Avainsana: pieni kalenteri

Kesän kynnyksellä

Keltainen toukokuu on täällä ja melkein jo ohikin! Voi, miten olenkaan odottanut lämpeneviä ilmoja ja ulkovaatteiden kaappiin jättämistä. Sadekeli ei enää tarkoita luihin ja ytimiin hyökkäävää kurjaa kylmyyttä, vaan lempeää raikastusta auringonkuivattamaan miljööseen. Mielen ovat vallanneet kaikenlaiset seikkailuideat, ja auringon paistaessa jokainen sisällä vietetty minuutti tuntuu haaskatulta ajalta, hukkaan heitetyltä. Olemme siis viettäneet – ja tulemme viettämään – kesää pitkälti ulkona nautiskellen. Sadesään yllättäessä voi sitten palata sisätiloihin ihmettelemään, mistä kaikki villakoirat ovat ilmestyneet. Pikkulapsiarkea elävät tai eläneet tietävät, mikä on paras aika päivästä – nukkumaanmenoajan lisäksi – nimittäin päiväuniaika. Okei, myönnetään. Nukun sen aika usein itsekin tällä hetkellä, mutta silloin kun jaksan itse valvoa, pyrin istumaan ulkona kahvikupin, itkuhälyttimen ja kirjan kanssa.

Mutta Suvi, entäs kalenterituunaus ja askartelu? Ei hätää, mukana roikutaan edelleen. Touhua ja puuhaa riittää vaikka olenkin vanhempain”vapaalla” ja kalenteri täyttyy kyllä merkinnöistä. Kalenteri on siis pidettävä aina mukana ja ajantasalla. Ottaen huomioon, että meidän kuopus on nyt 2,5 kuukautta vanha, on pikkiriikkisessä Note Minissäni vain muutama lähes kalju viikko. En tietenkään ehdi panostamaan harrastukseeni niin paljon kuin ennen, mutta Minin hyviä puolia on juurikin sen pieni koko. Siispä useimmiten, kun pääsen istumaan paikoilleni ja aloitan tuunaamisen, saatan tuunata kolme tai neljäkin viikkoa eteenpäin kerralla. Useimmiten taltioin tämän hetken myös Kalenterimanian YouTube-tilille.

Sitten, kun saan ulkokalusteet pestyä tätä kesää varten, voin taas tuunaillakin ulkosalla ja sitä odotankin jo kovasti. Ja ne seikkailut – meidän perheelle ne tarkoittavat retkiä lähialueiden puistoihin, takapihan aidan taakse tai Saija-tädin puutarhaan. Nyt on aikaa löytää seikkailut läheltä – ja tarttua hetkeen, tai sitten retkeen.

Halauksia ja auringonsäteitä just sun kesään!

-Suvi ja muksut

Inspiraationa värit – Suvi

Kukkuluuruu! On vuoroni tarttua värihaasteeseen ja aloitan sanomalla, että inspiraatiota oli pyöreät nolla. Lapsiperhearki on ihanaa, mutta luovuus tuntuu kuivuneen kasaan. Takaraivossa jyskytti tieto omasta postausvuorosta, mutta aloittaminen oli ihan hiton hankalaa.

Katselin ulos ikkunasta ja mietin, minkä värin valitsisin. Sattumalta aurinko oli juuri laskemassa ja katselin oranssinpunertavaa näkymää meidän takapihalla. Näin päädyin valitsemaan oranssin värin, ja jotta hommassa oli tarpeeksi haastetta, päätin käyttää aukeamaan lopulta vain yhtä ja samaa oranssia poispyyhittävää kynää. Poikkeus vahvistaa aina säännön, joten lisäsin aukeamalle Sannin Helmen Mimmi-tarroja, joihin väritin aina jonkin oranssin yksityiskohdan.

Selasin esimerkiksi täältä meidän blogista ideoita erilaisiin bullet journal-tyylisiin doodlailuihin, joita käytin boksitarran tavoin. Lisäksi piirtelin kaikenlaista muutakin, kunhan vauhtiin pääsin. Olin aluksi liimannut aukeamalle tarran, ja kirjoittanutkin mustalla kynällä, mutta haasteen nimissä muutin niitäkin vielä oransseiksi.

Oranssi väri on loppujen lopuksi hirveän ihana, se on pirteä ja toisaalta muistuttaa mieluisista asioista, kuten tulistelunuotiosta ja siitä auringonlaskusta, josta kaikki lähti. Ja kun alkuun pääsin, oli pieni piirustelutuokioni oikein mukava ja hei – kyllähän mä myös osasin!

Terkuin Suvi