Kokelaaksi itseni vielä koen, kun ei ole bujoilua vielä tullut vuottakaan täyteen. Aloitin elokuun puolivälistä 2017, enkä enää pois anna.

Erilliset kalenterit ja post-it -laput jäivät unholaan, kun lähdin selvittämään bullet journalin periaatteita tyttäreni innostamana. Harmi, etten muistanut aikanaan ottaa kuvaa siitä post-it -tapetoinnista, mikä minulla oli mm. työpöydän taustaseinällä, pöydällä näppiksen ympärillä, jopa käsilaukussa. Jos se oli hurjan epäkäytännöllistä ja virheherkkää, niin se oli myös rumaa ja epäsiistiä.

Hommasin suurinpiirtein ensimmäisen pisteellisen muistikirjan, minkä nokkani eteen sain. Se sattui olemaan Bujo Internationalin Lulu, ja vaikka se oli kevyt, siinä oli ohuet sivut, pehmeät kannet ja siten hyvin helposti kaikki väritkin meni läpi, tykkäsin siitä hirmuisesti. Mun eka bujo! Alkuun oli sivut melkoisen tyhjät, mutta sain silti vähennettyä post-it -lappuja ympäriltä kummasti. Aikaa myöten tuli leikkeitä, tarroja ja muita koristeitakin mukaan. Pääasia silti edelleen toimivuudessa, eli käytäntö edellä. Upotin sivuihin paljon listoja, aloitin päiväkirjamaiset selittelyt, kirjasin unia ylös. Pikkuhiljaa kaikenlaista seurantaakin tuli lisää. Ja huomasin, että vaikka toisaalta bujoiluun saa myös kulumaan aikaa, se myös luo aikaa muulta, kun ei tarvitse enää miettiä onko tehtävään käsillä oikea post-it -lappu, onko siihen tehty kaikki muutokset, mitä on pitänyt, vai onko niistä muutoksista mahdollisesti oma lappunen jossain, vai onko edes muutoksia. Nyt on kaikki tärkeä koko ajan ajantasaisena bujossa mukana.

Liityin Kalenterimanian FB-ryhmään ja sieltä upeassa porukassa syntyi uusia ideoita koko ajan, mitä voi bujoilussa käyttää. Mun ”liikkuva” elämä on siirtynyt bujoon, eli käytännössä mun koko elämä on siinä yksissä kansissa.

Etsin toista Lulu-vihkoa kuukauden, mutten löytänyt mistään enää. Tilasin sitten Nuunan seuraavaksi bujoksi, kun vuosi oli vaihtumassa ja paljon asioita jo kirjattavana uuteen vuoteen. Vanha Lulu kesti neljä ja puoli kuukautta. Nuunan epäilen kestävän noin puoli vuotta. Erilaisia isoja tapahtumia tässä tiedossa, joihin kuluu monia sivuja valmisteluihin bujosta.

Päätoimintona bujollani on edelleen kalenteri, etten erillistä sellaista kaipaa, mutta myös kalenterin ohella tehtävien seuranta. Miten upealta se tuntuukaan, kun voi oikeasti merkitä jonkun iät ja ajat oikeaa aikaa ja energiapuuskaa odottaneen toimen tehdyksi! Vau! Lisäksi bujo muuntuu kätevästi arjessa tarpeen mukaan. Nautin siitäkin, kun jokainen viikko, jokainen kuukausi, on erilainen. Niinkuin elämäkin.

Oikein upeaa keväänodotteluaikaa kaikille ”kalenteripuuhaajille”!

Toivottaa Birgit