Avainsana: perhekalenteri

Futiskalenteri

Koulut on loppuneet ja kesäloma alkanut monessa perheessä. Monet harrastukset ovat nyt jo kesätauolla, mutta futisperheen elämä elää hektisintä aikaansa, kun kesän pelit ovat käynnissä. Meillä molemmat lapset harrastavat jalkapalloa samassa seurassa ja parhaillaan heillä alkaa futisleirin toinen viikko, kun me vanhemmat olemme vielä työn touhuissa.

Meillä vanhemmilla on käytössämme Jopox-sovellus, mutta jotta lapsetkin näkevät treeniaikataulut tai tulevat pelit, päätin tulostaa jääkaapin kylkeen kuukausikohtaisen kalenterin. Tietokoneeni Word-ohjelmassa on valmiiksi kalenteripohja, jonka voi helposti muuttaa haluamakseen kuukaudeksi. Työkalut ovat suoraan esillä: päivämäärät, teemat, väri ja fontti. Lisäksi piirtotyökaluista löysin galaksikynän, jonka kanssa piirtelin peli- ja treenipäiville ympyröitä, sekä merkkasin leiriajan vapaalla kädellä sutasten.

Tulostamisen jälkeen käytin Legamin poispyyhittäviä kyniä aikataulujen kirjaamisessa. Joskus treeneissä voi olla muutoksia, niin näin saan ne kumitettua ja kirjattua uudelleen. Molemmilla lapsilla on oma väri, niin ei mene aikataulut sekaisin. Tietenkin koristelin vielä leimaamalla muutaman jalkapallon taustaan ja otsikoimalla ”futis” yläpalkkiin valkoisella geelikynällä korostaen. Yksinkertainen, nopea ja toimiva meidän perheen jalkapallokesän arkeen!

Ihanaa kesää kaikille – Tia

Perjantaipäiväkirja – Laura S.

Rakas perjantaipäiväkirja,

päivät tuntuvat sulautuvan tällä hetkellä toisiinsa. Välillä tuntuu siltä, että käyn autopilotilla, enkä muista mitä tein edellisenä päivänä. Arki rullaa eteenpäin kaikesta huolimatta varsin tasaisesti ja samoilla urilla päivästä toiseen. Siinä on tiivistetysti, mitä minulle tällä hetkellä kuuluu.

Yleensä olen aamuvuoroissa eli autoni starttaa pihasta 5:25 ja aloitan vuoroni 6:05. Työpäiväni hujahtavat välillä vähän liian kovallakin vauhdilla, enkä edes muista milloin viimeksi olisin päässyt lähtemään töistä ajallaan. Olenkin huomioinut tämän tyttäremme hoitoajoissa, ja lähtökohtaisesti suuntaankin suoraan (välillä kiirehtien) töistä päiväkotiin ja siitä kotiin. Puolisoni on tähän saakka tehnyt enemmän iltapainotteista vuoroa, joten usein olemmekin kaksin iltaan saakka. Nyt uhmaiän saavuttaneen taaperon kanssa pelkästään vaatteiden päälle saamisesta on tullut tahtojen taistelua. Ja minun surkeat hermoni ovatkin saaneet viime aikoina reippaat määrät harjoitusta.

Vaikka arki tuntuu paikka paikoin suorittamiselta, tiedän, ettei tämäkään vaihe kestä ikuisuutta. Teemme sen, mihin pystymme, ja kaikki ylimääräinen on vain positiivista. Ehkä kohta saan askarrella yhdessä tyttäreni kanssa ilman tahtotaaperon kiukunpuuskia, kun joku tarra ei irronnutkaan helposti. Kohta saan ehkä ottaa kalenterin pöydän ääressä esille ilman, että pitää varoa pienten (ja sitäkin nopeampien) sormien nappaavan kynän tai repivän sivun. Mutta tällä hetkellä voin vain hengittää lapsen sotkiessa kaikki paikat vesiväreillään ja hengittää vähän lisää itkupotkuraivarien saapuessa, kun joudun ottamaan samaiset värit pois niiden eksyessä koko ajan naamaan tai suuhun useista kielloista huolimatta.

Oma aika on luonnollisesti tällaisen arjen keskellä kortilla ja sijoittuu yleensä iltayhdeksän paikkeille. Illalla en jaksa suurempia projekteja enää aloitella, jotta pääsen nukkumaan ajoissa. Olen kuitenkin yrittänyt pitää päivittäistä journalointia yllä mahdollisuuksien mukaan – tässäkin armollisuutta harjoitellen. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun tekstini on alkanut sillä, että olen harmitellut väliin jääneitä päiviä. Olen kuitenkin huomannut, että tämä rutiini on saanut iltojani rauhoitettua ja tämä yhdistettynä painopeittoon, on nukahtamiseni helpottanut huomattavasti aiemmasta tuntien pyörimisestä.

Armollisuutta ja hengittämistä harjoitellen, Laura.

P.S. Aikaisempiin perjantaipäiväkirjoihini pääset täältä.