Avainsana: perjantaipostaus

Perjantaipäiväkirja – Katja

Heipä hei päiväkirja. Heh eipä ole tullut näitä sanoja vuosiin kirjoitettua, vaikka joskus olinkin aktiivinen päiväkirjan kirjoittaja. Päiväkirjat ovatkin jääneet kauas nuoruuden angstivuosiin. Kirjoittaminen oli pitkään minulle tärkeä, ehkä jopa terapeuttinenkin tapa hallita pään kaaosta. Niistä ajoista onkin tallessa paljon novelleja, satuja ja tarinoita. Ehkä kalenteri ja bullet journal eli bujo onkin omalta osin aika selkeä jatkumo tälle.

Vuosi on lähtenyt liikkeelle hitaana ja jatkuvan sairastelun sävyttämänä. Voimaton olo ja päivien harmaus ei ole ollut inspiraationlähteenä paras mahdollinen. Onneksi aurinko on kuitenkin alkanut hiljalleen pilkahdella harmauden takaa ja antanut lisäbuustia päiviin.

Aloitin ryhmässäkin suositun 100 päivän haasteen pienillä pahvisilla pakettikorteilla. Piirtäminen tai sen aloittaminen oli aika nihkeää viime vuonna, joten ajattelin sen kaipaavan pientä eteenpäin tuuppimista. Siksi pieni päivittäinen korttien piirtäminen onkin ollut ihan hauska tapa päästä tekemään edes pienesti jotain luovaa.

Muuten kalenteri onkin jatkunut viime vuodelta ja sen toimivuus onkin ollut kannatteleva voima nyt puolikuntoisena. Teen yleensä kuukauden aukeamat kerralla etukäteen valmiiksi, joka on taannut niiden toimivuuden minulle. Teen paljon listoja sivujen nurkkiin tai erillisille muistilapuille, jotta oikeasti saan asiat tehtyä. Koristelut on monesti aika minimalistiset sivuilla, koska minun tarvitsee merkitä ylös ihan kaikki muuten unohdan.

Sairastelun yhtenä positiivisena puolena, jos näin voi ajatella on se, että olen ehtinyt lukemaan. Siis todella ehtinyt lukemaan. Tammikuun kirjasaldoksi onkin kertynyt huimat 16 kirjaa. Ajattelinkin alkaa pitämään minimuotoista lukupäiväkirjaa niin että annan arvosanan ja kirjoitan pari lausetta mietteitä ylös. Yritän myös sovittaa kirjat ryhmässä pyörivään lukuhaasteeseen.

Konkreettisen päiväkirjan kirjoittaminen on tuntunut houkuttelevalta ajatukselta nyt kun bujon teko on jäänyt taka-alalle. Se on ajatuksena muhinut jo pitkään mielen perukoilla. Saa nähdä, ehkä toteutan sen kun olo alkaa virkistymän talvihorroksesta.

Mukavaa perjantaita

Katja

Perjantaipäiväkirja – Janita V.

Rakas päiväkirja kuulostaa omaan korvaan kliseiseltä aloitukselta. En oikeastaan edes tiedä miten päiväkirja kuuluisi aloittaa. En ole koskaan pitänyt sellaista. Muistan kyllä lapsuudesta lukolliset päiväkirjat, minullakin oli sellainen. En vain koskaan saanut kirjoitettua niihin mitään tai ainakaan paria riviä enempää. Tekstin tuottaminen ja kirjoittaminen on aina ollut minulle haastavaa, vaikka puhumaan olenkin varsin suulas. Jo ihan peruskoulusta saakka minkä tahansa tekstin kirjoittaminen on tuntunut valtavan työläältä ja sen loppuun saattaminen elämää suuremmalta haasteelta. Siitäkin huolimatta, että olen nettiroolipelannut viimeiset 15-vuotta eli kirjoittanut satoja sivuja fanfictionia bittiavaruuteen.

Olen iloinen, että kalenterin myötä viimeisen kahden vuoden aikana olen saanut kirjoitettua edes jotain ylös. Aikaisemmin kalenteri oli vain syy koristella se kauniisti tarroilla. Nyt se on oikeasti arjenhallinnan työväline, jota seuraan päivittäin. Kalenteri kulkee mukana välillä töissä, viikonloppu reissuilla ja on me joskus istuttu yhdessä kahvilassakin.

Merkittävimmät muutokset omassa kalenterin käytössä ovat olleet vuoden alusta aloittamani värikoodaus asioiden ylös merkitsemisessä ja rutiinin löytäminen. Värikoodaus auttaa hahmottamaan viikon menoja, kun tietty asia on merkittynä ylös tietyn värisenä. Se helpottaa myös löytämään tietyn asian tarrojen täyttämiltä aukeamilta. Rutiinilla tarkoitan, että otan joka päivä itselleni aikaa kalenterin kanssa. Se voi olla lyhyt hetki ennen töihin lähtöä tai töiden jälkeen. Tai vapaapäivänä tunteja kalenterin kimpussa tuunaamista. En luo itselleni enää samanlaisia paineita kalenterin tekemisestä mitä aiemmin. En ota itseeni siitä, jos suunnitelmat menee uusiksi ja en ehdikään silloin, kun olisin ajatellut. Turhien paineiden asettamisen itselle jostain mitä lähtökohtaisesti tekee vain itselleen, on vahingollista. Se lopulta vie halun tehdä yhtään mitään ja ainoa kärsijä olet sinä itse.  

Pääkalenterina toimivan Hobonichi weeksin lisäksi merkitsen menneitä tapahtumia ylös personal kokoiseen rengasplanneriin, joka toimii memory keeping plannerina. Aiemmin merkitsin menneet tapahtumat viikon aikana ylös viikkolehtiöön ja loppuviikosta siirsin kaiken kerralla kalenterin sisään. Tämä toimi hetken, kunnes huomasin, ettei vuorotyötä tekevänä aikaa juuri tiettynä päivänä välttämättä ole tarpeeksi. Kokeilin muutamia eri tapoja, joista nykyinen on tähän saakka tuntunut parhaalta. Täytän kalenteria päivittäin sitä mukaa, kun jotain on tapahtunut. Näin menneet tapahtumat eivät unohdu viikon aikana ja en sekoita päiviä toisiinsa. Päivittäinen tarrojen kanssa leikkiminen on myös merkittävä osa töistä palautumistani. Se jos mikä vie ajatukset toisaalle, kun ainoa murhe on, onko tämä tarra juuri oikean sävyinen tälle aukeamalle.

Bisous Janita V.