Tässä postauksessa käytetty kalenteri on AjastonFeel Good, se on saatu yhteistyössä Ajaston kanssa.
Ryhmässä on usein kyselyjä pienen budjetin tuunauksesta ja siitä on ollutkin myös blogin puolella juttua. Tässä postaussarjassa jokainen ylläpitäjä toteuttaa kalenterituunausta pienellä budjetilla. Itse lähdin toteuttamaan hommaa lehtileikkeiden avulla, mutta pienellä budjetilla voi tehdä muutenkin. Pelkällä kynällä/kynillä saa paljon aikaan, vaihdot ovat suosittu tapa kartuttaa ja muuttaa omaa varastoa. Voit rohkeasti ehdottaa omia vaihtoja ryhmän puolella, jos sinulla ei ole mitään mitä vaihtaa, ehdota vaihtoa vaikkapa korttiin tai kirjeeseen.
Tuunausinspiraatioksi nappasin viime vuoden Fit-lehden sen enempää miettimättä, selasin lehden läpi ja revin muutamia sivuja irti. Samaan syssyyn huomasin pari kivaa inspiraatiolausetta sekä hauskoja viivallisia kohtia, joista leikkelin kalenteriini liuskoja washiksi.
Feel Good on itsessään jo tosi kiva leiskaltaan, ja siinä on valmiina tracker eli seurantataulukko, sekä muistiinpanotilaa. Joka tulee tällä viikolla erityisesti tarpeen, sillä olemme menossa kaverille yökylään. Värimaailma on sinertävä, mutta koen että sitä on helppo lähteä itse muuttelemaan koristeilla.
Käytän yleensä viikkoaukeamilla tarroja, nyt leikkasin parit kuvat irti revityiltä sivuilta ja käytin niitä. Aukeamasta tuli näin alkuun hyvin simppeli ja hyvin sen tyylinen, mitä yleensäkin teen. Ainoa mitkä puuttuvat on boxitarrat, mutta nekin voisi korvata, jos haluaa, lehdestä revityillä paloilla. Feel Goodin paperi on kuitenkin niin laadukasta että boxien käyttö olisi melko turhaa.
Kynäksi valikoin Micronin, koska sitä myy esimerkiksi Suomalainen Kirjakauppa. Kynäksi kuitenkin käy ihan mikä tahansa kynä. Vaikkapa jostain messuilta mukaan napattu mainoskynä. Kalenteriharrastus ei ole rahasta kiinni, kuka tahansa voi harrastaa ja ainoastaan oma luovuus on kattona.
Kaikki alkoi siitä, kun kuulin jostakin sanan bujo. Mikä ihmeen bujo? Eli siis bullet journal. WAU! Olisihan se pitänyt arvata! Jäin koukkuun välittömästi selattuani Pinterestiä huikeat 5 minuuttia. Törmäsin jatkuvalla syötöllä myös sanaan Leuchtturm 1917. Mistä sellaisen saa? Netistä, selvä.
Keltainen A5 -kokoinen Leuchtturm1917 kotiutui minulle yhdessä Pigma Micron -tussin kanssa juuri ennen joulua vuonna 2017. Joulun pyhät suunnittelin ja selasin ideoita. Lopulta 30.12.17 korkkasin Leuchtturmin. Ennen kuin vuosi oli vaihtunut, olin heittänyt sen jo kaapin perälle. Se oli pilalla. Se kuulsi läpi. Sivut menivät rikki, kun pyyhki lyijykynän jäljet. Sivut eivät olleet valkoiset, ne olivat kellertävät ja huokoiset. En tykännyt. Pisteitäkin täynnä, plääh. Aloin etsiä uutta vihkoa tai muistikirjaa. Toivoin paksumpia sivuja, jotka eivät kuulla läpi, jotka sietävät vähän vettä eivätkä mene rikki, kun pyyhkii lyijykynän jäljet. Halusin mös, että sivut sietävät Distress Ink -musteita, joiden väri on se mikä kuuluu. Leuchtturmin kellertäviin sivuihin ei sininen ollut sininen vaan vihertävän sininen.
Tammikuussa 2019 herätin kuitenkin vielä Leuchtturmin henkiin. Ompelin siihen farkusta uudet kannet ja tykästyin. Päätin repiä aiemmin ”pilalle” tekemäni sivut. Päätin myös unohtaa kaikki ohjeet siitä millainen bujon kuuluu olla. Se oivallus vapautti luovuuteni. En halua bullet journaliini englantia, en erilaisia trackereitä, to do -listoja, avaimia tai sivunumeroita. En mitään, mitä oppaissa sanotaan. Minä haluan mitä minä haluan ja juuri silloin kun haluan. Kokemuksen kautta sitä oppii kuinka ja mikä itsellä toimii ja mikä ei, valitettavasti.
Kun liityin Kalenterimanian Facebook-ryhmään, tämä mania vasta räjähti päin näköäni. Siis aivan mieletön foorumi. Paras ryhmä missä olen ollut. Mikä tietomäärä, mikä vertaistuki. Mielettömän ihana nähdä muiden ideoita, luovuutta ja taitoa. Ihana paikka jakaa ja kysyä “tyhmiäkin”. Huikeeta.
Huhtikuussa sanoin sitten viralliset heipat Leuchtturmille. Olin taas sortunut tekemään sivuja eteenpäin. Ne olivat mielestäni jälleen pilalla. Olin myös saanut tarpeekseni huokoisista sivuista. Halusin mustaa. Mustaa ja valkoista. Vai valkoista ja mustaa? Tovin mietin, ostanko oikeasti valkosivuisen bujon vaiko sittenkin mustasivuisen? Päädyin mustaan, sillä elämäni on mustavalkoista.
Hankin itselleni väliaikaisen Mont Marte -sketch-lehtiön kierrekansilla kokoa A4. Wau! Sivut ovat paksuja ja mikä ihaninta, eivät kuulla läpi. Nyt tuli silti pieni ongelma. Lyijykynän jälkiä pyyhittäessä sivuille jää valkoisia rantuja. Hmm, tarvitaanko myös musta kumi? En ole kokeillut. Nyt tulee tehtyä sivut suoraan valkoisella geelikynällä. Onnistuttava on samantien. Se toimii minulla. Bullet journalia tehdään vain, kun on inspiraatio eikä sorruta tekemään valmiiksi kuukausikaupalla aukemia ja viikkoja. Opin sen Leuchtturmin kanssa. Toki seuraava kuukausi pitää olla tehtynä, kun eletään vielä edellistä. (Tulevaisuusnäkymän toukokuu täyttyi yli äkkiä.)
Näin minä duunaan:
Mustassa bullet journalissa tykkään siitä, että siinä kaikki näyttää raikkaalta. Käytän sitä tehdessä mainoksia, aikakausilehtiä ja leimoja. Käyttämäni kynät ovat valkoinen ja hopea geelikynä, Hybrid Gel grip. Korjauksiin käytän mustaa tussia.
Ensiksi leikkaan numerot, jotka hyödynnän viikkoaukeamissa. Sitten alan selaamaan valmiiksi lehdestä leikattuja valokuvia ja muita kuvia. Hahmottelen niistä kollaasin tai mikä milloinkin näyttää hyvältä. Aloitan suunnittelemalla ja hahmottamalla kuukausinäkymän. Lopuksi alan liimaamaan osia paikoilleen. Etsin myös tekstejä, joita olen leikellyt valmiiksi tai leikkaan uusia, jos sopivia ei ole.
Seuraavaksi suunnittelen viikkonäkymät. Kesäkuuksi päätin kokeilla pystysuoraa layoutia vaihtelun vuoksi. Sitten liimaan numerot, kirjaan geelikynällä viikonpäivät ym. piirrettävät jutut.
Kun kaikki viikkonäkymät on tehty, alkaa se ihanin vaihe eli koristelu! Hyödynnän tässäkin vaiheessa lehtileikkeitä. Saatan leimata ja väritellä. Toistaiseksi olen ollut tyytyväinen lehtikuviin ja silppuun. En omista tarroja tai washiteippejä, ainuttakaan. Apua!
