Avainsana: polaroidzip

Lukulettu

Kun joku kysyy minulta, mitä harrastan, ensimmäinen vastaukseni on aina lukeminen. Siitä asti, kun opin lukemaan, olen ahminut isoja määriä kirjoja. Joskus peruskouluaikoina pidin listamuotoisia lukupäiväkirjoja, ja tällä vuosikymmenellä olen kirjannut lukemiseni Goodreads-sivustolle. Vasta löydettyäni tämän kalenteriharrastuksen, tuli mieleen että voisi olla mukava pitää myös paperista lukupäiväkirjaa.

Ensimmäinen yritelmäni oli vuonna 2017, se oli vain simppeli listavihko Traveler’s Notebookini välissä. Vuoden 2018 alusta olen pitänyt bujoa eli bullet journal-muotoista lukupäiväkirjaani, jota nyt tässä postauksessa esittelen.

Suosikkini pistesivuisista muistikirjoista on Leuchtturm1917, ylivoimaisesti. Niinpä valmistelen nyt ensi vuodelle kolmatta peräkkäistä ”lukulettuani.”

Oleellisin tehtävä, mikä lukupäiväkirjalle kuuluu on tietysti pitää kirjaa vuoden aikana lukemistani kirjoista. Ensimmäisenä vuonna piirsin bujooni netissä suositun kirjahyllyn, johon sitten lisäilin pitkin vuotta lukemani kirjat. Lisäksi olen alusta asti ylläpitänyt ihan selkeää listasivua, josta helposti hahmotan lukemani kirjat. Viime vuonna olin mieltynyt laatikoihin, tänä vuonna vain simppeliin listaan, jollaisen kanssa aion jatkaa ensi vuonnakin.

Lukemieni kirjojen lisäksi tykkään suunnitella bujoon lukemisiani etukäteen. Joka kuukaudelle mietin, mitä kirjoja mahdollisesti haluaisin lukea. Nämä suunnitelmat eivät toteudu ikinä! Niitä on kuitenkin hauska tehdä. Asetan myös yleisiä tavoitteita vuodelleni ja pidän kirjaa päivistä, joina todella luen. Viime vuonna tein year in pixels -sivun, josta yleisesti vain väritin päivät joina luin yhtään. Tänä vuonna olen pitänyt tarkemmin kirjaa myös luetuista sivumääristä.

Lisäksi osallistun erilaisiin lukuhaasteisiin, kuten Helmet-kirjastojen haasteeseen ja netissä vastaantuleviin lukumaratoneihin. Tällaiset projektit tarvitsevat tietenkin trackerit!

Luen pääsääntöisesti fantasiaa ja scifiä. Erityisesti fantasiakirjat ovat usein valtavia teoksia, jotka jatkuvat pitkinä sarjoina. Vuonna 2018 päätin aloittaa Wheel of Time -sarjan (kirj. Robert Jordan, Karisto aikanaan suomentanut osan sarjasta) lukemisen alusta. Olin lukenut kaikki ilmestyneet aikanaan suomeksi, mutta en koskaan sarjan kolmea viimeistä osaa, joita ei koskaan suomennettu. Niinpä aloitin nyt projektin alusta alkuperäiskielellä. Tämä projekti on edelleen kesken! Olenkin tehnyt lukulettuihini yleisen tracker-sivun koko sarjasta, sekä oman tracker-sivun jokaiselle kirjalle, sitä mukaan kun niitä aloitan.
Fiiliksen mukaan piirrän ja maalaan sivulle itse kuvitukset, tai tulostan Polaroid zip -mobiilitulostimellani.

Ylipäätään koristeluni bujossa riippuvat hyvin pitkälti päivän fiiliksestä. Joskus piirrän, leikin vesiväreillä ja nyt hiljattain olen alkanut innostua leimailusta. Ja joskus sitä vain lätkii washia, tarraa ja netistä tulosteltuja kuvia. Minusta sekalaisuus tuo vain mukavaa eloa lukulettuuni, vaikkei kokonaisuus ehkä niin eheä olekaan.

Lukupäiväkirjoistani on tullut suosikkini kaikista kalentereistani, ja ainoa johon sitoudun näin pitkäjänteisesti. Yleensä muutenkin innostun erilaisista projektikalentereista enemmän, kuin siitä jokapäiväisen, harmaan arjen kirjaamisesta.

~ Susanna
Instagramissa kaikki kuvat lukupäiväkirjoistani löytyvät hashtagilla #lukulettu

Inspiraation juuret

Inspiraatio on kalenterituunauksessa melko olennainen osa koko hommaa. Itselläni on tällä hetkellä ehkä kauhistuttavin mahdollinen tilanne käsillä – rakkaaseen Kate Spadeeni tilaamani uudet sisälmykset eivät ole vieläkään saapuneet. Joudun siis käyttämään tuota pientä yleishyödyllistä kalenteriani kaikkeen mahdolliseen ja sehän ei tunnu millään tasolla oikealta. Mutta nyt odotellessani niitä sisälmyksiä, olen selaillut melkeinpä päivittäin vanhoja kalenterimerkintöjä ja muistoja Kate Spadessani ja olen huomannut kuinka paljon niistä inspiroidunkaan. On ihana katsoa kuinka hiljalleen syksyn aikana opin käyttämään paljon enemmän värejä kirjoittaessani muistoja ylös ja kuinka välillä tekstin ja käyttämieni washi-teippien välillä on suorastaan täydellinen harmonia. Voinko siis sanoa, että itse inspiroin itseäni? Varsinkin kun huomaa, miten on alkanut löytämään sitä itselleen oikealta tuntuvaa tyyliä.

En niinkään inspiroidu selaamalla Pinterestiä tai Instagramia, sillä oma koristelutyylini (jos sitä edes koristeluksi voi sanoa) on todella minimalistista. Todella rönsyilevät ja koristeelliset aukeamat ovat kyllä todella kauniita, mutta ne eivät ole minun juttu ollenkaan. Tykkään todella minimalistisesta tyylistä – korkeintaan washiteippiä sivun ylä- ja alareunoissa ja ehkä yksi tai kaksi tarraa aukeamalla, jos sitäkään. Muistojen ja kaikkien kirjoittaminen ylös vaatii niin paljon tilaa, että jos alkaisin piirtelemään ja tekemään koristeellisia otsikoita, ei sivuilleni mahtuisi Polaroid Zipillä tulostettuja kuvia tai kokonaisia päiviä kirjoitettuna lauseiksi.

Itselleni tärkeintä inspiraation etsimisessä on varmaankin tosiaan muistot. Haluan että minulla jää konkreettisesti jotain ’käteen’, paperiseen muotoon, eikä vain jonnekin puhelimen kätköön kuvina tai pääni sisään muistoina. Haluan että voin selailla kalenteriani kuukausia ja vuosia taaksepäin ja muistella mitä tapahtuikaan joskus ja millaisia fiiliksiä kaikki synnytti. Onhan se nyt ihan mahtavaa lukea viiden kuukauden takaisia kirouksia johonkin mieshenkilöön liittyen kun nyt vihdoin on päässyt kyseisestä henkilöstä eroon!