Kukkuluuruu! Tänään ollaan kulttuurin äärellä, kuten jo muutamana edellisenäkin torstaina tämänkertaisen ylläpidon postaushaasteen tiimoilta. Valitsemani kulttuuri, josta ammensin inspiraationi löytyi yllättävän läheltä. 1-vuotiaan lapseni kanssa hoilatessa päivät pitkät päätin tuunailla lasten kulttuurista aukeaman ideoiden. Tarkemmin sanottuna inspiroiduin siis lastenlauluista, eritoten meidän taloutemme ikisuosikista, hittibändi Fröbelin Palikoista.
Ja kyllä täytyy sanoa, että tämä on yksi itseäni eniten huvittavista aukeamista, jota olen kuunaan kalenterin kansien väliin räpeltänyt. Ihan siis sen vuoksi, että jos joku olisi vaikka 2 vuotta sitten sanonut, että koristelen vielä oransseilla lasten yhtyeen maskoteilla sivuja omaan kalenteriini, olisin varmaankin nauranut räkäisesti. Mutta tässä sitä ollaan, päässä soi kohtalaisen nonstoppina kymmenen maukasta makkaraa ja meikä maalaispatonki värittelee oransseja möykkytyyppejä kesäkuiselle aukeamalle. Never say never!
Olen lapsesta asti rakastanut kirjoja. Koulun jälkeen istuin lähikirjastolla lukemassa siinä määrin, että luin läpi kaikki nuorten ja lasten osaston kirjat. Opettajien olikin joskus vaikea ymmärtää rakkauttani kirjoihin ja lukemisen määrää, koska sama innostus ei koskenut oppikirjoja missään määrin. Minun laukussa onkin kulkenut kirja niin kauan kuin voin muistaa. Nykyään tosin monesti äänikirjan muodossa. Ei siis ole ihme, että kirjat monessa muodossaan ovat iso osa myös kalenteri harrastusta.
Monella onkin varmasti listoja tai kirjahyllyjä piirrettynä bullet journaliin tai kalenteriin. Itsellä sellainen ei kuitenkaan toimi. Tämän vuoden tavoitteeksi otin lukea mahdollisimman monta kirjaa omasta hyllystä tai kirjastosta, sen sijaan että ostaisin uusia. Mikä antoi tekosyyn tarttua uudestaan myös niihin omiin suosikki kirjoihin.
Kuuntelen paljon äänikirjoja piirtäessä, koska se auttaa minua keskittymään. Sekä piirtämiseen, että kirjan tarinaan. Niinkin paljon, että pystyn vuosia myöhemmin muistamaan kuvaa katsoessa mitä olen kuunnellut sitä tehdessä. Vaikka itse aihe ei liittyisikään kirjaan. Valitettavasti välillä myös negatiivisessa mielessä. Karanteeni aikoina innostuin true crime kirjallisuudesta ja olen yhden bujoon tehdyn aukeaman pilannut itseltä lopullisesti sen vuoksi. Koska aina katsoessani kuvaa muistan kaiken sen raakuuden ja ahdistuksen mikä tuli kirjan tarinaa kuunnellessa. Onneksi päinvastaisiakin esimerkkejä löytyy ja toivonkin että se välittyisi niistä myös muille. Ei välttämättä niinkään se tarina vaan se tunne.
Vaikka kahdesta ensimmäisestä kuvasta onkin helppo nähdä mikä kirja on toiminut inspiraation lähteenä. Ei sen aina tarvitse olla niin selkeää. Käytän paljon kalenterin sivuilla inspiroivia lauseita kirjoista ja myös itse kirjojen sivuja. Lukiessa ihan konkreettista kirjaa on toki hankalampi samalla piirtää, mutta joskus saatan pitää tauon luonnostellakseni pienen kuvan tai napatakseni ylös jonkun tietyn pätkän tekstistä. Yleensä kuitenkin laitan vaan post it lapun tai washin pätkän kulmaan ja palaan sivuun myöhemmin. Kuulun siihen joukkoon ihmisiä joka pitää melkein pyhäinhäväistyksenä kirjan sivujen taittamista tai lauseiden alleviivausta. Saati sitten marginaaleihin kirjoitusta.
Haaveenani onkin joku päivä kirjoittaa ja kuvittaa oma lasten kirja. Sen toteutumiseen asti saa riittää muiden tarinoiden kuvittaminen bujoon ja kalenteriin.