Avainsana: perjantaipäiväkirja

Perjantaipäiväkirja – Tia

Yhteistyönä: Wega Life 2023-2024 Ajastolta sekä muistikirja saatu Otavalta.

Osa kolme! Huhtikuun lopussa edellisen kerran kirjoitettu tänne päiväkirjaa ja niin hassua miten asiat on niin samalla tavalla, mutta niin eri tavalla. Työkyvyttömyyseläke jatkui kesä-syyskuun ja lokakuussa haettiin jatkoa vuoden loppuun. Elokuussa aloitin personal trainerin pienryhmävalmennuksen ajatuksena lisää liikettä ja voimaa proteesipolvelle, sekä surkastuneille lihaksille. Treenaamisen ykköstavoite on ollut päästä portaat jouluksi ylös ilman, että kirjaimellisesti edelleen roikun kaiteissa. Asumme kaksikerroksisessa rivitalossa, joten ihan kotiarkeakin suuresti auttava tekijä on päästä rappuset omin jaloin ylös ilman, että samalla vetää itseään käsillä kaiteista eteenpäin.

Ei tarvinnut odottaa jouluun, wohoo, pääsen rappuset ylös! Toki vaikeita päiviä on edelleen, mutta tämä on niin paljon enemmän ja nopeammin mitä osasin toivoa. Valmennus loppui, mutta ohjeet itsenäiseen treenaamiseen on ja nyt lähetään hakemaan jalkoihin lisää voimaa. Seuraava tavoite voisi siis olla se, että jalat kestäisivät työpäivän enkä olisi kipeä töiden jälkeen kotona.

Tästä päästäänkin siihen, että olen syksyn käynyt kuntoutuskumppanilla ja kuntouttava työkokeilu pitäisi aloittaa tammikuussa. Paikkaa työkokeilulle ei vielä ole, mutta katsotaan kuinka käy. Jokin kevyempi kuin oma työ ja työaika 4-5 tuntia näin aluksi. Tämä tarkoittaisi sitä, että syy kantaa työkalenteria (tai itse sanon laukkukalenteria) palaa taas arkirutiineihin. Tammikuu tarkoittaa muutenkin uutta alkua, uusi vuosi, uusi kalenteri, enkä malta odottaa. Sain yhteistyönä Ainoalta ihanan Annika Välimäen 2024 kalenterimuistion.

Vuoden viimeinen kuukausi kuuluu siis kuntouttavaa työkokeilua etsien ja joulua laittaen. Porkkanalaatikot ovat jo pakkasessa ja lihapullat päätyvät sinne loppuviikosta. Koitan tehdä kaiken, tai niin paljon kun suinkin pystyn tänä jouluna ennakkoon. Ajatuksissa viettää rento ja kylläinen joulu. Eilen juuri päivitin perheen ruokatoiveet jouluplanneriini. Joulu, mikä ihana syy omalle kalenterille, heh! Kalenterimanian facebook-ryhmästä voi huomata, etten ole yksin jouluplannerini kanssa.

Toivotan tämän vuoden viimeisen perjantaipäiväkirjan myötä oikein ihanaa joulunodotusta. Rauhallista, iloista ja makoisaa joulua kaikille. Ylläpidon perjantaipäiväkirja-postauksia pääset lukemaan tästä linkistä.

Tia

Perjantaipäiväkirja – Inka

Helou helou helou, rakas päiväkirja. Viimeksi kirjoittelin kesäkuussa päiväkirjapostausta, ja kuulumisia sivusin myös syksymmällä. Silloisista kuulumisista ja voinneista voin ilokseni todeta, että ollaan edelleen tultu kohti parempaa. Mielenterveyden toipuminen ei toki ikinä ole nopea prosessi tai sormia napsauttamalla korjattu taikatemppu, mutta hitaasti hyvä tulee. Niin ainakin hoen itselleni silloin kun takapakkihetkiä on.

Olen ylpeä siitä, että olen oppinut arjen ja elämän tasapainottamista paremmin kuin aiemmin. Kalenteria ei tule täytettyä tupaten täyteen, vaikka olisi kuinka kivoja juttuja. Ja silloin kun pakollisempia menoja kasaantuu enemmän pariin päivään, olen oppinut rauhoittamaan välipäiviä rauhaisampaan olemiseen ja latautumiseen. Vähän kuin tuota omaa parivuotista lapsosta konsanaan kaitsen siis nykyisin itseänikin enemmän!

Tähän loppuun ajattelin listata asioita, joista olen itse viimeaikoina ammentanut suuresti iloa ja sitä myöten hyvinvointia:

  • Joulufiilistely! Kuusi on koristeltu, glögiä kitattu, joulutorttuja nautiskeltu ja joululaulut on soineet päässä jo monta viikkoa.
  • Kotirötväyspäivät. Pörröhuppari, villasukat, pannullinen kahvia, höpsöttelyä minin kanssa, helppoa ruokaa ja vähän liikaa ruutuaikaa kaikille. Nollauspäivät kunniaan!
  • RuPaul’s Drag Race. Jos päässä ei soi joululaulu, on se hyvin suurella todennäköisesti joku RuPaulin biisi.
  • Virkkaaminen. Työn alla on ollut jo pari kuukautta miehelle virkattu pipo. Edistymisen vauhti ei päätä huimaa, mutta josko se vielä jouluksi valmistuisi…

Ihanaa joulukuun ensimmäistä päivää, ja muistakaa rauhoittuakin joulukiireiden keskellä.

-Inka