Heipä hei perjantaipäiväkirja, täällä kirjoitteleepi Inka. Melko väsynyt Inka. Mutta huomattavasti pirteämpi kuitenkin kuin tuossa pari kuukautta takaperin. Alkuvuodesta nimittäin ikävä ja vanha tuttu masennus pääsi taas hiipimään läsnä elämään. Se luikerteli sielun sopukoihin ja mieleen, ja ennen kuin sitä huomasikaan, oli se tarrannut otteensa kiinni lujaa eikä päästänyt irti itsekseen.
Jos voi sanoa että aiemmasta masennustaustasta on jotakin ”iloa”, niin se että tiesin kokemuksesta tarvitsevani apua ja sain lähdettyä sitä hakemaan. Ja nyt täytyy nostaa hattua meidän työterveyshuollolle, koen että asiastani on otettu hyvä koppi enkä ole kokenut tulleeni vähätellyksi tai ohitetuksi. Jaksaminen ei ole vieläkään niin sanotusti normaalia, mitä normaali nyt sitten ikinä onkin, mutta elämä alkaa pikkuhiljaa voittaa. Sairausloma, keskustelukontakti ja lääkitys ovat saaneet kuuluisan valon tunnelin päässä taas syttymään. Enkä ole viime viikkoina enää esimerkiksi laittanut juustoa mikroon, joten sanoisin että keskittymiskykykin on lähtenyt paranemaan! Lukeminen on kyllä jäänyt pois päivittäisestä rutiinista ja se kyllä harmittaa, mutta kun ei siihen tällä hetkellä riitä paukkuja keskittyä niin minkäs teet.
Tällä hetkellä arkeen kuuluukin lomailevasta taaperosta huolehtimista, sekä päivittäisten ja viikottaisten arkiaskareitten priorisoinnista ja jaksamiseen sopivasta skaalaamisesta. Sekä omien ilonaiheiden etsimisestä, onnen tunteiden keräilemisestä pala palalta kohti parempaa vointia. Ehkä tämä romahdus herätti myös miettimään sitä kuka minä olen, ja mistä nautin – sen lisäksi että olen äiti. Ei sitä oikein haluaisi ajatella hukanneen itseään äitiyteen, mutta aika paljon aiempaa enemmän huomaan että voisin upottaa elämään myös ihan ikiomia juttuja. Ja olen kiitollinen siitä että Kalenterimania ja ihmiset tässä yhteisössä on yksi niistä asioista, jotka kuuluvat arkeen ja pitelevät pinnalla silloinkin kuin vain ajelehtii. Mutta en ole uponnut kokonaan, täällä kellutaan!
Kalenterimanianylläpito on torstaipostauksissa listannut omia kalenteriharrastuksen kulmakiviä ja tänään pääsette lukemaan minun listaani. Yllätyin itse nähdessäni mitä oikeasti päätyi top 10 -listalle. Ajattelin, että pitäisi varmaan valita ensimmäisenä kalenteri, vihko, aika, inspiraatio, jne. mistä kaikki lähtee. Päädyinkin ajattelemaan asiaa niin, että mistä koostuu kalenterini sisältö tuunatessa. Miten kalenterista syntyy minun näköiseni?
Ihan ensimmäinen asia ikinä – musta, hyvä, kapea, ei sotkeva kuulakärkikynä. Musta, musta, musta. Tähän mennessä paras on löytynyt töiden kautta, Jimnie fine Zebra. Löysin näitä juuri netistä 20kpl pakkauksen ja harkitsen vakavasti, koska olen vuosia käyttänyt tätä yhtä ja samaa mustekynää.
Staedtler puuvärit tarttuivat matkaani 2021 Kuopion kesälomareissulla askartelukaupasta ja kestävät vielä jokusen vuoden, vaikka minä ja lapset käytämme niitä ahkerasti. Piirtämisen lisäksi väritän näillä lukuseurantaani ja luettujen kirjojen kirjahyllyä, joka kulkee Project365 kansissa. Hyvä lyijykynä, pyyhekumi ja teroitin ovat tärkeitä. Itse tykkään pehmeistä luonnoksiin sopivista lyijykynistä, jotka eivät jätä jälkeä paperiin, eivätkä näy kumittamisen jälkeen. Pikku sakset ja yhden reiän rei’itin kuuluvat kyllä myös kärkikahinoihin.
Ecoline Brush Pen sivellintussit. Näitä olen käyttänyt jo useamman vuoden otsikointiin, yliviivaukseen ja värittämiseen, tuloste- ja vesiväripaperiin on myös toiminut. Pilotin Drawing Penja Sakura Pigma Micron koot 01 ja 02. Mustan mustekynän rinnalla on vuosia kulkenut kapeat kuitukärkiset kynät ja useimmiten Pilotin Drawing Pen. Myöhemmin rinnalle tuli myös Micron. Kirjoittamisen lisäksi piirrän näillä ääriviivoja ja yksityiskohtia piirustuksiini tai taidetöihin.
Zig liimakynät. Löysin nämä pari vuotta sitten (ehkä kauemminkin) enkä ole vaihtanut. Kuulakärkisellä liimakynällä saa pienimpiinkin koristeisiin liiman ja leveämmillä liimakynillä isompiin liimattaviin. Liimat ovat vielä todella riittoisat ja näiden kanssa saa myös foilattua. Tästä linkistä näet kuinka se käy. Kaksipuolinenteippi monessa eri leveydessä on oiva apu kiinnittää papereita ja die cutseja, sekä kaiken maailman taskujen, välilehtien ja korttien askartelussa.
Washiteipit on se, mistä yleensä lähden liikenteeseen ja hakemaan inspiraatiota tuunaukseen. Niitä löytyy! Boxitarrat. Sitten kun olen tuhrinut kalenterin kaiken maailma merkinnöillä enkä ole ehtinyt tuunata sivuja, tulevat boxitarrat kätevästi apuun. Yleensä otan aukeamasta kuvan ja lähden peittelemään reunoja washilla ja päälle läiskin boxitarroja, joihin aluksi ottamastani kuvasta kirjoitan tekstit. Toki käytän niitä myös tyhjien sivujen tuunaamiseen, mutta silloin voi käyttää myös boxileimoja. Ennen olisin listannut top kolmoseen varmaan leimat, musteet ja die cutsit, mutta ne ovat vähän unohtuneet. Koitan elvyttää niiden käyttöä mukaan, koska niitäkin riittää erilaisia nurkat pullollaan. En kyllä joka kerta peitä sivuja koristeilla, koska haluan myös sen elämän näkyä kalenterissa. Aina ei jaksa, ehdi, kiinnosta ja joskus kalenteri on ihan tyhjä kiireestä tai kiireettömyydestä. Sekin on ok!
Pyyhittävät mustekynät, kynäkupistani löytyy kahdenlaisia. Viimeisen puolen vuoden aikana Legami Milano eläinkynillä on tullut kirjoitettua myös kalenteriini mustan mustekynän ja kuitukärkisten kynien lisäksi. Varsinkin sovitut tapaamiset, jotka flunssakautena helposti siirtyvät voi kätevästi pyyhkiä ja siirtää. Ne ovat myös kivemman näköiset eri väreillään, kun taas lyijykynä. Lisäksi kirjaan näillä lukuaikojani Project365 lukuseurantaan, koska jos kuuntelen lisää voin helposti lisätä aikaa pyyhkimällä vanhan. Pilot Frixion Fineliner kynillä olen kirjoittanut jo useamman vuoden perheemme seinäkalenteriin. Jokaisella on oma värinsä ja juuri pyyhittävyys on etuna muuttuvassa perhearjessa.
Zig Clean Color Dot. Olen pikkutytöstä asti ollut hulluna listojen kirjoittamiseen ja tässä kynässä yhdistyy kaksi oleellista asiaa, kynä ja piste. Piste on kuin laatikko/ruutu tai ranskalainen ”viiva,” joka on helppo ruksia, kun asia on hoidettu.
Todella yllättävä tulos, jos katsoo, että suurin osa listatuista on kyniä. En ole tajunnut, että omalla kohdallanikin kynä on se isoin juttu ja sitten vasta tulevat muut asiat. Tämä oli ihan hauska postaus ja avasi ajatusta sille mitä kaikkea loppupeleissä tarvitseekaan tuunatessa. Olen kyllä koko pitkän sairaslomani aikana ostanut todella vähän ja tarpeeseen, mutta ehkä tätä ajatusta voi nyt jalostaa siivotessa ja inventoida kaiken ylimääräisen eteenpäin… – Tia
