Gellipainanta on minulle itsellenikin vielä varsin uusi tekniikka, enkä sen kaikkia saloja vielä hallitse. En kuitenkaan ole rynnännyt katsomaan ja etsimään kaikkea tietoa mitä netistä löytyy. Olen halunnut rauhassa kokeilla ja opetella itse. Olen testannut gellipainantaa nyt vasta kolme kertaa ja mieli tekisi tehdä koko ajan lisää. Aikaa ei vain aina ole, koska tämä on hieman sotkuista puuhaa. Ainakin minulla.

Tämä on tekniikka, jota varten tarvitsee tiettyjä työvälineitä. Tarvitset siis gellilevyn eli geelimäisen levyn, jonka avulla kuvat siirtyvät paperille ja sen lisäksi telan, jolla levittää vesiliukoinen maali levylle ohueksi kerrokseksi.

Halusin tätä postausta varten kokeilla jotain hieman uutta mitä en ole viellä gellipainannassa käyttänyt nimittäin leikekuvia. Muotona minulla oli kuitenkin tuttu ja turvallinen kuusikulmio. Niiden lisäksi kokeilin kakkupaperia ja kuplamuovia. Akryylimaalien väreiksi valitsin ihania pastellisia sävyjä, koska kevään lähestyessä ne aina alkavat houkuttelemaan eniten. Revin myös valmiiksi kirjasta sivuja, jotta saan nopeasti painettua kuvat niihin. Olen kirjaston poistohyllystä napannut muutaman kirjan juuri askartelua varten.

Gellipainannassa on hyvä muistaa, että se mitä teet ensimmäisenä gellilevylle jääkin itseasiassa päälimmäisenä näkyviin.

Asettelin ensin kuusikulmiot gellilevylle, jotta niiden peittämät alueet jäisivät kokonaan tyhjiksi. Akryylimaalit levitin ihan summamutikassa, koska en halunnut mitään selkeitä alueita yhdellä värillä. Mielestäni tämä tekniikka toimi todella hyvin, koska värit sopivat hyvin yhteen muodostaen kivan eläväisen pinnan. Akryylimaali lähtee kuivumaan melko nopeasti varsinkin ohuena kerroksena, siksi täytyy olla jo valmis idea mitä tekee seuraavaksi. Itse lähdin poistamaan levyltä maalia kuplamuovin ja kakkupaperin avulla. Yksinkertaisesti vain painamalla sen maaliin. Kakkupaperi oli hieman haastava käyttää, sillä ensimmäisellä yrityksellä se nappasi kaiken maalin altaan pois. Muilla yrityksillä se onnistui paremmin, mutta ei kuitenkaan aivan niin miten olin ajatellut. Se oli hyvin haastava painaa gellilevylle pitsireunuksen takia. Kuplamuovilla maalin pois ottaminen oli paljon helpompaa ja samaa muovin palasta pystyi käyttämään pitkään. Osa märästä maalista saattoi siirtyä kuplamuovin mukana toiseen kohtaan, mutta itseäni se ei haitannut.

Lopputuloksista tuli nättejä ja tietysti joka kerralla erilaisia. Oman hauskan lisänsä tuo, kun käytän kirjansivuja paperina. Tällöin osa tekstistä jää aina jollain tavalla näkyviin. Paperina voi toki käyttää mitä haluaa.

~ Laura

p.s. Kalenterimanian YouTube -kanavalle ilmestyy klo 12 video, kun tein tässä postauksessa näkyvät sivut.