Marraskuun ensimmäinen. Monille varmasti masentavakin päivämäärä, harmaa marraskuu on saapunut. Mulle tää päivämäärä on kuitenkin henkilökohtaisesti tärkeä ja rakas, tänään on nimittäin mun ja miehen vuosipäivä. Ja tänään vietetäänki ensimmäistä kertaa parisuhteen pyöreitä synttäreitä, kymppisynttäreitä!
Miten ihmeessä se nyt Kalenterimaniaan liittyy sitten mitenkään? No siten, että mun jo usean vuoden Kalenterimania-taipaleen menossa mukana on tuo partanaama roikkunut enemmän ja vähemmän taustalla mukana myöskin. Mies on kuvannut livejä ryhmään kun oon avannut saapuneita paketteja. Muistan elävästi sen ilmeen kun noin nelisen vuotta sitten kesällä istuttiin olohuoneen sohvalla kuvaamassa mun Teippitarhalta saapuneen tilauksen avaamista livenä ryhmään. Miestä nauratti mun hihkuminen tarroista ja silmät liki pyöri päässä. Usean vuoden lempeän painostuksen myötä sain kerran pakotet.. eikun siis innostettua hänet myös tuunaamaan mulle yhden viikon. Hän on jaksanut ei vain yksi, vaan kaksikin kertaa vastailla mun kysymyspatteristoon blogipostauksia varten. Olen saanut autokyytejä miitteihin, ja saanut kysellä väriehdotuksia tuunailuihini oman pään lyödessä tyhjää.
En voi sanoa että Kalenterimania olisi meidän yhteinen harrastus, enkä sitä haluaisikaan – mutta tsemppausta ja iloa mun ilosta olen saanut roppakaupalla vuosien varrella. Tarrojen liimailulle ja teippien ihastelulle on ehkä naureskeltu hyväntahtoisesti, muttei koskaan vähätelty.
Joten kiitos Mutku – kiitos kun olet osallistunut, mahdollistanut, kannustanut ja ymmärtänyt pipertämisen tärkeyden. Mää rakastan sua. Monesta muustakin syystä, mutta ne ei enää liity Kalenterimanian teemaan, joten niitä toivottavasti muistan sulle kertoa kasvotusten.
Tälläinen rakkausvuodatus tähän maanantaihin, ehkä tänään voisi kirjoittaa kiitoksia vaikka kalenteriin ylös muutenkin. Muistaa miten erilaisin pienin tavoin elämän ihmiset osoittaa välittämistä – ja miten sitä voi itse näyttää.
Helou helou helou! Täällä kirjoittelee Inka, mutta postauksen tuunaussisältö on poikkeuksellisesti jonkun muun kuin allekirjoittaneen käsialaa. Nimittäin Mutkun, tuon parrakkaan miehen jonka kanssa yhdessä asustelen. Tätä postausta varten on tehty pitkäjänteisesti työtä jo useamman vuoden ajan. Alunperin kysyessäni tuunaisiko mies minulle kalenteriin aukeaman, vastaus oli poikkeuksetta jyrkkä ei. Siitä edettiin mutinan, joojoo-tuskastelun ja ehkä joskus-vastausten jälkeen vihdoin erääseen kauniin keväiseen (lue: räntsäsateiseen ja raekuuroiseen) keskiviikkoon, jolloin mies todellakin istui alas keittiön pöydän ääreen ja suostui koristeluun yhden aukeaman verran.
Toki aiemminkin on miekkonen ollut avuksi blogipostauksissa, sekä vastatessaan ei vaan yhteen, vaan kahteen otteeseen tuunailusanasto-kysymyksiin, ja olemalla inspiraation lähteenä omalle tuunailulleni. Mutta onhan tämä nyt aivan eri asia ottaa tarrat kauniiseen käteen ja niitä lähteä lätkimään, kuin vain arvailla mitä mikäkin koriste-termi ehkä voisi tarkoittaa.
Liikkeelle lähdettiin valitsemalla kalenteri johon viikko tuunata. Vaihtoehtoina olivat Ajastolta saatu Note A5 sekä Happy Planner Classic, joista jälkimmäiseen päädyttiin. Tai no minä päädyin, kun valintakysymykseen sain tarpeeksi monta ”ihansamapäätäsä” ja ”en haluu tehä kumpaankaan” -vastausta.. Innostuneisuus leijui siis ilmassa lähes käsin kosketeltavasti, kuten ehkä alemmasta kuvastakin välittyy!
Kun kummankin kupeissa oli kahvia, minulla pullaa lautasella ja Dingo pauhasi puhelimesta soittolistalta, rajasin tarjolle tuomaani teippivalikoimaa pyytämällä miestä nimeämään neljä ei väriä. Mustaa, keltaista, sinistä ja punaista oli vastaus, joten näitä värejä sisältäviä teippejä tarjolle siis. Nappasin tarjolle myös muutaman tarrakirjan, lähinnä Me And My Big Ideasin boksi-tarravihkoja. Ajattelin että niitä olisi helppo tuunausneitsyen laittaa sivuille, mutta tästä meillä olikin eri näkymys. ”Emmä näitä haluu, eiks oo mitään muunlaisia?” Yllättyneenä roudasin boksitarrani takaisin askartelupöydälleni, ja kiikutin tilalle keittiöön lähestulkoon kaikki muut omistamani tarrat.
Hyvä tovi vierähtikin kun mies tutki tarroja, ja valitsi käyttöön haluamiaan. Yllätyin kysymyksistä joita tuunauksen aikana tuli; ”Miten sä näitä niinku teet, etukäteen vai jälkikäteen? Pitääks tietää jotain tästä viikosta?”. Jotenkin olin odottanut, että mies lätkäisisi aukeamalle muutaman ensimmäisenä käteen osuvan tarran johonkin päin sivua ja ilmoittaisi olevansa valmis, yrittäen päästä pälkähästä mahdollisimman nopeasti. Sen sijaan aukeamalta löytyy selkeästi oikeasti ajatusta. Washia ja tarrojakin on niin vaaka- kuin pystysuunnassa, funktionaalista tarraa palkkapäivää merkkaamassa ja koristeellisuuttakin.
Tänään postauksen julkaisupäivänä aion ilmeisesti miehen vision mukaan perua menoni joita tälle päivälle on kenties kaavailtu, tai ainakaan en taida olla niistä järin innoissani. Tietääköhän tämä sitä, että tänä lomaltapaluu-maanantaina minua on odottanut aikainen aamuvuoro..? Niin tai näin, mutta toivon että keskiviikon teksti ei ole paikkaansa pitävä ennuste – lunta en enää näin toukokuulle kovasti kaipailisi.
Tämä aukeama tulee varmasti jäämään yhdeksi kaikkien aikojen suosikeistani, tunnearvoltaan suureksi. Osan valituista tarroista voisi ottaa melkeimpä vittuiluna, mutta aika kivoja tsemppejäkin viikolta löytyy. Luulen että erilaisten värien uskaliaampi yhdistely voisi olla asia, josta ottaa omaankin tuunailuun oppia! Esimerkiksi keltaista ja sinistä en ole tainnut itse vielä ikinä kalenterissa yhdistää.
Tälläinen miehen tuunailu voisi olla mielestäni hauskaa toteuttaa joskus uudelleenkin. Tähän ehdotukseen kuitenkin sain vastaukseksi turhautuneen mulkaisun, jota en ehkä uskalla tulkita myöntäväksi vastaukseksi. Mutta never say never, ehkä jo ihan kohta pian 4 vuoden päästä saan taas katsoa Mutkua tuunailemassa kalenteria!
Ps. Miestä ei uhattu aseella tai muutenkaan saatettu hengenvaaraan prosessissa kiristyksen uhkailun ja lahjonnan osalta jota postauksen toteuttaminen vaati.
