Avainsana: perhe-elämä

Kun kalenteri tyhjeni

Moikkamoi kaikille! Täällä sitä kirjoitellaan sohvannurkassa postausta, keskellä kirkasta työpäivää. Nyt pääsi nimittäin käymään niin, että työpäivät loppuivat tältä vuodelta. Kuten osa varmaan tietääkin, meidän perheen kuopuksen laskettu aika on maaliskuun lopulla. Tarkoitus oli sinnitellä työelämässä helmikuun puoleenväliin, mutta ikävät oireet veivät kesken työpäivän päivystyksen kautta kotilepoon. Vaikka kyseessä oli enää parin viikon rutistus, minua harmittaa ihan vietävästi. Joululoman jäljiltä oli tosi hyvä draivi päällä ja tykkäsin ihan tosissaan myös meidän päiväkoti- ja työarjesta esikoisen kanssa. Fakta on totta kai se, että terveys, varsinkin pienen vauvan ja vissiin myös häntä odottavan äidin, menee tietenkin kaiken edelle. Siispä, terveisiä täältä loppuraskauden hikikylvystä sohvankulmalta!

Fyysinen toimintakyky on niin-ja-näin, joten rauhassa tässä on otettava. Vielä en ole kyennyt täysin siirtymään elämänvaiheesta toiseen, vaan mielessäni käyn vielä työasioita läpi ja mietin hoitolapsiani. Nyt olisi kuitenkin otollinen aika askarrella ja puuhastella paikoillaan, sen verran, mitä esikoisen touhuilta kerkeää. Paperiaskartelun rinnalla toinen rakkaista harrastuksistani on neulominen. Siihenkin liittyen haluaisin tehdä jotain kirjoihin ja kansiin, mutta aloitus tökkii huolella.

Ostin pari viikkoa sitten Kalenterimanian yhteistyössä Otavan kanssa luoman pistesivuisen muistikirjan ja aloitinkin sen täyttelyn OmaVäylä-kuntoutuksessa fiiliskartan luomisella. Pitkästä aikaa minulla on siis muistikirja, johon voin luoda mitä vaan koska vaan. Ja juu, olisihan niitä muistikirjoja ollut lipaston laatikossa, mutta kaipasin juuri sellaista kipinää ja kihelmöintiä, jota tämä muistikirja minulle tuotti! Olen myös askarrellut arjen struktuuriin sun muuhun liittyvää materiaalia meille kotiin, ja niistä ja uudesta arjesta lupaan höpötellä lisää tulevassa perjantaipäiväkirjapostauksessani. Eiköhän tämä murrosvaihe ole siihen mennessä ohitettu ja uusi elämäntilanne otettu vastaan sen ansaitsemalla onnella.

Halauksin, Suvi

Minä <3 Maniaperhe

Mistä kumpuaa se, että yksi ryhmä voi olla niin riidaton ja toimiva? Toki olen ollut iloinen asian johdosta, mutta se on myös ihmetyttänyt suuresti. Kun ryhmässä on lähes viisi tuhatta (5000) jäsentä, ei se voi olla mitenkään kovin harmoninen, vai voiko? Vastaan, että se voi, joskin se on täysin järjenvastaista. Olen pohtinut asiaa paljon ja hartaasti. Uskon, että kaikelle löytyy selitys, jos sitä vain tarpeeksi etsii. Jonkinlaiseen tulokseen olen lopulta pähkäillyssäni päässyt ja olen siihen itse tyytyväinen.

Tässä yhtälö, jonka rakensin:

Sosiaalinen media + käsillä tekeminen + elämän koko kirjo + uuden oppiminen + vanhan hyödyntäminen + hyvät säännöt + aktiivinen ja riittävä ylläpito + tasavertaisuus + innostus ja monipuolisuus yhden asian ympärillä = Kalenterimania => Maniaperhe.

Yhtälöstäni puuttuu varmasti jotain. Se on kuitenkin vähemmän matemaattinen yhtälö, joten se joustaa tarpeen mukaan ja jokainen voi rakentaa oman yhtälönsä omien näkemystensä pohjalta. Kieltämättä tuo perheen koko vähän naurattaa.

– Montako henkilöä perheeseesi kuuluu?
– Viisituhatta.
– ??? OMG!!!

Enää ei tarvitse ihmetellä, voin siis keskittyä nauttimaan tästä perhe-elämästä täysillä. Paitsi että nyt tuli mieleen, onko tämä perhe lain edessä millään tavalla tasavertainen muihin perhemuotoihin verrattuna? Pohdinta siis jatkuu edelleen. Ensiavuksi taidan tarvita muutaman rullan washi-teippiä, kahvia, yksisarvisia, tarroja, ja suklaata, että saan taas kasattua itseni. Eiköhän se taas tästä helpota ajan kanssa.

Toivotan koko perheelle kaikkea hyvää! <3

Leena