Avainsana: perjantaipäiväkirja

Perjantaipäiväkirja – Carita

Rakas perjantaipäiväkirja,

Kun tämä teksti julkaistaan, on jo maaliskuu. Minulle se tarkoittaa sitä, että on virallisesti kevät. Täytyy sanoa, että on sitä jo odotettukin. Talvi on ollut monilta osin ihana, mutta myös todella raskas. Etenkin alkuvuosi on kaikkine työkiireineen ja muine arjen haasteineen tuntunut kestävän ikuisuuden. Välillä on tuntunut siltä, että tähänhän tukehtuu. Samaan aikaan on kuitenkin lohduttanut tieto siitä, että tämä, kuten kaikki muutkin ajanjaksot elämässä, menee kyllä ohi.

Toivotankin kevään avosylin vastaan. Menee vielä hetki ennen kuin kaikki lumet ovat kunnolla sulaneet ja voidaan olla varmoja siitä, että uutta ei enää tule. Rakastan kuitenkin sitä, miten päivä päivältä voi nähdä enemmän ja enemmän kevään merkkejä heräilevässä luonnossa. Samaan aikaan päivä päivältä huomaa, miten omakin mieli piristyy samaa tahtia valon määrän lisääntymisen kanssa.

Minulla ei ole mitään erityisiä odotuksia tai suunnitelmia kevään varalle, mutta uskon ja toivon, että arki tasoittuu vähitellen. Töissä kiireet tuskin loppuvat, mutta kun oma mieli on virkeämpi, on myös enemmän sietokykyä jaksaa kiireiden ja stressin keskellä. On myös ihanaa, että voi taas pikkuhiljaa alkaa nauttia ulkoilusta enemmän, kun ei tarvitse joka askeleella pelätä kaatuvansa tai kastuvansa ihan läpimäräksi. Se tuo mukavaa vastapainoa työpäiville.

Toivon myös, että alkuvuoden sairastelut ja urheiluvammat alkaisivat nyt olla takana päin ja voisin taas keskittyä tekemään asioita, joita rakastan. Harrastukset ovat itselleni niin suuri voimavara arjessa, että huomaan olevani aivan kuin eri ihminen, jos en pääse toteuttamaan itseäni. Erityisesti liikunnan puute heijastuu suoraan omaan mielialaan ja yhdessä työntäyteisten viikkojen kanssa se on kyllä aivan takuuvarma kombo saada mieli matalaksi. Niinpä olenkin nyt ollut äärimmäisen onnellinen siitä, että olkapäävamman jälkeen olen uskaltanut vähitellen taas palata treenien pariin. Varovasti täytyy yhä ottaa ja kärsivällisyyttä tarvitaan, mutta uskon vakaasti, että kyllä tämä tästä. Aikamoinen klisee, joka kuitenkin aika usein pitää paikkansa: Kaikki kyllä järjestyy.

Mukavaa alkanutta kevättä ja ihanaa naistenpäivää!

-Carita

Perjantaipäiväkirja – Janita V.

Hei vanha ystävä, täällä kirjoittelen sulle taas. Asiat etenee viimein, kun pari viikkoa sitten sain vihdoin aikaiseksi laittaa viestiä työterveyshoitajalle ADHD-tutkimuksien osalta pienellä ystävien painostuksella tietenkin. Oikeastaan siinä kohtaa, kun tämä postaus tulee ulos. Olen aiemmin viikolla käynyt tapaamassa omahoitajaa. Toivottavasti silloin ollaan yhden askeleen viisaampia mitä nyt tässä teille kirjoittaessani.

Alkuvuoteen on mahtunut sairastelua kipeän olkapään osalta ja jonkinlainen vatsatauti kävi myös vieraana, vaikka pahimmalta norolta taisinkin omalta osaltani välttyä. Lomailin tammikuun lopulla myös viikon Rovaniemi-Oulu akselilla perhettä ja sukulaisia morjestamassa. Arjen täyttää edelleen pitkälti työ ja vapaa-aika kuluu kalenteriaskartelun ja lempi sarjojen katselun parissa.

Hiljalleen lähestyvältä keväältä odotan eniten kahta keikkaa joista ensimmäinen on maaliskuussa, kun eteläkorealainen indie-rock-yhtye The Rose esiintyy ensimmäistä kertaa Suomessa ja pääsen ystävän kanssa nauttimaan siitä nimilomalla Helsingissä. Toinen pitkään odotettu keikka on huhtikuussa, kun Blind Channel täyttää Nokia Arenan uransa suurimmalla keikalla. Mahtuu kevääseen myös viikon mittainen talviloma ja ensimmäinen täyskymppi häävuosipäivä. Pitkään aikaan en ole ollut näin innoissani tulevasta keväästä, vaikka se lempi vuodenaikani onkin. Talvi saisi puolestani jo loppua. Alkaa pikkuhiljaa riittää jatkuvat säänvaihtelut, kun et koskaan tiedä hautaudutko kotoa poistuessasi lumeen vai saatko varoa henkesi uhalla liukastuvasi.

-Janita V.