Avainsana: partio

Perjantaipäiväkirja – Mira

Rakas Perjantaipäiväkirja,

arki on järjettömän kuormittavaa ja hektistä juuri nyt. Nyt ymmärrän mitä tarkoittaa termi ”ruuhkavuodet”. Tuntuu rehellisesti siltä, että viikot vaan lipuvat eteenpäin, hups vaan, taas on yksi kadonnut. Samaan aikaan rakastan jokaista hengenvetoa.

Tällä hetkellä meillä on töissä kaikenlaista meneillään, ne valvottavat minua öisin, mutta en oikein voi puhua niistä, joten kirjoitan nyt arjestani, koitan palastella sen. Nukun huonosti, herään kuuden jälkeen, annan lapselle aamupalan, keitän oman kahvini ja valmistaudun töihin. Vaatteet, hiukset, meikit, kaikki tavarat. Tällä hetkellä kalenterini majailee töissä, koska siellä tarvitsen sitä eniten. Mukanani kulkee kuitenkin eväät, tietokone ja kirja. Avaimet, työavaimet, huulipuna, huulirasva, lompakko. Lapsen tavarat pitää myös varmistaa. Ja vaatteet valita. Maanantaisin vaatteet, joissa on helppo liikkua, sillä hänellä on teatteriharrastus. Tiistaisin sudenpentupaita ja partiohuivi, koska tiistait kuluvat partiossa.

Keskiviikot lienevät viikkoni kiireisimmät päivät. Haen lapsen koulusta, vippaan hänet bussiin tai hän tulee mukanani takaisin töihin. Mahdollisesti teen ostoksia illan nuorisotoimintaa varten, jota tällä hetkellä pyöritän vapaaehtoisesti. Sen parissa päivä kuluukin sitten kuuteen.

Yleisesti työpäiväni kuluvat näin: tulen töihin ja avaan kahden toimitalon ovet. Aamukokous alkaa yhdeksältä ja tuolloin keräännymme kaikki samaan tilaan, juomme aamukahvit ja varmistamme, että kellään ei ole huolia. Kokouksen jälkeen on lyhyt aamuvenyttely ja sitten käymme minun johdollani selkouutiset läpi. Uutisten jälkeen palaveeraan usein esimieheni kanssa tai valmistelen omien hankkeideni asioita. Tällä hetkellä olen palkattuna kahdessa hankkeessa, toisen tarkoitus on löytää maahanmuuttajanaisille työpaikkoja ja opiskelupaikkoja, toisen kerätä heidän elämäntarinoitaan kirjaksi. Pidän molemmista valtavasti! Näihin liittyy sekä ihan luentoja, joita pidän, että keskustelupiirejä, mutta myös esimerkiksi kahden kesken käytäviä juttelutuokioita ja toki jonkin verran pohjatyötä netissä.

Muun työni ohessa hoidan meillä käyvien maahanmuuttajanaisten paperiasioita. Jos he tarvitsevat apua Kelan, työkkärin tai migrin kanssa, olen minä se, jonka puoleen he kääntyvät. Sen lisäksi voin auttaa lääkärin ajanvarauksessa, hakea lapsille koulupaikkaa, selventää mitä Wilma-viestit tarkoittivat yms.

Perusduunin lisäksi kannan tarvittaessa huonekaluja ja tavaroita, autan siivouksessa, joskus keittiössä, ideoin tulevaa toimintaa, olen välillä mukana haastatteluissa ja varmistan, että oma suojattini on työnsä kanssa kartalla. Melko usein havahdun yhtäkkiä siihen, että kello onkin jo puoli neljä ja kohta pitää lähteä hakemaan lapsi.

Maanantaisin ja tiistaisin evästämme lapsen kanssa kirjastossa, näinä päivinä hän tekee läksynsä siis ippessä, eli iltapäiväkerhossa ja minä vain varmistan, että kaikki on ok. Keskiviikkoisin hän tekee läksyt joko töissä tai kotona itsenäisesti ja tarkistan ne, kun olen tullut. Torstaisin ja perjantaisin olen niin väsynyt, että usein nukahdan jo kahdeksalta. Viikonloppuisin koitamme pyhittää yhden päivän täysin levolle ja kodille ja toisen päivän sitten aktiviteeteille. Se sisältävätkö ne vain kodinhoitoa eli viikon pyykit, ruokien valmistelua, eväiden tekoa, siivoamista vai jotain mukavaakin, riippuu ihan energiatasostamme. Usein tyttäreni kaverit vierailevat luonamme viikonloppuisin.

Omat harrastukseni ovat tällä hetkellä aika pakkasen puolella, en koe tarpeelliseksi koristella kalenteria, koska se on puhtaasti ajankäyttöä varten. Mutta kirjat ovat palanneet aktiiviseksi osaksi elämääni ja se on ihanaa. Pyrin lukemaan päivittäin, joskus se jää loppuviikolle, mutta tärkeintä onkin että luen. En tiedä tasoittuuko tämä joskus. Tuskin, koska tuppaan keräämään lisää liikkuvia osia elämääni, jos arki tuntuu liian tasaiselta. Mutta tärkeintä lieneekin se, että olen onnellinen juuri nyt.

– Mira

Kuukausikuvia ja niiden inspiraatio

En niinkään tarvitse bullet journalia arjen kalenterointiin, vaan minulle se on ennemmin fiilisten purkamisen apuväline, jonne voin tallettaa erilaisia kuvia ja lippulappusia matkan varrelta. Kuitenkin koen mielekkääksi kuukausittaisen sivujen jaon bujossa, josta päästäänkin itse postauksen aiheeseen: kuukausiteemoihin ja niiden taustalla oleviin inspiraation lähteisiin.

Viime vuoden lopussa päätin haastaa itseäni bujoilussa uudella tavalla. Päätin koittaa piirtää enemmän kuvitusta itse. Luonnollisesti tämä näkyy eniten juuri kuukausiaukeamissa.

Tammikuun kuukausinäkymä syntyi oikeastaan pitkälle sattumalta. Alun perin halusin koittaa hyödyntää sivun ”typistämistä”, eli tavallaan kahden aukeaman yhdistämistä. Leikattuun reunukseen lähdin piirtelemään kuvioinniksi viivoja, joista muodostuikin lopulta paperilennokkeja. Siinä siis kuun teemakuvitusaihe!

Alkuvuosi kului työnpuolesta päiväkotisiirrossa. Päiväkodissa, jossa työskentelin tuon ajan ryhmät oli nimetty erilaisten tuulten mukaan. Tästä johtuen halusin jotenkin hyödyntää tätä tematiikkaa myös bujoni kuukausinäkymässä. Piirsin hahmon tuulipyörteiden keskelle. Pyörteiden värit nousevat ”oman ryhmäni” ja kevään väreistä. Kuukauden muussa koristelussa seikkailevat puolestaan vauvadinosaurukset.

Maaliskuussakin jatkettiin vielä hetki päiväkoteilua. Mutta tällä kertaa kuukausiteema nousikin aluksi esiin lapsilta, he halusivat minun piirtävän värityskuviksi sammakoita. Muutaman päivän piirtelinkin sitten erilaisia sammakoita, jotka päätyivät myös bujoon kuukauden teemaksi.

Bujoilun lisäksi harrastan myös partiota (tähän liittyen olen aiemmin tehnyt postauksen harrastustaulukoista). Huhtikuun kuukausinäkymään inspiraationa toimii partiojohtajajatkokoulutus (Ko-Gi), jonka ensimmäinen leiriosuus pidettiin pääsiäisenä Turussa. Ko-Gi:n käyvät ja käyneet ovat lintukansaa, joten luonnollisesti kuukauden kansikuvassakin tuli olla lintuja. Kuvaa tehdessä oma vartio, saati lintu, ei vielä ollut selvillä, joten valitsin piirrettäväksi joukon kivan näköisiä siivekkäitä.

Huhti-toukokuun vaihde kului muutenkin kiireen keskellä, eikä bujoilulle oikein ollut aikaa, saati inspistä, joten kuukausi vaihtui ilman kuvitusta.


Lyhyesti: kesäkuussa leireillään Liskodiskolla ja kulutetaan myös paljon mansikoita.


Heinäkuussa Evon metsät täyttyvät iloisesta kesäpäivien vietosta, partiolaisten suurleiri Kajon myötä. Itse kuulun leirilippukunta Frankensteiniin eli pitäähän sitä kuukausikuvaan piirrellä teemanmukaista kuvitusta. Tämän kuun kuvitus on vielä luonnosteluvaiheessa, mutta onhan tässä vielä kesäkuu välissä.

Lämmintä ja mukavaa kesää kaikille!

-Sarlotta