Avainsana: perjantaipäiväkirja

Perjantaipäiväkirja – Tia

Mainos: Kalenteri 2024, Annika Välimäki, Ainoa.

Mitä viime perjantaipäiväkirjassa kirjoitin?
Olin löytänyt ammatilliseen kuntoutukseen paikan ja uusi seikkailu arjessa alkoi, kun tämä äiti-ihminen ei olekaan enää 24/7 kotona. Pienryhmätreenaaminen salilla on jatkunut kivassa porukassa ja kunto kasvaa. Kerroin kevään odotuksista ja fiiliksistä elämän myllerryksissä, sekä suunnittelin puutarhavalmisteluiden aloittamista.

Takatalvi on koko ajan kolkutellut ovea ja varsin isolla lumimäärällä vielä viikko sitten, joten puutarhasuunnitelmat ovat olleet kirjaimellisesti jäissä. Nyt kuitenkin tasan viikkoa myöhemmin saimme mitä kauneimmat ja lämpimimmät vappukelit tänne Varsinais-Suomeen. Ehkä nyt uskaltaa jo aloittaa puutarhatyöt ja laittaa perunat pihalle? Raparperi ainakin on lähtenyt nousemaan takapihan mullasta.

Vappupäivänä mentiin koko perhe vapputorille nauttimaan kevään ensimmäiset jäätelökioski-jätskit ja jokilaivaan limuille. Muihin vappurientoihin on kuulunut herkkujen syömistä, lepoa, pyykin viikkausta kaappeihin, tiskikoneen pyörittämistä ja arkeen valmistautumista. Rentoa meininkiä siis.

Lupasin maanantai-postauksessa päivitellä miten useamman viikon tuunailut kerralla ovat toimineet kiireisen arjen keskellä ja meinaanko ottaa sen taas tavaksi. Kyllä toimii ja kyllä meinaan taas ottaa tavaksi! Viime viikot ovat olleet niin kiireiset, etten ole paljoa kerennyt tuunailla kalenteria tai muutakaan. Se, että sivut ovat olleet valmiiksi tuunattuja, on helpottanut ja arkikiireissä riittää vain asioiden ajantasainen kirjaus.

Seuraavaksi ajattelin tuunailla lisää viikkoja ennakkoon kalenteriin. Kaivelin aiemmin die cuts -varastoani, etsien jotakin vappuista, kuten ilmapalloja. Kuvan kuvat puhuttelivat, niistä tulee mieleen yhteinen aika ja tulevalle viikolle suunnitteilla oleva tivoliretki. Laittelen kuvia ryhmään, kun saan kalenteriin valmista.
Mukavaa viikonloppua kaikille.

Perjantaipäiväkirja – Suvi

Kukkuluuruu! Viimeksi kerroin että viime perjantaipäiväkirjasta oli yli vuosi aikaa, niin nytpä sain kuin sainkin kirjoittaa teille vähän nopeammalla aikataululla uudelleen! Ja vaikka viime kerrasta on niin pieni hetki aikaa, oli pakko palata kertaamaan mitä kirjoittelin neljä viikkoa sitten. No, ylläri, paljon mitään ihmeellistä ei ole neljässä viikossa tapahtunut; etenkään, kun meillä jylläsi ensin vatsatauti ja sitten infernaalinen nuhakuume. Kuopuksen synttärit ja suunnitellut koko perheen aktiviteetit siirtyivät ja siirtyivät. Vielä tätä postausta kirjoittaessa hypistelen toisessa kädessä nenäliinaa. Energiat tuntuu olevan edelleen tosi matalalla, odotan vaan että joku päivä hoksaan tämän menneen ohi (sighs).

Olen vaihtanut kalenteria. Kyllä – niin paljon kuin rakastankin Note Miniä, on tässä uudessa kalenterissa vähän väljempi olla. Otin käyttööni ilmaiskalenterin, jonka olen tuunannut omannäköiseksi. Niin vaan tilaisuuden tullen otin ja loikkasin. Arjenhallinnan kannalta parempi vaihtoehto, koska nyt saan enemmän muistiinpanoja viikkokohtaisesti esille. Vaikka päivittäisellä tasolla muistettavaa ei juuri olisi, huomaan helposti, että olisipa ollut kiva jos vaikka jokin knoppitieto vaikka työviikkoon liittyen olisi vilkaisun päässä. No, nyt on!

Neljässä viikossa myös kevät ehti jo ottaa aimo harppauksen tännepäin ja niin vain huomaan haaveilevani lämpimästä kelistä, vähemmästä vaatemäärästä ja loputtomista ulkoleikkien täyttämistä päivistä. Mieli harhailee myös retkisuunnitelmien ja -haaveiden parissa varsinkin kun nyt lopputalven/alkukevään suunnitelmat lensi romukoppaan tautikuorman mukana. Olen myös toivonut kesäloman ajankohtaa! Se jos joku kutkuttaa sisintä, vaikka tällä hetkellä tuntuu, että kolmipäiväinen työviikkoni jää aina kesken. Itseasiassa täältä sairastuvalta töihin päästessä ihan tavallinen arki tuntui jo ihan juhlalta – vaikka kaikki spesiaali ohjelma jäi vetämättä. Aikuisuus on kummallinen taiteenlaji, koska vähemmän tuntuu totisesti olevan enemmän. I <3 Arki, vai miten se meni?

Olenko sittenkin aikuinen?

Suvi