Syksy, syksy, syksy tulla saa, syksyllä on mukavaa…
Ainakin päiväkodin työntekijät taitavat tietää mistä viikosta ja vuodesta toiseen jankattavasta vuodenaikalaulusta on kyse. Itse olen varsin tyytyväinen syksyn tuloon ja hyräilen tuota värssyä mielelläni. Vaikka olen aina identifioinut itseni kesän lapseksi, vasta syksyn tullen saan oikeasti happea. Pystyn hengittämään ja jalat hakeutuvat useammin lenkkipolulle katselemaan kauniin värisiä lehtiä ja bongailemaan lintuja ja oravia syyspuuhissaan.
Tämä kesä oli erikoinen, ja meni ohi jotenkin silmänräpäyksessä. Rehellisesti, en juurikaan nauttinut koko vuodenajasta. Aloitin taas päivätyöni ja kuten kesäkuun lopulla kirjoittelin, oli harrastuskin jonkunlaisessa suvantovaiheessa. Pallottelin taas pikkuisen Ajastoni ja muistini (hah!) ja muistilappujen väliä, kunnes eräänä perjantai-iltana eksyin siskoni kanssa Söstrene Greneen. Ihan vahingossa, kuten tiedätte.
Kuinka ollakaan sieltä sattui käteen päiväämätön, solakka A5-kokoinen kalenteri, jossa on tilaa jokaiselle arkipäivälle suorastaan giganttinen määrä niin, että viikko on kuitenkin yhdellä aukeamalla. En miettinyt hetkeäkään vaan lyttäsin tuotteen ostoskoriini ja jatkoin eteenpäin.
Nyt tätä yhteiseloa on jo jonkun aikaa ja olen todennut, että nappiin meni. Vaikka en kauniita numeroita saakaan aikaan, sain itselleni ihan toimivan kalenterin, johon olen alkanut myös värikoodata asioita. Vapaa-ajan tekemiset olen merkinnyt lilalla ja töihin liittyvät asiat mustalla. Näin pystyn helposti vapaalla jättämään huomiotta työasiat ja näen aina nopeammin värikkään (”mukavan”) merkinnän sivuilta. Myös tarrat ja washit mahtuvat taas hyvin kalenterini sivuille ja niitä on kiva käyttää.
Vaikka oikeastaan kesän myötä jouduin karsimaan arjestani enemmän ja vähemmän pakolla useamman jutun pois, on tilavan kalenterin paluu ollut minulle mieluinen. Ajastoni jatkaa edelleen lompakkona, ja tulette varmasti jossain kohtaa näkemään taas, mitä olen keksinyt sen sisuksiin.
Syysterveisin Suvi
