Postauksessa mainittu aamusivuvihko saatu / Ainoa
Meillä on jo muutama viikko päästy kanssaelämään ylläpidon iloisia, pieniä ja suuria onnenhetkiä kalenteriharrastuksen tiimoilta tämän haasteen myötä. Tänään jatketaan sillä tuttuun tapaan, eli omat onnistumiset kehiin.
En ole ollut kovin aktiivinen kalenteripuuhauksen kanssa, joten sain pohtia tätä haastepostausta urakalla. Mikä lasketaan onnistumiseksi? Ensin mieleen välähtivät Caritan upeat maalaukset ja rohkeus lähteä niihin mukaan, ja seuraavana oma harppaus tuntemattomaan – aamusivut. Kirjoitin Ainoan järjestämästä aamusivuhaasteesta juuri noin viikko sitten, niin en halunnut kirjoittaa koko postausta pelkästään siitä. Lähteminen mukaan tuohon haasteeseen oli kuitenkin hämmentävä ja onnistunut veto itseltäni, joten yksi onnistumismitali itselleni aamusivuhaasteen suorittamisesta – kuten myös ihan haasteeseen lähtemisestä.
Kalenteri on haudattuna jonnekin työpöytäni syövereihin, enkä muista viimeisintä kertaa kun olen sinne ylipäätään mitään edes kirjoittanut. Tämä rajoitti aika paljon muiden onnistumisten määrittelemisessä, sillä en voi vain napata tyhjentynyttä tarra-arkkia ja uusien tekniikoiden käyttöä, koska semmoisia ei tässä taloudessa ole nähty kuukausiin. Sen sijaan onnistunut yllättäjä löytyi tällä kertaa tyhjien vihkojen lomasta. Olen ottanut käyttöön useamman vihkon, muistikirjan ja tarralappusetin!
On järjetöntä onnistumisen iloa tuova fiilis täyttää tyhjänä ammottavia vihkoja edes jollain. Uskoisin, että tässä porukassa niitä tyhjiä vihkoja on ihan naapureillekin asti jaettavaksi, joten on joskus suotavaa ottaa niitä käyttöön asti. Ihanan keltaoranssi Leuchtturm1917-muistikirja on ensimmäinen lettuni, ja alempi vihko on tullut joskus kirjaboksista itselleni. Nämä vihkot pitävät sisällään kahta aktiivista pöytäroolipelihahmoani, ja kulkevat enemmän tai vähemmän viikottain seikkailuissani mukana. Vihkoissa on hahmoluonnoksia, taustatarinoiden yksityiskohtia, pelikertojen tapahtumia ja hauskoja hetkiä.
Viimeinen onnistuminen mitä haluan tuoda esiin tässä postauksessa on niinkin yksinkertainen, kuin seinäkalenterin seinälle laittaminen. Löysin tämän kirjateemaisen kalenterin siivotessa, ja päätin naputtaa sen samantien seinälle. Mitään merkintöjä tässä ei vielä ole, mutta olen silti iloinen, että sain sen seinälle jo helmikuussa, eikä niin että löydän kalenterin pölyttyneenä laatikosta joskus kesällä.
Tällaisia pieniä onnistumisia löytyi tällä kertaa. Kaiken ei aina tarvitse onneksi olla sen suurempaa.
– Milja
