Avainsana: pistemuistikirja

Lukulettu

Kun joku kysyy minulta, mitä harrastan, ensimmäinen vastaukseni on aina lukeminen. Siitä asti, kun opin lukemaan, olen ahminut isoja määriä kirjoja. Joskus peruskouluaikoina pidin listamuotoisia lukupäiväkirjoja, ja tällä vuosikymmenellä olen kirjannut lukemiseni Goodreads-sivustolle. Vasta löydettyäni tämän kalenteriharrastuksen, tuli mieleen että voisi olla mukava pitää myös paperista lukupäiväkirjaa.

Ensimmäinen yritelmäni oli vuonna 2017, se oli vain simppeli listavihko Traveler’s Notebookini välissä. Vuoden 2018 alusta olen pitänyt bujoa eli bullet journal-muotoista lukupäiväkirjaani, jota nyt tässä postauksessa esittelen.

Suosikkini pistesivuisista muistikirjoista on Leuchtturm1917, ylivoimaisesti. Niinpä valmistelen nyt ensi vuodelle kolmatta peräkkäistä ”lukulettuani.”

Oleellisin tehtävä, mikä lukupäiväkirjalle kuuluu on tietysti pitää kirjaa vuoden aikana lukemistani kirjoista. Ensimmäisenä vuonna piirsin bujooni netissä suositun kirjahyllyn, johon sitten lisäilin pitkin vuotta lukemani kirjat. Lisäksi olen alusta asti ylläpitänyt ihan selkeää listasivua, josta helposti hahmotan lukemani kirjat. Viime vuonna olin mieltynyt laatikoihin, tänä vuonna vain simppeliin listaan, jollaisen kanssa aion jatkaa ensi vuonnakin.

Lukemieni kirjojen lisäksi tykkään suunnitella bujoon lukemisiani etukäteen. Joka kuukaudelle mietin, mitä kirjoja mahdollisesti haluaisin lukea. Nämä suunnitelmat eivät toteudu ikinä! Niitä on kuitenkin hauska tehdä. Asetan myös yleisiä tavoitteita vuodelleni ja pidän kirjaa päivistä, joina todella luen. Viime vuonna tein year in pixels -sivun, josta yleisesti vain väritin päivät joina luin yhtään. Tänä vuonna olen pitänyt tarkemmin kirjaa myös luetuista sivumääristä.

Lisäksi osallistun erilaisiin lukuhaasteisiin, kuten Helmet-kirjastojen haasteeseen ja netissä vastaantuleviin lukumaratoneihin. Tällaiset projektit tarvitsevat tietenkin trackerit!

Luen pääsääntöisesti fantasiaa ja scifiä. Erityisesti fantasiakirjat ovat usein valtavia teoksia, jotka jatkuvat pitkinä sarjoina. Vuonna 2018 päätin aloittaa Wheel of Time -sarjan (kirj. Robert Jordan, Karisto aikanaan suomentanut osan sarjasta) lukemisen alusta. Olin lukenut kaikki ilmestyneet aikanaan suomeksi, mutta en koskaan sarjan kolmea viimeistä osaa, joita ei koskaan suomennettu. Niinpä aloitin nyt projektin alusta alkuperäiskielellä. Tämä projekti on edelleen kesken! Olenkin tehnyt lukulettuihini yleisen tracker-sivun koko sarjasta, sekä oman tracker-sivun jokaiselle kirjalle, sitä mukaan kun niitä aloitan.
Fiiliksen mukaan piirrän ja maalaan sivulle itse kuvitukset, tai tulostan Polaroid zip -mobiilitulostimellani.

Ylipäätään koristeluni bujossa riippuvat hyvin pitkälti päivän fiiliksestä. Joskus piirrän, leikin vesiväreillä ja nyt hiljattain olen alkanut innostua leimailusta. Ja joskus sitä vain lätkii washia, tarraa ja netistä tulosteltuja kuvia. Minusta sekalaisuus tuo vain mukavaa eloa lukulettuuni, vaikkei kokonaisuus ehkä niin eheä olekaan.

Lukupäiväkirjoistani on tullut suosikkini kaikista kalentereistani, ja ainoa johon sitoudun näin pitkäjänteisesti. Yleensä muutenkin innostun erilaisista projektikalentereista enemmän, kuin siitä jokapäiväisen, harmaan arjen kirjaamisesta.

~ Susanna
Instagramissa kaikki kuvat lukupäiväkirjoistani löytyvät hashtagilla #lukulettu

Bujonoviisin tarina

Miten vannoutuneesta rengasplanneristista tuli bujoilija?

Kun tutustuin kalenteriaskarteluun ja erilaisten kalentereiden maailmaan, tiesin heti, että rengasplanneri on minulle se oikea. Bullet journaleita eli bujoja vierastin ehkä kaikkein eniten, en ollut mielestäni tarpeeksi luova bujoilemaan. Plannerin kokoa ja kansien kuosia lukuunottamatta olenkin pysytellyt kaikki kolmisen vuotta samassa kalenterissa, mikä taitaa olla melko harvinaista Kalenterimaniassa!

Kun pääsin opiskelemaan ja mietin kalenteriratkaisua opintojen ajalle oli minulle kuitenkin itsestään selvää, että opiskelua varten tarvitsen bujon. Vaikka markkinoilla on nykyisin valtava määrä erilaisia pistesivuisia muistikirjoja (ja bujoksi kelpaa mikä tahansa vihko), oli mielessäni heti klassinen Leuchtturm1917. Selasin kyllä kotimaisten verkkokauppojen valikoimista myös mm. Nuunia ja upeaa Auraa, mutta koska minun bujoni on ensisijaisesti työkalu jota ei saa arastella käyttää, päädyin yksinkertaiseen, yksiväriseen, kovakantiseen A5-kokoiseen lettuun. Väriksi valitsin iloisen sitruunankeltaisen.

Yhtäkkiä ilmaantuneeseen tarpeeseeni hankkia opiskelubujo vaikuttivat mm. tämä postaus sekä tämä video , jotka vakuuttivat minut siitä, että jokaisella opintonsa vakavasti ottavalla opiskelijalla pitää olla bujo. Ja no, koska bujossa yksinkertaisesti on kaikki mitä tarvitset – ei enempää eikä vähempää, koska sisällön jokainen päättää itse omien tarpeidensa mukaan. Minun bujoni siis keskittyy pelkästään opiskeluun liittyviin asioihin.

Olen omassa päässäni mieltänyt valmiskalenterit enemmän koristelua varten ja alusta asti itse tehtävät bujot palvelemaan tiettyä tarkoitusta. Jotenkin liitän tämän käytettävissä olevaan aikaan – kun pohjat ovat valmiina, voi koristeluun panostaa, ja jos kaiken tekee itse, ei varsinaiselle tuunaamiselle jäisi juurikaan aikaa. Näin ei tietenkään kaikkien kohdalla ole. Kalenterimanian facebook-ryhmässä näkee toinen toistaan upeammin kuvitettuja ja eri tyylein koristeltuja bujoja, mutta itse en ole mikään taiteilija ja bujossa minua viehättää pelkistetympi tyyli. Kompastuskiveni kalenterituunauksessa on ollut koristeluiden liika pähkäileminen, ja yllätyksekseni koin bujoilun todella vapauttavana. Koska tavoitteena oli selkeä ja yksinkertainen tyyli, innosti se minua ihan uudella tavalla tekemään eikä vain suunnittelemaan.
Etenkin otsikoissa käytän kylläkin tarroja myös bujossa, koska se on helppoa ja nopeaa ja jälki varmasti siistiä. Värikoodauksen ansiosta esimerkiksi syyslukukauden future log eli tulevaisuusnäkymä on mielestäni yksinkertaisuudestaan huolimatta todella pirteä ja saa minut hyvälle tuulelle, vaikka kaikki väriläiskät kertovatkin tulevista tehtävistä ja deadlineista.

Moni kokee keyn eli bujossa käytettävien symbolien merkitykset kertovan sivun tarpeettomaksi, mutta itse halusin tämän ehdottomasti ottaa käyttöön. Lukioajoista on itselläni vierähtänyt jo kymmenkunta vuotta, joten joudun opettelemaan uudelleen myös opiskelemaan. Itse koen key-symbolien käytön värikoodauksen ohella todella hyväksi keinoksi jäsennellä tehtäviä ja aikatauluja ja näin tehostaa opiskelua.

Mielenkiinnolla seuraan, riittävätkö keltaisen lettuni sivut koko opiskeluajalle, vai saanko jo ensimmäisen vuoden jälkeen hankkia uuden. Koko opintojen ajalle hyödylliset asiat laitoinkin bujon loppuun, sillä Leuchtturmin muistikirjoissa viimeiset sivut ovat perforoituja eli sisäreunasta rivimäisesti rei’itettyjä, jolloin sivut on helppo repäistä irti ja liittää seuraavaan bujoon. Bujoni on myös kaiken sähköistyessä ja digitalisoituessa varmuuskopioni – vaikka tietojärjestelmät olisivatkin alhaalla, bujoni ei, ja pysyn aina kartalla tehtävistä, luennoista ja tenteistä. Keltainen lettuni onkin tärkein opiskeluvälineeni ja uskon bujon kulkevan mukanani koko opintojen ajan.

Tunnelmallista syksyä toivottaen, Tiina T.