaupalla vuosien varrella. Tarrojen liimailulle ja teippien ihastelulle on ehkä naureskeltu hyväntahtoisesti, muttei koskaan vähätelty.
Joten kiitos Mutku – kiitos kun olet osallistunut, mahdollistanut, kannustanut ja ymmärtänyt pipertämisen tärkeyden. Mää rakastan sua. Monesta muustakin syystä, mutta ne ei enää liity Kalenterimanian teemaan, joten niitä toivottavasti muistan sulle kertoa kasvotusten.
Tälläinen rakkausvuodatus tähän maanantaihin, ehkä tänään voisi kirjoittaa kiitoksia vaikka kalenteriin ylös muutenkin. Muistaa miten erilaisin pienin tavoin elämän ihmiset osoittaa välittämistä – ja miten sitä voi itse näyttää.
Osa ryhmäläisistä varmaan jo tietääkin, että myös vaimoni on vannoutunut kalenterin tuunaaja. Oikeastaan hänen jalanjäljissään minäkin löysin koko harrastuksen. Kun meillä askarrellaan, peittyy ruokapöytä kalentereiden, tarrojen ja washiteippien alle. Välillä ruokapöytää saa etsiä tarrojen seasta, kun haluaisi käyttää sitä syömiseen. Tämän viikkoisessa maanantai -postauksessa vastaamme vaimoni kanssa teidän esittämiin kysymyksiin yhdessä harrastamiseen liittyen.
Käytättekö samaa kalenterisysteemiä vai onko toisella jokin mieltymys mitä et itse voi ymmärtää?
Nanna: Ei. Käytetään molemmat tuunaukseen pääsääntöisesti viikkokittejä, joten niiden on vaikea olla yhteisiä. Jotain washiteippejä ollaan ostettu yhteiseen käyttöö, mutta yleisesti molemmilla on omat tarvikkeet. Lily: Ei mitään mahdollisuutta käyttää tarroja yhdessä, koska muutoin saisin ostaa mm. ne kaikki ja tuo yksi vaan ”vähän lainaisi” niitä kaikkia.
Lainaatteko toistenne tarroja ja teippejä?
Nanna: Uskoisin, että minä käyn useammin vieraissa Lilyn tarra- ja washi -varastolla. Harvemmin hän kuitenkaan suostuu mitään lainaamaan. Lily: Kyllä sitä välillä riennetään toistemme avuksi, kun sopivaa tarraa tai washia ei löydy. On toisaalta kätevää, kun samasta osoitteesta löytyy melkoinen valikoima planner-kamaa.
Tuleeko toisen tarvikkeista kiistaa?
Nanna: Kun tarvikkeet on omia ei niistä tarvitse kiistellä. Lily: Muru, voisitko jo ostaa oman askarteluveitsen? En jaksa etsiä sitä enää keittiön kaaoksen keskeltä, kun tarve iskee…
Kirpaiseeko, kun vaimo käyttänyt just sitä sun lempiwashia aivan turhan hövelisti vaikka sitä on vielä 5km jäljellä?
Nanna: Juuri pari päivää sitten sain tiukan ohjeistuksen olla tuhlaamatta lainaamaani teippiä. Lily: Se oli ihan uusi! Kyllä syö naista ja paljon!
Ärsyttääkö toisen aikaansaavuus ja hienot aukeamat, kun itse oot kaks viikkoa jäljessä etkä tiedä monesko päivä edes on?
Nanna: Tämä kysymys naurattaa edelleen ja osuu mun kohdallani turhankin oikeaan. Harvemmin enää olen jäljessä kalenterini kanssa, mutta en siltikään koskaan tiedä mikä päivä on tai mitä milloinkin tapahtuu. Lily: Ei ärsytä. Olen aina – todellakin AINA – plannerini kanssa ajantasalla. Toisen hyvät ideat lähinnä vain antavat kivasti vinkkejä.
Mitä on sellaiset tuunaukseen tarvittavat jutut mitä ette voi sietää toisella vai onko sellaisia?
Nanna: Ei nyt tule mitään mieleen, mutta hämmästelen edelleen miten paljon tarroja toisella voi olla. Lily: Vaikea nimetä mitään erikseen, mutta kyllä sitä huomaa monesti ihmettelevänsä, miksi ihmeessä toinen tekee näin ja näin jonkun jutun. Lisäksi Nannalla on ilmennyt viime aikoina suurta washi-kateutta. (Ps. Niitä tarroja ei ole paljon… niitä on TARPEEKSI.)
Teettekö koskaan toistenne kalentereihin aukeamia?
Nanna: Tästä ollaan keskusteltu useasti, mutta toteuttamaan ei olla koskaan päädytty. Minä voisin antaa jonkun tuunata aukeaman kalenteriini mutten usko, että Lily suostuu antamaan omaansa. Lily: Antaisitteko jonkun toisen kirjoittaa päiväkirjaanne? No niin, sitähän minäkin! Mutta itse voisin silti tehdä Nannalle aukeaman…
Kopioitteko ideoita toisiltanne?
Nanna: Enemmän varmasti minä kopioin tai ammennan tyyliini ideoita toisen aukeamista.
Saatteko samoja ideoita?
Nanna: Oma tyylini käyttää ja täyttää kalenteria on pitkälti lähtöisin Lilyn tyylistä. Tilataan tarroja samoista kaupoista, joten väkisinkin tulee ostettua samoja viikkokittejä. Esimerkiksi hääpäiväviikko tehtiin molemmat samaa kittiä käyttäen. Oli hauska nähdä, miten erilaisen aukeaman toinen sai aikaan, vaikka pohjana oli sama viikkokitti.
Tuleeko teillä riitoja siitä kumman aukeama on hienompi?
Nanna: Ei oikeastaan. Välillä saattaa harmittaa, ettei ole itse keksinyt käyttää jotain tarraa tai washia samalla tavalla kuin toinen. Enemmänkin toisen tyylistä ammentaa vain ideoita omaansa.
Onko toinen harrastanut ensin ja saanut toisen mukaan?
Lily: Hurahdin itse plannereihin 2015 ja edelleen korvissa kaikuu Nannan sanat ”miten kukaan voi käyttää noin paljon aikaa yhden kalenterin koristelemiseen?”. Muistuttelen tuosta aina vähän väliä virnuillen, kun Nanna käyttää nykyisin ihan yhtälailla aikaa samaiseen hommaan. Ei tarvinnut pahemmin innostaa mukaan, kiinnostus heräsi ihan itsekseen ja tässä ollaan.
Miten yhteinen harrastus on vaikuttanut suhteeseenne?
On kivaa, kun on joku, jonka kanssa tehdä yhdessä planneriä. Sellainen yhteinen harrastus. Siinä on samalla koko ajan vieressä joku, jolta voi kysyä neuvoa ja ideoita (tai tarraa tai washia lainaan). Negatiivisiakin vaikutuksia toki löytyy.
Oletteko huomanneet toisissanne jotain itseänne ärsyttävää planneriin liittyvää? Entä jotain herttaista?
Nanna: Lily, joka oksentaa jo kuullessaan sanan ”romantiikka”, on paljastunut planner- romantikoksi. Sen planneristä löytyy aina kaikki meidän kuukausi- ja vuosipäivät sun muut. Lily: Ärsyttäviäkin puolia on tosiaan ilmennyt. Sen jälkeen, kun Nanna hurahti tähän touhuun mukaan täysillä, niin sen huomio on kiintynyt vähän liialtikin muualle, eikä se aina näe tai kuule mitään, mitä sille sanoo, kun se juttelee internetin ihmemaailmassa muiden planner ihmisten kanssa.
Aiemmin puolisoidensa ajatuksia meille on avannut ylläpidon ihanat Eija ja Inka.
