Avainsana: pieni budjetti

Sannan matka Kalenterimaniassa

Moi! Mä kerron teille nyt oman tarinani. Olipa kerran sellainen heikko hetki live-elämässäni, sellainen fiilis mikä varmaan jokaiselle äidille tulee joskus. On niin väsynyt arkeen ja arjen pyörittämiseen, että toivoo voivansa vaan kadota johonkin parin kuukauden lomalle. Ajattelin sitten, että kyselen muilta äideiltä yhdessä Facebook-ryhmässä, että mitä ne tekee kun tuntuu että ei vaan jaksa. Millä piristää itseään tyyliin nollabudjetilla?

Monelta tulikin vastauksia kynttiläillallisesta suklaalevyn syömiseen ja saunomiseen, kynsien lakkaukseen ym. Tavallaan kivalta kuulosti kaikki, mutta ehdotuksissa oli monta muttaa. Meillä ei oo saunaa, ei voi polttaa kynttilöitä, kun hömelöt koirat varmaan tönäisisi pöytää niin, että kynttilät kaatuisi. Enkä ole osannut koskaan kaunistautua millään muotoa jne. Sitten ihanaakin ihanampi Anna-Johanna vinkkasi kalenterituunauksesta. Olin että täh, mikä/mitä se on? Googlailin hieman ja heti alkoi tuntua, että joo, tämähän voisi ollakin kivaa, ja laitoin liittymispyyntöä Kalenterimania ryhmään. Seuraavaksi googlailin kaikenlaista aiheesta ja ryhmään päästyäni minua vietiin. Ryhmä täynnä ihanaa positiivisuutta, ryhmä täynnä ihania ihmisiä. Jonkun julkasun teinkin ryhmään siinä heti ihan alkumetreillä ja moni ihana ihminen ilmoitti haluavansa lähettää minulle happy mailia. Saamieni happymailien avulla pääsin ihanasti alkuun tuunailussa, rahat kun olivat kutakuinkin nollissa.

Nyt on hetki tässä harrastuksessa mukana roikuttu, alkuun Elämäni vuosi -kalenterilla. Aika nopeesti sitten alkoi himottaa Happy Planner ja oman kalenterin tekeminen ensi vuodelle. Jossakin vaiheessa sain sitten käsiini sen Happy Plannerinkin ja Elämäni vuosi jäi taka-alalle. Hokasin, että tavallaanhan mulla on ollu pitkin elämääni eväät tähän harrastukseen, mutta en ole osannut yhdistää harrastuksiani yhteen. Tarroja olen aina tykännyt katsella ja yhdelle kalenterille teinkin itse kannet joskus vuosia sitten. Olen myös tuunannut kannet yhteen A5-kansioon (tämä kuva löytyi vanhoista kuvista, tehty tilkkumaalaustekniikalla), ja se sisälsi Burden kalenterin ja muita tärkeitä juttuja.

Aika alkuvaiheessa tein kannet myös Elämäni vuosi -kalenterille, jotka ovatkin vilahdelleet lataamissani kuvissa Kalenterimaniassa. Tuunaukseen etsin mainoslehdistä kuvia, ostin joitain markettitarroja ja pohdin koko ajan, mitä vielä voisin hyödyntää jotenkin tässä harrastuksesa.

Tärkein aarteeni ovat nuo minun kalenterikoruni, kun tietysti jossain kohtaa alkoivat sellaisetkin himottaa. Olin nähnyt niin ihania koruja ihmisillä. Pitkään etsin ja mietin, että millainen koru olisi minun näköinen. Eräänä päivänä pojat toivat koulussa tekemänsä avaimenperät kotiin ja ne nähdessäni palaset loksahtivat paikoilleen. Tiesin heti, että siinä ovat nyt minun kalenterikoruni!

Kun minulla ei ole rahaa ostaa tarroja, mutta kankaita on nurkkiin kertynyt ja on taitoa ommella. Niin keksin sitten eräänä päivänä huhuilla ryhmässä, että haluaisiko joku vaihtaa tarroja johonki ommeltuun. Moni halusikin, ja nämä ompeluksista saadut Happy mailit ovat ollet minulle iso pelastus, joiden avulla pääsin niin ihanasti aloittelemaan tätä harrastusta.

Tarroja alkoikin sitten kertyä kivasti ja ostinkin hologrammikuoria Tokmannilta, että laitan tarrat niihin. Melko nopeasti kuitenkin totesin, että ne ovat hankalat käytössä ja aloinkin miettiä, mikä olisi helppo ja kiva tapa kaikki tarra ihanuudet säilyttää. Sen mietinnän myötä syntyi tämä tarrakirja ja myöhemmin sitten näille markettitarroille oma pikkuinen tarrakirjansa.

Käsillä tekeminen on aina ollut minulle tärkeätä, mutta tämä on jotenkin niin erilaista, mieltä rauhottavaa. On kivaa, kun tätä voin tehdä kotona, kahvilassa (miitit) tai missä vaan!

Nauttikaa tästä ihanasta harrastuksesta, puhukaa muille siitä (osa haluaa kokeilla ja osa tyrmää heti, mutta ei lannistuta. Eikö olekkin ihanaa viedä tätä ilosanomaa eteenpäin?) ja rakastakaa omaa käden jälkeänne, kuka mitenkin sitä toteuttaa. Ei ole olemassa oikeaa eikä väärää tapaa tuunata!

-Sanna

Vihkoja pienellä budjetilla

Heipä hei, täällä Ruut. Tällä kertaa aiheena on vihkojen tekeminen alusta alkaen itse. Opastan vaiheet askel askeleelta. Mennäänpä siis suoraan asiaan.

Tarvikkeet, joita tulet tarvitsemaan:
– Kartonkia tai pahvia kansilehdeksi (ei kuitenkaan liian paksua)
– Paperia. Jos haluat 32 sivua valmiiseen vihkoon, ota 16 paperiarkkia
– Neulaa ja lankaa. Langan paksuuden voit valita mielesi mukaan. Itse suosin ohutta lankaa.
– Mattoveitsi ja sakset siistimistä varten
– Metalliviivotin tai jokin vastaava
– Jokin terävä piikki
– Leikkuualusta
– Paperiklipsejä

Ole luova. Leikkuualustana voit käyttää tavallista keittiön leikkuualustaa, jonka päälle laitat paljon sanomalehteä. Viivottimesta käy kaikki pitkät metalliset asiat joista saat tukevan otteen. Omani on peräisin rakennustyömaalta. Mattoveitseen sen sijaan kannattaa panostaa. Toisaalta, voit olla boheemi ja jättää vihon reunat siistimättä.


1. Taita paperit ja kansi. Mitä pienemmissä erissä taitat paperit kahtia, sitä tarkemman lopputuloksen saat.


2. Asettele paperit ja kannet oikeaan järjestykseen. Tässä vaiheessa ei kannata vielä hermostua, mikäli sisimmät paperit työntyvät häiritsevästi ulos. Paperit kannattaa kiinnittää klipsuilla toisiinsa, jotta seuraavat vaiheet helpottuvat. Tämä ei kuitenkaan ole pakollista.

3. Tee rei’ille paikat vihon sisäpuolelle. Jätä ylä- ja alareunaan sentti tyhjää.

4. Paina merkkien kohdalle reiänalut piikillä. Tämä auttaa seuraavien vaiheiden tekoa. Pidä paperinippua niin suljettuna kuin vain pystyt. Näin estät paperien liikkumisen ja epätasaisuudet. Voit tietenkin painaa neulan suoraankin merkkien kohdalta läpi mutta silloin langan on oltava todella ohutta ja papereita ei voi olla muutamaa enempää.


5. Sidonta aloitetaan sisäpuolelta niin, että langanpää(t) jää keskelle. Etene ensin toiseen reunaan, sitten keskikohdan kautta toiseen reunaan ja palaan vielä lopuksi keskelle. Lopetussolmu tulee keskelle ja langanpäät voi pujotella ompeleiden väliin.


6. Lopuksi siistitään reunat. Mittaa haluamasi leveys ja ala leikkaa mattopuukolla pitkiä viiltoja. Mitä lyhyempiä vetoja tee, sen epätasaisempaa jälkeä saat aikaan. Been there done that. Tässä kohtaa metalliviivotin ja terävä mattopuukko ovat ehdottomia. Itse en ainakaan ole ikinä onnistunut saksien kanssa.

TADAA! Nyt sinulla on hieno itsetehty vihko. Itse tykkään vielä lopuksi koristella kannen washiteipeillä ja tarroilla.

Itselläni meni kärsimättömyyden ja huonojen välineiden vuoksi muutama yritys pilalle, kunnes annoin periksi ja satsasin kunnon metalliviivottimeen ja mattopuukkoon. Eli ei muuta kuin tekemään vihkoja. Tässä säästää pitkän pennin.

Rakkaudella Ruut