Avainsana: perjantaipostaus

Perjantaipäiväkirja – Carita

Rakas perjantaipäiväkirja,

viimeksi kun kirjoitin, kevät oli vasta aluillaan. Nyt eletään jo pitkällä heinäkuuta. Vaikka syksy onkin lempivuodenaikani, on kesä silti minulle mieluista aikaa. Se tarkoittaa yleensä (kuten nytkin) kesälomaa ja sitä, että on enemmän aikaa itselle. Voi päästää irti arjen kiireistä ja aikatauluista ja tehdä käytännössä mitä huvittaa. Tällaiselle suorittajalle kesä on sitä aikaa, kun suorittaminen jää luonnostaan vähemmälle. En väitä, että se kokonaan mihinkään katoaisi, mutta kyllä se vähenee.

Tämän postauksen tullessa ulos olen parasta aikaa Sloveniassa, jonne päätimme mieheni kanssa lähteä viikoksi. Matkustaminen voi olla perfektionistille aika stressaavaa, mutta olen siitä huolimatta aika innoissani tulevasta matkasta. En malta odottaa pääseväni tutkimaan ja ihmettelemään itselleni ennestään tuntematonta maata. Ja reissussa jos missä on tärkeä muistaa olla suorittamatta liikaa. Jonkinlaisia matkasuunnitelmia olemme tehneet ja hoitaneet kuntoon käytännönasiat, kuten majoitukset ja auton vuokraamisen, mutta muuten päätimme jättää tilaa erilaisille mahdollisuuksille. Uskoisin, että ennakkoluuloton ja avoin mieli ovat paras matkavarustus, jos ei halua liikaa kahlita itseään erilaisiin aikatauluihin tai pakosti suoritettaviin matkasuunnitelmiin.

Muistan kyllä vuosien takaa sellaisia reissuja, kun hiki hatussa ravattiin läpi kaikki pakolliset turistinähtävyydet ja sitten harmitti, jos jotain ei ehtinytkään nähdä. Nykyään en enää edes oikein syty sellaisesta, joten teen itselleni pelkästään palveluksen, jos en suunnittele liikaa etukäteen. On ehkä vähän hassuakin pelätä jäävänsä jostain paitsi, kun on ylipäätään jo päässyt lähtemään johonkin uuteen ja ihmeelliseen paikkaan ja lähes kaikki kokemukset ovat varmasti hienoja.

Tämä onkin siis jälleen yksi uusi tilaisuus hiljentää se päänsisäinen ylisuorittaja ja keskittyä lomailemaan itsensä näköisesti. Myös matkaseura on enemmän kuin kiitollinen, jos jokainen päivä ei ole yksi uusi to do -lista, jota palan halusta päästä ruksimaan pienemmäksi. Kalenteri lähtee kyllä matkaan mukaan, jotta pystyn halutessani tallentamaan kohokohtia reissusta, mutta lupaan pyhästi olla käyttämättä sitä turhaan suorittamiseen. Saattaapi olla, että heinäkuun lopussa jaan parhaita paloja ryhmässä teillekin.

Loppuun vielä totean, että kesälomalla pitää muistaa myös levätä ja antaa itselleen tilaa palautua. Tämän lupaan muistaa tänä kesänä.

-Carita

Perjantaipäiväkirja – Janita V.

Keväästä saakka minusta on tuntunut, että ajatukseni käyvät ruumiillista toimintaa nopeammin. Huomaan yrittäväni hoitaa useaa tehtävää yhtä aikaa ja harvoin onnistun saamaan mitään niistä tehdyksi. Ajatukseni vaeltavat pois tehtävistä, jotka eivät kiinnosta minua ja siirrän niitä loputtomasti tulevaisuuteen. Esimerkiksi kirjoittaminen on yksi niistä asioista, jota en millään muotoa tunne omakseni. Siksi jätän tällaiset asiat viime hetkeen ja lopulta istun yöhön saakka kirjoittamassa, että saan sovitut tehtävät määräaikaan mennessä hoidetuksi.

Haluaisin lukea enemmän kirjoja, mutta jos teksti ei heti kiinnosta minua tai tunnu helposti luettavalta jätän sen kesken. Hyllyssäni on monta kesken jäänyttä kirjaa, joille en ole antanut uutta mahdollisuutta. Lukemisen olen yrittänyt korvata äänikirjoilla. Sitä luulisi olevan helppo keskittyä kuuntelemaan kuulokkeista tulevaa ääntä. Todellisuus on kuitenkin aivan muuta. Aivoni ovat kuin televisio, jossa kaikki kanavat ovat yhtä aikaa päällä. Yritä siinä sitten keskittyä yhteen äänilähteeseen, kun 99 muuta kanavaa huutaa vieressä.

Illalla pään tyynyyn laskiessani televisio on edelleen päällä, vaikka kuinka väsyttäisi. Yritän käyttää kaiken energiani niiden 99 kanavan sulkemiseen ja keskittää mieleni niistä yhteen. Nuku, nuku, nuku. Voi, kuinka ihanaa olisi vain laskea pää tyynyyn ja viisi minuuttia myöhemmin olla täydessä unessa. Aivoni ovat kuitenkin toista mieltä. Nousen käymään pissalla vähintään kahdesti, vaikka olisin juuri nukkumaan mennessä käynyt tarpeillani. Huomaan mieleni vaeltavan loputtomassa ajatuksien valtameressä, jossa minä pikku sintti yritän räpiköidä eteenpäin.

Keväästä saakka olen käynyt keskustelua itseni kanssa mahdollisesta syystä aivoissa jatkuvasti käynnissä olevalle toiminnalle. Olen keskustellut ystävien ja perheenjäsenten kanssa. Olen tehnyt netissä aikuisille suunnatun ADHD-testin ja todennut, että kaikki testin kysymykset ovat paikkaansa pitäviä kohdallani. Silti en ole saanut aikaiseksi viedä asiaa eteenpäin, vaikka tiedostan hyvin miten paljon apua siitä voisi olla. Sitä vain on hirveän vaikeaa myöntää itselleen, että omassa mielessä on jokin vialla. Sitä ei olekaan niin tasapainoinen ihminen, kun on itsestään ajatellut.

-Janita V. ja ne 99 muuta kanavaa