Avainsana: perfektionismi

Viisi neuvoa itselleni ensi vuoteen

Tätä vuotta on enää jäljellä pari hassua kuukautta, joten on aika vähitellen kääntää katseet kohti ensi vuotta. Aloin pohtia, millaisia asioita toivoisin harrastuksen osalta ensi vuonna ja mitä taas haluaisin jättää taakseni. Niinpä päätin antaa itselleni viisi neuvoa vuoteen 2024, jotta kalenteriharrastus olisi jatkossakin minulle ennen kaikkea voimavara kiireisen arjen keskellä ja turhat paineet voisi jättää romukoppaan.

1. Älä vertaile
Jokainen meistä tekee tätä itseään varten, ei muita. Lisäksi kaikilla meillä on oma tapamme ilmaista luovuutta eikä mikään tapa ole ainut oikea. Inspiraation hakeminen muista on yksi siisteimmistä jutuista mitä tiedän, mutta kovin helposti se inspiraatio muuttuu negatiiviksi ajatuksiksi ja löydän itseni pohtimasta, miksi joku muu aina osaa jonkun asian paremmin tai miksi en ole yhtä lahjakas. Siispä ensi vuonna aion yrittää jättää turhan vertailun pois ja keskittyä vain siihen inspiraatiopuoleen.

2. Ota itsellesi aikaa harrastuksen parissa
Ajanpuute on varmasti yksi isoimmista haasteista, joita koen tällä hetkellä tämän ja oikeastaan monen muunkin harrastuksen kohdalla. Niinpä aion ensi vuonna oikeasti pitää huolen siitä, että järjestän itselleni aikaa tehdä luovia juttuja ja aikaa oikeasti pysähtyä niiden äärelle. Kiireen tuntu on omiaan tappamaan luovuuden, joten siitä on päästävä.

3. Arvosta omia tekemisiäsi
Perfektionistina sitä näkee yleensä vain sen, mikä ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan tai mikä jäi tekemättä. Sen sijaan, että jatkossa keskittyisin niin voimakkaasti murehtimaan epäonnistumista tai tekemättä jääneitä asioita, aion yrittää nähdä paremmin sen, mitä olen saanut aikaan ja ennen kaikkea olla ylpeä siitä, oli kyse sitten valmistarroilla nopeasti kyhätystä viikkoaukeamasta tai vesivärimaalauksesta, jonka lopputulos ei ihan ollut sitä mitä kuvittelin. Tärkeintä kuitenkin on, että nauttii itse prosessista ja saa siitä voimaa ja energiaa.

4. On ihan ok välillä vain antaa olla
Toinen perfektionistin ongelma ovat itselle asetetut odotukset, jotka eivät aina kohtaa muun elämän kanssa. Minulla on taipumusta suorittaa aivan kaikkea ja se pätee siis myös kalenterin koristeluun ja täyttämiseen. Koen äärimmäisen huonoa omatuntoa viikkoaukeamista, joita ei ole tehty. Hyvin pian asiat, joiden pitäisi tuottaa iloa ja olla kivoja, ovatkin vain lisää kohtia loputtomaan velvollisuuksien listaan. Elämä ei kuitenkaan aina kulje samoja ratoja. Joskus sitä on niin kiireinen tai väsynyt, ettei kalenterin tekeminen ole ensimmäisenä mielessä. Ja niinä hetkinä aion jatkossa yrittää olla itseäni kohtaan armollisempi. Kesken jäänyt kalenteri ei määritä minua kokonaisvaltaisesti epäonnistuneeksi ihmiseksi, se on vain elämää.

5. Muista pitää hauskaa
Tämä kohta ehkä summaa hyvin kaikki ylläolevat eli puhutaan paluusta perusasioiden äärelle. Miksi olen alunperin hurahtanut tähän harrastukseen? Siksi, että se on ollut minun mielestäni kivaa ja nautin siitä. Se on antanut minulle mahdollisuuden toteuttaa itseäni. Hauskuuteen liittyy myös olennaisesti se, että meillä on kasassa aivan mahtava harrastusyhteisö. Yhteisö, joka ymmärtää ja tukee ja joka osaa myös pitää hauskaa ja hassutella. Ensi vuonna aionkin siis nauraa ja hassutella enemmän, löytää iloa niistä kuuluisista pienistä asioista ja myös jakaa niitä teidän muiden kanssa.

Näillä eväillä kohti ensi vuotta,
Carita

Perjantaipäiväkirja – Carita

Rakas perjantaipäiväkirja,

viimeksi kun kirjoitin, kevät oli vasta aluillaan. Nyt eletään jo pitkällä heinäkuuta. Vaikka syksy onkin lempivuodenaikani, on kesä silti minulle mieluista aikaa. Se tarkoittaa yleensä (kuten nytkin) kesälomaa ja sitä, että on enemmän aikaa itselle. Voi päästää irti arjen kiireistä ja aikatauluista ja tehdä käytännössä mitä huvittaa. Tällaiselle suorittajalle kesä on sitä aikaa, kun suorittaminen jää luonnostaan vähemmälle. En väitä, että se kokonaan mihinkään katoaisi, mutta kyllä se vähenee.

Tämän postauksen tullessa ulos olen parasta aikaa Sloveniassa, jonne päätimme mieheni kanssa lähteä viikoksi. Matkustaminen voi olla perfektionistille aika stressaavaa, mutta olen siitä huolimatta aika innoissani tulevasta matkasta. En malta odottaa pääseväni tutkimaan ja ihmettelemään itselleni ennestään tuntematonta maata. Ja reissussa jos missä on tärkeä muistaa olla suorittamatta liikaa. Jonkinlaisia matkasuunnitelmia olemme tehneet ja hoitaneet kuntoon käytännönasiat, kuten majoitukset ja auton vuokraamisen, mutta muuten päätimme jättää tilaa erilaisille mahdollisuuksille. Uskoisin, että ennakkoluuloton ja avoin mieli ovat paras matkavarustus, jos ei halua liikaa kahlita itseään erilaisiin aikatauluihin tai pakosti suoritettaviin matkasuunnitelmiin.

Muistan kyllä vuosien takaa sellaisia reissuja, kun hiki hatussa ravattiin läpi kaikki pakolliset turistinähtävyydet ja sitten harmitti, jos jotain ei ehtinytkään nähdä. Nykyään en enää edes oikein syty sellaisesta, joten teen itselleni pelkästään palveluksen, jos en suunnittele liikaa etukäteen. On ehkä vähän hassuakin pelätä jäävänsä jostain paitsi, kun on ylipäätään jo päässyt lähtemään johonkin uuteen ja ihmeelliseen paikkaan ja lähes kaikki kokemukset ovat varmasti hienoja.

Tämä onkin siis jälleen yksi uusi tilaisuus hiljentää se päänsisäinen ylisuorittaja ja keskittyä lomailemaan itsensä näköisesti. Myös matkaseura on enemmän kuin kiitollinen, jos jokainen päivä ei ole yksi uusi to do -lista, jota palan halusta päästä ruksimaan pienemmäksi. Kalenteri lähtee kyllä matkaan mukaan, jotta pystyn halutessani tallentamaan kohokohtia reissusta, mutta lupaan pyhästi olla käyttämättä sitä turhaan suorittamiseen. Saattaapi olla, että heinäkuun lopussa jaan parhaita paloja ryhmässä teillekin.

Loppuun vielä totean, että kesälomalla pitää muistaa myös levätä ja antaa itselleen tilaa palautua. Tämän lupaan muistaa tänä kesänä.

-Carita