”Kalenteri on ajanhallinnan väline”, toistelen itselleni tämän tästä. Yhä useammin päädyn tilanteeseen, jossa kuitenkin tärkeät jutut ovat mitenkuten tallessa korvieni välissä, enkä osaa kirjoittaa niitä minkään kalenterin väliin, vaikka niitä kyllä löytyykin hyllytolkulla.
Kulunut vuosi on tuonut tullessaan jo alle kolmessa kuukaudessa vaikka ja mitä. Tällä hetkellä toivon olevani positiivisessa taitekohdassa, josta en uskalla paljoa kirjoittaa, mutta toivon koko sydämeni pohjasta. Tälläinen tilanne on malliesimerkki siitä, miten kalenterirauhani ajautuu jälleen karille. Kun en itsekään ihan tiedä missä olen, en oikein tiedä missä kanssissakaan pitäisi olla.
Yritän luovia ja tehdä niinkuin parhaalta tuntuu, ja onneksi meillä on Kalenterimanian Facebook-ryhmä, josta varmasti saa tsemppiä ja tukea niin kalenterirauhan järkkymiseen kuin elämäntilanteen muuttumiseenkin. Maniaperhe ottaa aina kopin. Nyt luulen, että vain aika näyttää missä kansissa tätä vuotta jatketaan!
Vuodenvaihteen jälkeen hylkäsin bullet journalini liian työläänä silloiseen hankalaan hetkeeni. Otin käyttöön Paper housen mini-kalenterin. Kaiken tämän rinnalla on kulkenut, ja eniten kolhuja muuttuvista elämäntilanteista ottanut, uskollinen Project365-plannerini. Rehellisesti nyt en uskalla sanoa, mikä kalenteri minua palvelee loppuvuonna Projectin rinnalla. Minulla on paljon mitä kalenteriini tarvitsisi nyt laittaa: työvuorot, koirien ja hamstereiden jutut, salikäynnit, kotijumpat, siskonlasten haku- ja vientiaikoja joissa olen luvannut auttaa, kirjastopäivät ja niin edelleen.
Jännittyneitä maanantaiterkkuja lähettelee
Suvi
