Avainsana: project 365

Minun bujoni

Liityttyäni Kalenterimanian Facebook-ryhmään olen seurannut mielenkiinnolla, miten erilaisilla tavoilla ihmiset käyttävät (ja täyttävät!) kalentereitaan. Kun painetusta kalenterista tehdään omannäköistä erilaisin koristeluin ja merkinnöin, luovasta harrastuksesta tuntuu muotoutuvan lähes meditatiivista tekemistä. Kontrasti omaan bujooni on kohtalainen, mutta Laura S. halusi tietää, miten aukeamani syntyvät.

Vuonna 2024 minulla on käytössä neljä eri kalenteria: herkullisen värinen Satokausi-seinäkalenteri, A5-kokoiseen muistikirjaan tehty bujo, ammattiliiton pieni Ajaston peruskalenteri ja heräteostoksena alennusmyynnistä hankittu Burden business-kalenteri. Viime talvena kyllästyin tekemään samoja merkintöjä säntillisesti jokaiseen kalenteriin ja suunnittelin vihdoin paperille, mitä kaikkea kalenterieni tai bujoni tulee sisältää ja kertoa minulle, jotta ne palvelisivat minua enkä minä niitä.

Koska kalenterit ovat tyyliltään erilaisia, opettelin kirjaamaan niihin eri asioita: seinäkalenteriin työvuorojen lisäksi ruokien valmistuspäivät, jotta näen ne yhdellä vilkaisulla; liiton kalenteriin työajat ja muut työhön liittyvät asiat; Burden valmiiseen pohjaan aikataulut ja tapaamiset; ja koristelemaani bujoon kaiken muun tehtävälistoista yksinkertaisiin muistutuksiin. Tarkoitukseni on ensi vuonna hankkiutua eroon yhdestä tai kahdesta kalenterista esimerkiksi yhdistämällä Ajaston ja Burden kalenterit, joissa molemmissa on aikataulutettu viikkonäkymä.

Mutta niin, ne bujon aukeamat! Olen harrastanut bujoilua vuodesta 2017, joten olen ehtinyt kokeilla kaikenlaista vuosien varrella. Alkupään bujoissa metodin idea on selkeästi enemmän läsnä ja mitä kauemmas tullaan, sitä värikkäämpiä ja rönsyilevämpiä aukeamista tulee. Suurin bujoni oli avattuna A3:n kokoinen viivaton muistikirja, jossa pääsi vähän revittelemäänkin.

Isossa bujossa mukana olleet taiteellisemmat aukeamat ovat tosin pudonneet pois tilan vähentyessä. Nykyisen bujon kierreselkäisyys tekee koko aukeaman kattavien taiteilujen yhdistämisestä hankalaa. En uskalla rasittaa heppoisen tuntuisia sivuja liikaa, jotta ne eivät ota ja repeä irti.

Koska minulla ei ole yletöntä määrää aikataulutettavia menoja, bujo toimii ensisijaisesti muistini jatkeena. Se on nimittäin sitä lajia siivilä, että jos jotakin ei ole kirjoitettu ylös, sitä ei ole olemassa: siksi viikkoaukeamassani on tilaa sekä ajastamattomille että ajastetuille, lähinnä päiväkohtaisille, tehtäville. En aina edes tee kuukausiaukeamaa, jos tiedossa ei ole paljon erityistä menoa, mutta toisinaan kyllästyn siirtelemään tekemättömiä tehtäviä viikosta toiseen ja säilön ne kerralla kuukausiaukeamalle.

Aloitan viikkonäkymien luomisen muodosta: vasen sivu on koristelua ja ei-ajastettuja hommia varten, oikean jaan päiviin ja merkitsen tehtävät sen mukaan. Harvemmin käytän koko kuukauden kattavaa teemaa (tosin huhtikuun teemana oli avaruus!), joten värit valitsen pitkälti fiiliksen mukaan. Olen yrittänyt rajoittaa kahteen tai kolmeen eri väriin ja niiden sävyihin per aukeama, koska liika värien sekamelska tuntuu rauhattomalta. Tämäkin on opittu kantapään kautta.

Ideoiden puutteessa etsin usein inspiraatiota Instagramista, Pinterestistä tai ihan vain Googlen kuvahausta ja sovellan tuloksia omaan bujooni. Viimeksi ihastuin totaalisesti Ajaston Project365 -kalenteriin ja yritin kopioida sen leiskan – laihoin tuloksin, koska bujon sivut ovat aivan liian kapeat siihen. Noh, eiköhän varastosta löydy riittävän leveä muistikirja ensi vuodelle…

Vähemmän on enemmän tässä taloudessa ja pyrin pitämään esimerkiksi viikkoaukeamat suhteellisen selkeinä, jotta erotan kaiken oleellisen koristelun seasta. Koska en osaa piirtää – olen tosin kerännyt Pinterestiin erilaisia ihania doodle-ideoita, jotka otan käyttöön Sitten Joskus – minulla on paljon tarroja, ja aukeamaan sopivat valikoidaan huolella. Ostan tarrat yleensä K-citymarketista tai Tokmannilta, ja kerran vuodessa pakkaan Finnconiin ostohousut mukaan ja vierailen paikalla olevien pienyrittäjien pöydillä.

Odotan jo sitä, että pääsen taas käyttämään suosikkiani pistevihkoa, koska olen tehnyt bujoa samaan viivalliseen muistikirjaan vuodesta 2021 (jestas). Viivallinen valikoitui varastosta käyttöön puhtaasti siitä syystä, että yritän – ihan aikuisten oikeasti yritän kovasti – käyttää jo omistamiani muistikirjoja loppuun uusien ostamisen sijaan. Varmaan arvaattekin tämän onnistuvan… jotenkuten.

Keväistä toukokuuta kaikille!
–Aro

Tämän kirjoituksen valmiiksi saattamisen jälkeen kirjoittaja viimein löysi Suomalaisesta kirjakaupasta Aura notebook Original -muistikirjan uudella sidonnalla.

Mukaanhan se lähti.

Tuunaushaaste – Time system- ja Project 365 -kalenterit

Synesteesikko sanataiteilija aina kirjoitustuulella.

Elän väreistä. Kynästäni tulee vain sanoja. En pidä itseäni visuaalisena ihmisenä, joka osaisi sommitella. Tekstinsyöttö ehdottaa, että osaa sinnitellä. Käypä ehdotus tällä kertaa. Kun sovin jäsenpostauksesta Kalenterimanian blogiin, käytössäni oli Time system -kalenteri vuodeksi 2024. Ei suinkaan kaikkein mieluisin valinta, mutta varsin käypä. Olen ostanut samanmoisen ainakin parina vuonna aiemmin. Tilaa on sivu päivää kohti, joten mahdun hienosti kirjaamaan työvuorot ja muun kulloisenkin elämäni silpun vapaaehtoisjuttuineen. Hyvin pystyy myös koristelemaan, kun kalenteriharraste nyt elpyy pitkän ajan jälkeen. Kalenterimaanikoksi olen outo: tapaan käyttää sen, mitä ostan tai vaihdoissa saan. Niin ihanaa kuin olisikin ostella kaikenlaista, en haali isoja varastoja. Suhtaudun tarroihin, teippeihin ja muuhun vähän kuin ruokaan: hyvikkiä hävikin ja hilloamisen sijaan! Käsittämätöntä, miten pragmaattinen olen… Tämän postauksen koristeet olen enimmäkseen saanut vaihdoissa, osa lehdistä saksittuja juttuja on omasta takaa. Kierrätetyksi jutuksi pääsi niin ikään vaihdossa saapunut kirjekuori, josta askartelin taskun. Sen sisään tulee kai jokunen kortti tai muistilappu myöhemmin.

Kirjoittaminen on minulle luontevin tapa ilmaista itseäni. Yhdeltä ammatiltani olen sanataideohjaaja, ja pyrin pitämään kirjoittamisen osana arkea, vaikka palkkatyö enimmäkseen onkin toisella alalla. Suuria kirjoittamisen iloja on tulla kohdatuksi kirjoittajana, ja onnekseni olen saanut joukon ystäviä, jotka kirjoittavat itsekin tai suhtautuvat muuten myönteisesti ja myötäelävästi. Niinpä kun pitkästä aikaa tänä talvena menin esittämään runojani poetry slamissa (siinä on tietyt säännöt, kuinka kauan on esitysaikaa ja miten pisteytetään), työstin runosikermääni useamman ystävän kanssa. Kukaan heistä ei sillä erää päässyt kuuntelemaan runojani, mutta illan mittaan viestisovellus oli kuumana siitä, miten sujui ja mitkä runot lopulta esitin. Kiitos, ystävät! Tiedätte, keitä olette.

Sattui ylimääräinen työkeikka talveen. Yllätyspalkasta käytin osan kauan toivomaani Ajaston Project 365 -planneriin. Se on kirjoittajan kalenterini loppuvuoden ajan. On minulla kirjoittajan bujokin, johon riipustan aamusivuja ja listaan meneillään olevia kirjoituskilpailuja, mutta huomasin, että haluan vielä oman kalenterin, johon merkitsen kirjoituspäivät, runoillat ja sen semmoiset. Näiden myötä vuoden kalenterirauha on oikein lokoisalla tolalla. Kun on vapaata töistä ja kokonainen kirjoittamispäivä, laadin kalenteriin työlistan jutuista, joita aion kyhätä. Helmikuun lopun tiistaina työn alla oli mm. Kalenterimanian postaus, ja minulle aivan ennenkuulumatonta oli lähteä kuvat edellä ja kirjoittaa teksti vasta myöhemmin. Lisäksi hahmottelin tarinaa kirjoituskilpailuun ja runoa, ja yritin pitää takaraivossa muutamaa ehdotusta toiseen vieraskynäpostaukseen.

Puhun kirjoittamisestani yhä enemmän. Vuosia vaikenin, kun en oikein kohdannut ketään sen tiimoilta. Nyttemmin kestän, kun asiaa harrastamaton kysyy ällistyneenä, aionko kirjoittaa koko päivän. Mainitsin värit ja synestesian. Se tarkoittaa aistien sekoittumista. Jotkut näkevät musiikin väreinä, tai ehkä äänteillä on värit tai vaikka kuukausilla. No, minä näen ihmiset väreinä (ja mietin joskus, onko erityisherkkyys vamma vai ominaisuus). Tästä vuodesta tulee oikea ystävien kesä, sillä luvassa on paljon uusia rakkaita kasvoja. Vieraita muista maista. Kukkatarrat kertyvät jo koristamaan kesäkuuta, enkä malta odottaa, millaisia väripintoja pääsen aistimaan. Varmasti kauniita, toiveikkaita sävyjä. Ja väriyhdistelmiä. Olen tainnut vain yhdessä tutussa nähdä yhden ainoan sävyn. Tällä muuten ei ole mitään tekemistä niiden aurajuttujen kanssa, jos sitä mietit. Synestesia voi ilmetä monella muullakin tavalla. Sanat, tarrat, teipit. Siinä kalenteriharrasteeni kulmakivet. Tämän postauksen vihjesanoina olivat vastaväri, kierrätettyä, ystävyys ja tuuli. Kirjoittamisen ja koristelun iloa sekä kalenterirauhaa myös sinulle!

Anna