Avainsana: paperiaskartelu

Kun minikärpänen puraisi

Olen nyt innostunut oikein kunnolla näistä hieman pienemmistä paperiaskartelun muodoista. Ei varmaan ole ihme, että sadan päivän minitöiden jälkeen sitä katsoo ihan uudelta kantilta näitä pienempiäkin kansikokoja. Ryhmän puolella nämä minijournalit ovat hetken aikaa vilahdelleet ihan jäsenpostaustenkin muodossa, enkä voinut vastustaa kiusausta, kun törmäsin joulukalenteria tilatessani tähän pocket-kokoiseen TOFU rengaskanteen (10,5 X 10,5 cm).

Kalenterina olen muutamaan otteeseen kokeillut rengasplanneria, vain todetakseni, ettei se ole ihan minun juttuni, vaikka ajatus sen muokattavuudesta onkin ihana. Siitä huolimatta uskoin, että tällainen kollaasimuotoinen tekeminen toimii itselläni varmasti. Ennen pientä projektiani olin tehnyt vain ihan muutaman kollaasin art journaliini, mutta näin minikokoisena olen huomannut nauttivani tästä näpertelystä. Melkein kolminkertaiseen kokoon siirryttyä minulla onkin yhtäkkiä ollut tilaa myös tehdä enemmän, eikä pieni koko ole rajoittanut samalla tavalla tarrojen valintaa.

Oma minijournalini on vielä ihan lapsenkengissään, mutta uskon, että meillä on ihanan inspiroivia hetkiä vielä edessämme. Paperipaketteja odottaa kuitenkin käytössä olevan lisäksi toinen, joten valmista pinta-alaa tehdä löytyy kyllä. Tämä on myös ihanaa aivot narikkaan tekemistä. Siinä on jotain todella rentouttavaa ja terapeuttista, kun saa vain selata tarroja, teippejä ja papereita. Kuten minikokoisten korttien kohdalla, en tässäkään suunnittele etukäteen tekemistäni. Työt valmistuvat sen hetken fiiliksen mukaan ja inspiraatiota kumpuaa usein jostain yksittäisestä materiaalista.

Oikein ihanaa alkanutta viikkoa ja ryhmän puolella nähdään varmasti jossain vaiheessa lisää näitä tekeleitä. Joko minikärpänen on puraissut siellä?

– Laura S.

Travel book ihan omanlaisella tatsilla

Lähdimme viime kesänä perheemme kanssa roadtripille, matkaan mukaan lähti teini ja esiteini, koira, isäntä ja emäntä. Tämä oli ensimmäinen retkemme Suomen kamaralla tällä kokoonpanolla. Asuntoauto pakattiin ääriä myöten täyteen, perhe koirineen sisään ja menoksi. Matkasuunnitelma oli tehty valmiiksi, mutta ajatuksella, että se saattaa elää matkan varrella ja niinhän se elikin, vahvasti. Jo ennen matkasuunnitelmaa, päässäni kyti idea rakentaa jonkinlainen muisto retkestämme, mihin voin palata vuosien saatossa. Tästä lähti visio muhimaan.

Minulle oli kerääntynyt ylimääräisiä Happy Plannerin kiekkoja. Koska minulla on oma rei’itin valmiina, sain idean hyödyntää näitä jemmassa olleita kiekkoja. Opiskeluaikoina tuli tehtyä paljonkin esimerkiksi erilaisia kirjoja sidottuna sekä erilaisia portfolioita eri muotoihin. Nämä olivat vaikuttavana tekijänä myös taustalla, vaikka aikaa oli kulunutkin omista opinnoista yli pari vuosikymmentä.

Sain idean myös postikorttien lähettämisestä. Postitin joka paikasta kortin läheiselleni: hän pystyi seuraamaan kulkuamme postikorttien muodossa. Samalla kyti ajatus, että ostaisin aina samalaisen kortin omaan kirjaseeni muistoksi paikoista missä kävimme. Tämä muodostuikin matkan varrella haastavaksi. Yllätyin, kuinka vähän paikkakunnilla oli postikortteja, missä oli paikkakunnalta kuva. Välillä metsästimme niitä pitkällekin kaupunkien keskustoihin ja kyselimme ohikulkijoilta, mistä niitä löytyy, kun ei itse löydetty. Kaikki saatiin kuin saatiinkin kasaan, hieman luovuutta käyttäen välillä.

Päätin myös jo suunnitteluvaiheessa, että kirjanen tulee sisältämään valokuvia, joita sujauttelen väliin. Sitten piti vielä miettiä kirjoitusosuus. Koska pitkiä tekstejä ei tienpäällä voi kirjoitella, päädyin lyhyisiin korttimaisiin teksteihin tussilla toteutettuna. Valmiiksi löytyi pääsiäiskorttivärit vihreä, oranssi ja keltainen, oikein oiva värikimara kesää ajatellen. Siitä se meidän matkakirjamme sitten muodostui, kun kuvat saapuivat. Kylläpä jäi kiva muisto ja loppujen lopuksi oli juuri omanlainen toteutus, omannäköinen tekele. Jää lapsillekin sitten muisto mitä katsella, kun ovat isompia.

Retkiterveisin, vieraskynä.