Avainsana: project365

Esittelyssä – Project365 (Ajasto) Piia

Kaupallinen yhteistyö Ajaston kanssa

Tämä postaus on toteutettu yhteistyössä Ajaston kanssa. Tänään esittelyvuoron saa Ajaston aatelia oleva ihanaakin ihanempi Project365. Sanat eivät riitä kertomaan, kuinka rakastunut olen tähän kalenteriin. Tein jo aikaisemmin Kalenterimanian Facebook-ryhmään livevideon Project365:stä ja se löytyy täältä.

Project365 on kooltaan A5 (148 x 210 mm), mutta niin siro, että kalenteria voi kuljettaa mukanaan laukussa. Kalenterin kannet ovat kauniit kuin koru ja perhonenhan symboloi muun muassa kauneutta, joten mielestäni se on nappivalinta kansikuvaksi. Kannet ovat laadukasta keinonahkaa, mattapintaiset ja silkinpehmeät. Meneekin jonkun aikaa ennen kuin kalenterin malttaa aukaista, koska kannet suorastaan kutsuvat silittelemään pintaa.

Kalenterin etukannessa on kaksi pienempää taskua, jotka vaativat koristelemaan ne die cutseilla. Kuvan die cutsit valitsin lähestyvään jouluun sopivalla teemalla. Esimerkiksi tarra-arkit pysyvät hyvässä tallessa etukannen isommassa taskussa. 

Kalenterin alusta löytyvät vuoden 2020 liputuspäivät, jonka jälkeen ovat vuositaulukot 2020-2022. Aikaisempiin Project365-kalentereihin verrattuna tämän vuoden kalenteriin on tehty parantava uudistus. Renkaita on nykyään kuusi ja ne ovat todella jämäkät. Ajastolla ollaan huomioitu vanhempien Project365-kalentereiden omistajat, sillä vuosipaketin keskimmäiset reiät ovat soikeat, jotta ne sopivat rengasväliltään myös kaksirenkaisiin Project365-kansiin. 

Kuukausiaukeamalla on oma pystysarake, jossa on viikkonumerot. Näihin ruutuihin suunnittelin kirjoittavani kyseisen viikon erityisimmän päivän päivämäärän; olkoon se sitten viikon paras, tärkein tai hauskin päivä. Mielenkiintoista nähdä sitten vuoden lopussa, kuinka usein maanantai on ollut viikon paras päivä vai onko kertaakaan. 

Viikkonäkymässä päivät on jaettu kolmeen osaan. Suunnittelin, että yhteen ruuduista tulee kyseisen päivän menot, toiseen ruutuun kirjoitan päiväkirjamaisesti tapahtumista ja kolmannen käytän aina koristeluun. Sillä tavoin saan viikkonäkymää elävöitettyä.

Kirjan lopusta löytyy erilaisia seuranta- ja muistiinpanosivuja. Ylläolevan kirjahyllyaukeaman ajattelin toteuttaa niin, että toiselle sivulle listaan vuoden aikana luetut kirjat ja toiselle sivulle kerään listan kirjoista, jotka haluan lukea. Allaolevalla projektiseurantasivulla on 12 viivaa eli jokaiselle kuukaudelle omansa. Näille sivuille voi helposti toteuttaa esimerkiksi päivittäisen vedenjuonnin tai rahankäytön seurannan.

Olen todella onnellinen tästä yhteistyöstä ja tuskin maltan odottaa, että pääsen aloittamaan tämän ihanuuden käyttämisen. Suurkiitos vielä kerran Ajasto!

-Piia

Aikaisemmat Project365 esittelypostaukset löydät täältä ja täältä.

Maanikon normipäivä

Tiskit tiskaamatta, kämppä imuroimatta ja keväinen aurinko paljastaa loputkin siivoamattomat nurkat. Postiluukkuun on kuitenkin juuri saattanut ilmaantua kirjekuorellinen (tai muutama) uusia tarroja ja washiteippejä. Herään aamulla torkutettuani herätystä ainakin kaksi tuntia, ja näin päiväni sujuu…

Voisin tyhjentää tiskikoneen, mutta huomaan että ulkona on tosiaan kiva sää. Päätän vetää lenkkarit jalkaan ja pukea koirille valjaat niskaan. Kirjekuori polttelee mielessä, siispä kurkkaan mennessäni postilaatikkoon. Siellä se on! Oikaisen lenkkireitiltä puolivälistä takaisin kotiin, kaappaan kirjekuoren laatikosta ja suorastaan loikin kotiovelle koiraparkojani perässä raahaten.

Ovella vastaan tulee talvivaatekaaos jonka varastoon siivoamista välttelin jo eilen ja edellispäivänä. Juuri eilen taisinkin viettää iltani koneella tarroja väkertäen! Päätän siirtää äkkiä takkeja ikeakassiin, jotta pääsen raivaamaan tietäni kohti keittiön pöytää. Siellä sulassa sovussa minua odottavat veroilmoitus, pari maksuun menevää tai mennyttä laskua sekä kolme vanhaa kahvikuppia.

Koirat keksivät olla nälkäisiä juuri sillä sekunnilla, kun saan yhden kolmesta kahvikupista tiskipöydälle ja ajatuksen keittää uutta kahvia. Niin maaninen en ole ettenkö koiraparkojani ruokkisi, eli koirat saavat ateriansa. Huomioni kiinnittyy keittiön saarekkeelle unohtuneisiin teippikelaan, korttipakan rippeisiin ja kasaan washiteippirullia. Kuoren sentään muistin aamutuimaan kiikuttaa postilaatikkoon, vaan muistaakohan posti viedä kuorta ikinä perille…

Jään hipelöimään teippejä joista kieputin sampleja happy mail-parilleni ja saan uuden ahaa-elämyksen ensi viikon aukeamaa varten. Lähden samalta seisomalta hakemaan Project365-planneriani, jonka muistan viimeksi nähneeni työpöytäni reunalla. Avaan työhuoneen oven ja… Aijai! Mikä varpaaseen osuikaan? Villakoirat hyökkäävät ovelta vastaan. Saan hyökkäyksen torjuttuani otteen plannerista, ja vedän syvään huokaisten oven perässäni kiinni. Vannon, että imuroin heti kun kiireeltäni ehdin.

No niin, planneri on kainalossa ja teippi odottaa keittiön saarekkeella. Vaan mihin laitoinkaan kirjekuoren, jossa upouudet tarrani odottavat? Pikkuhiljaa alan kerrata päivän tapahtumia ja muistan käyneeni postilaatikolla, joten sieltä sitä ei kannattaisi etsiä. Päätän kiertää asunnon silmämääräisesti läpi, ja huomaan puolisoni jättäneen vihjailevasti pyykkikorin sänkymme päätyyn. Kori on täynnä pestyä, kuivaa pyykkiä. Tiedän kuitenkin etten ole käynyt kirjekuoren kanssa lähellä sänkyä, joten vedän makuuhuoneen oven perässäni kiinni. Pyykithän ehtii lajitella myöhemminkin, eikö? Kello tikittää jo hyvin pitkällä iltapäivää, ja paras luonnonvalo keittiön ikkunasta ehtisi pian mennä ohitse kalenterikuvia ajatellen. Tai siis, se valo, joka kaiken pölyn ja lian läpi vielä suodattuu läpi ikkunasta.

Muistan yhtäkkiä aikeeni keittää kahvia ja niinpä unohdan kirjekuoren etsimisen vähäksi aikaa. Lasken plannerini keittiön pöydälle ja saan rauhassa ladattua kahvinkeittimen. Keitin alkaa jauhaa papuja ja sillä aikaa kaivan kaapista neljättä kahvikuppia, koska en muista mistä pöydällä olleista join viimeksi. Lappaan vihdoin vanhat kupit tiskipöydän liepeille, jotta muistaisin ladata ne tiskikoneeseen sitten kun olen ehtinyt tyhjentää sen.

Saan kuin saankin kahvia, ja avaan plannerin. Silittelen ja hiplailen aukeamia, ja liimaan teippiä uudelle aukeamalle. Olen jo tyystin unohtanut koko kirjekuoren. Kaadan itselleni lisää kahvia ja kirjoittelen merkintöjä kuluneelle viikolle. Sitten se yllättää – pissahätä! Nappaan älypuhelimeni ja kipitän vessaan. Kuka nyt 2010-luvulla kävisi ilman puhelinta wc:ssä? Istun pöntölle ja selaan Kalenterimanian faceryhmää sekä muutamien yhteistyökumppanien nettisivuja. Saan asiani toimitettua, hiukkaakaan ajattelematta pesen kädet, poimin ”kadonneen” kirjekuoren pesualtaan reunalta (jätin sen siihen tullessani ulkoa sisälle, tietenkin)…

Ja sitten kummastelen kun sama toistuu taas viikon päästä, kun posti on kuljettanut vessareissullani tilaamani uudet tarrat taas luokseni.

Voisiko juuri sinun päiväsi kuulostaa tältä? Mitkä ovat parhaat vinkkisi kotitöiden välttelyyn?

Iloista vapunpäivää pilke silmäkulmassa toivottaa Suvi!