Avainsana: perjantaipostaus

Esittelyssä – Piste 2023-2024 (Ajasto)

Kalenteri on saatu yhteistyössä Ajaston kanssa.

Tänäkin vuonna Kalenterimanialla on ilo tehdä yhteistyötä Ajaston kanssa ja esitellä 2023-2024 kalenterikokoonpanoa. Sain itse yllätyspostia vähän aikaa sitten, ja avasinkin oman pakettini kalenterini livessä Kalenterimanian ryhmässä, itse tallenne livestä löytyy täältä. Paketista paljastui lukuvuosikalenteri Piste, joten eiköhän käydä kiinni!

Piste on kooltaan hieman A5:sta pienempi ja se on kierreselkäinen kovilla pahvikansilla oleva kirja. Se on kevyt ottaa mukaan, eikä vie kompaktin kokonsa myötä laukussa paljon tilaa. Kirkkaan pinkit pallerot kannessa saattavat hieman hämätä ensisilmäyksellä, sillä sisuksen värit ovat paljon murretumpia ja hillitympiä kuin kansi antaisi ymmärtää. Mulle tulee mieleen 1970-luvun värimaailma, eli ovatko kuvitukset tässä kalenterissa nyt sitten retrohenkiset? Niin tai näin, olen jo heti kättelyssä ihastunut tämän kalenterin sivujen väreihin! Myös Pisteessä käytetty fontti sopii värien kanssa todella kivasti yhteen.

Yksi lempiasioistani tässä kalenterissa on ehdottomasti sen paperi. Se on todella kevyttä, sanoisin 80-100 gsm, mutta kestävää ja se muistuttaa todella paljon japanilaisten kalenterien paperia. Jos pitäisi etsiä joku verrokki niin sanoisin että kevyempää paperia olevat Leuchtturm1917-muistikirjat ovat samantyylistä tuntumaltaan, siitä tulee hieman mieleen myös Tomoe River-paperi. Paperissa on kiva kirjoitustuntuma ja se rahisee ihanasti, kun sivuja kääntää. Toisaalta jos pidät paksusta paperista kuten esimerkiksi Nuuna-muistikirjoissa on, tämä paperi ei ehkä ole makuusi sopivin.

Iloisena yllätyksenä itselleni tuli, että Pisteessä ei ole perinteistä kuukausinäkymää, jota en muutenkaan osaa koskaan oikein käyttää, vaan aukeama, jossa vasemmalla on täysin tyhjä sivu omille muistiinpanoille ja oikealla listaus kuukauden päivistä. Siihen mahtuu yksittäisiä merkintöjä, josta näkee helposti yhdellä vilkaisulla kuun tärkeät päivät. Itselleni tyhjä sivu ja listaus sopii täydellisesti, tykkään tehdä kuukauden to do -listoja, piirtää seurantataulukoita ja muuta, joka ei yleensä kuukausikalenteriin mahdu.

Kuukausiaukeama ei jää ainoaksi ei-niin-perinteiseksi näkymäksi Piste-kalenterissa. Layout on vaaka-asettelulla, mutta myös viikkosivulla on epätyypillinen ilme – viikonpäiville on arkena jokaiselle päivälle sekä tyhjä laatikko esimerkiksi tehtävälistalle sekä erikseen tuntilistaus, johon voi merkitä tarkkana aikana alkavat asiat kuten kokoukset, ajanvaraukset ja vastaavat. Tuntilistaus kattaa kellonajat aamuseitsemästä iltakuuteen. Omasta mielestäni tämä on nerokas ratkaisu, joka sopii monenlaiseen käyttöön! Tämä on selkeästi esimerkiksi opiskelijalle hyvä kalenteri, lukujärjestyksen voi merkitä tuntilistauksineen ja esimerkiksi koulutehtävät ja muut merkinnät tyhjään laatikkoon. Viikonlopulle ei ole erikseen tuntilistausta. Itse pidän juuri siitä, että voin listata päivän muistettavia asioita tai kotitöitä, sekä ne aikataululla olevat asiat. Joka kuukaudelle on kalenterissa oma väri, jolla sekä kuukausi-, että viikkosivut on reunustettu. Kesäkuulle osui kaunis murrettu oranssi.

Kuukausi- ja viikkonäkymien lisäksi kalenterin lopusta löytyvät myös suomalaisille kalentereille perinteiset nimipäivälistat sekä liputuspäivät.

Erityismaininta lisäksi sille, että kalenterin takana oli monta sivua muistiinpanotilaa. Muistiinpanosivuja koristaa kauniit pallokuviot, mutta ne eivät ole liian tummia häiritäkseen kirjoittamista. Tyhjiä sivuja on myös tarpeeksi, noin 40. Vihaan sitä, kun kalenterissa on vain muutama hassu tyhjä sivu. Tarvitsen paljon enemmän!

Lisäbonuksena tuunailusta tykkääville kalenterin mukana tulee pari sivua tarroja! Nämä voi kierreselkäisyyden ansiosta repäistä helposti irti, jos ei halua niitten pulskistavan kalenteria. Toinen sivu on laatikkotarroja ja sitten on tällaisia pienempiä funktionaalisia pallotarroja. Näissä on aika liukas pinta, että pitää varmaan olla kunnon permanenttikynä, jotta saa merkattua näihin kunnolla.

Takakannessa kalenterissa on myös tasku, jonne voi sujauttaa irtopaperit, tarra-arkit tai mitä kalenterin välissä nyt sitten tarvitseekaan kulkea mukana.

Sitten tietysti mutustelemaan sitä aiemmin hehkutettua paperia! Se tuntuu kivalta kosketella, mutta miten se toimii eri kynien kanssa käytännössä?

Paperin pinnassa on hieman liukkautta, joten suosittelen antamaan musteen kuivua etenkin geelikynillä ennen kuin niitä alkaa kosketella tai käyttää korostuskynää niiden päälle. Kaikissa kynissä on todella kiva tuntuma paperin kanssa ja oli ilo huomata, että ainoastaan Sharpie-tussi tuli läpi paperista. Mikään korostuskynä tai fineliner-kynä ei tullut läpi. Ecolinen sivellintussi hieman kuulsi, eli ghostasi paperin läpi, kun vedin kaksi vetoa päällekkäin. Ecolinet ovat tunnetusti aika märkiä ja intensiivisiä marker-tusseja, joten tämä ei tullut yllätyksenä. Kirjoittamiseen suosikikseni nousi ilokseni Pigma Micron, joka on todella suosittu kynä kalenteripiireissä. Jos kynätesti ja kommentit kiinnostaa enemmänkin, se löytyy tuosta artikkelin alussa linkkaamastani livevideosta meidän ryhmässä.

Joudun hieman harmikseni odottamaan elokuulle asti, että pääsen kunnolla ottamaan kalenterin käyttöön! Tarkoitus olisi tehdä tästä työkalenteri, koska siinä on tilaa sekä tehtäville ja muistiinpanoille, että kokouksille. Malttamattomana otin kuitenkin heinäkuun aukeaman testiin, sillä kalenteri alkaa virallisesti vasta elokuulta kuukausiaukeamineen, mutta mukaan mahtui tämä yksi ”irtoviikko” heinäkuun lopusta. Löysin aivan täydellistä PET-teippiä tähän sävyyn, ja kokeilin tehdä viikkoaukeaman. Rakastan tätä lopputulosta yli kaiken. Kalenterissa on helposti tilaa kaikille kiireisenkin päivän merkinnöille, tuunailuille ja näkisin, että hieman muokkaamalla tätä layoutia saa sen taivutettua moneen käyttöön.

Kaikin puolin todella kiva ja monipuolinen kalenteri, joka ainakin mut hurmasi massasta poikkeavalla lähestymistavallaan ja pirteällä värityksellään. Suosittelisin ehdottomasti opiskelijalle kouluvuoden kalenteriksi, tai työkalenteriksi sellaiselle, jolla on kokouksia tai muita tarkoilla ajoilla olevia menoja pitkin päivää. Kalenteria löytyy jo nyt esimerkiksi Suomalaisen Kirjakaupan valikoimasta.

Laitan lisää kuvia ja esittelen kalenteria enemmän käytössä loppuvuodesta, kun kalenteri pääsee tositoimiin. Jos et vielä ole laittanut Kalenterimanian Instagramia, YouTubea tai liittynyt ryhmään – laitahan meidät seurantaan, esittelemme pitkin vuotta myös muita ihania Ajasto-uutuksia. Laittakaa ihmeessä myös kommentteja, jos tulee jotain kysyttävää kalenteriin liittyen!

Nähdään ryhmässä! <3

– Emmi

Perjantaipäiväkirja – Laura S.

Rakas Perjantaipäiväkirja,

tätä kirjoittaessani kuuntelen, kuinka tyttäreni vääntää pientä itkua omassa huoneessaan. Olemme pitäneet jo jonkin aikaa unikoulua, jotta hän oppisi nukahtamaan itsenäisemmin, ja vaatii suurta tahdonvoimaa pysytellä huoneesta poissa ”vain pienen itkeskelyn” tapahtuessa. Kalenterimanian ryhmän puolella olenkin puhunut meidän huonoista unista, heräilystä ja siitä, että koskaan ei voi tietää millainen yö on tiedossa. Tammikuussa tultiin aika äärirajoille oman jaksamiseni kohdalla. Väsymys, stressi – niin tyttäreni ensimmäisten synttärijuhlien valmisteluista kuin työpaikkani toimipisteen sijainnin epävarmuus – sekä läheisen muistotilaisuus kaikki verottivat hurjasti.

Oma arkeni on yli vuoden sisältänyt lähestulkoon pelkkää kodin ja lapsen hoitoa. Olen hukkunut äidin rooliin ja menettänyt palan itsestäni, aivan huomaamattani. Kalenterimania on toiminut minulla erittäin suurena voimavarana tänä aikana, se on tuonut tietynlaista tarkoitusta, muuta kuin äitinä oloa. En kuitenkaan vaihtaisi tätä vuotta pois, sillä se on samalla myös kasvattanut ja niiden harmaidenkin päivien keskelle on paistanut auringonsäde, jos toinenkin. Vaikka joidenkin sosiaalisten kontaktien puute on aiheuttanut minussa paikka paikoin suuriakin FOMO-reaktioita (Fear of Missing Out, pelko että jää jostain paitsi), en kauheammin kaipaa tiettyjä asioita arjestani ennen tytärtäni.

Päiväni rullaavat samaa kaavaa: taapero herää klo 7-8, suuntaamme siitä vaipanvaihdon kautta aamupalalle. Mikäli olen aamulla kaksin lapsen kanssa, hyvällä tuurilla saan syötyä aamupalan tai juotua aamukahvin ennen päiväunia. Niinä päivinä, kun puolisoni ei ole aamua töissä, hän hoitaa aamupalan meille kaikille ja saan välillä nukkua ehkä tunnin ylimääräistä. Koska tämän hetken yöunien tilanteemme vaatii edelleen kahdet päiväunet, klo 10-12 välillä on aikaikkuna siivota tai vaihtoehtoisesti juoda vihdoin kahvi. Klo 12 syötän välipalan ja touhuamme aina klo 14 asti jotain, jolloin syömme taas. Toisille päiväunille suuntaamme 15-17 akselilla, kuitenkin niin, että klo 17 syömme taas pienen välipalan. Klo 19 iltapalalle, pesulle ja 20 mennessä sänkyyn. Tämän jälkeen minulla on aikaa itselleni sekä kotitöille, ellen ole niin väsynyt, että suuntaan nukkumaan.

Jokainen päivä kuluu samalla kaavalla. Tiedän, että näin tarkka rytmi ei ole jokaista varten. Meillä tämä kuitenkin toimii ja nyt suurimman osan öistä tyttäreni on nukkunut lähes poikkeuksetta yhdellä heräämisellä. Tietenkin tarvittaessa voimme joustaa päivärytmistä (esimerkiksi muskarimme on kerta viikkoon juuri ensimmäisten päiväunien päällä), mutta toistaiseksi pidän siitä mahdollisuuksien mukaan kynsin ja hampain kiinni. Jokainen tämän elämänvaiheen elänyt tietää, mikä show saadaan aikaiseksi, jos toiset päiväunet jäävätkin jostain syystä kokonaan pois ja edessä on yliväsynyt lapsi.

Yritän noudattaa tarkkoja siivousaikatauluja, jotta saan vähän tehtyä pitkin viikkoa. Torstaisin vessojen pesu, perjantaisin imurointia/ moppausta, sunnuntaisin lakanoiden ja pyyhkeiden vaihtoa, välipäivinä pyykkäystä, päivittäin keittiön siivoamista. Alkuvuodesta olin niin väsynyt, että puhtaat pyykit saattoivat seistä kodinhoitohuoneessa yli viikon ja vasta pakon edestä (lapsen sukat tai miehen bokserit loppuivat, pyykkikori pursusi yli) ne oli hoidettava kuntoon, kun oli pestävä lisää pyykkiä. Muutkin lähtökohtaisesti minun vastuullani olevat askareet jäivät tänä aikana tekemättä tai vähemmälle.

Kohta arkeni kuitenkin tulee muuttumaan, oikein urakalla. Paluu työelämään tuo kaivatun vaihtelun ja aikuiskontakteja, jotain muuta puhuttavaa kuin lapset. Samalla toki haikein mielin luovutan päävastuun päivien kulusta puolisolleni, vaikka tiedän hänen selviytyvän varmasti. En osaa yhtään ennustaa, mitä tuleva tuo tullessaan, mutta tiedän, että kalenterieni funktionaalisuus tulee todellisen testin eteen. Nyt on myös aika lähteä kasaamaan itseäni uudestaan. Yleinen fiilikseni on onneksi ollut huomattavasti parempi, eikä huonot päivät ole enää pelkkää selviytymistä. Askel kerrallaan.

– Laura S.