Avainsana: pakkausteippi

DIY – PET-teippi alkoholimusteilla

StazOn Jet Black leimasinmuste ostettu Käsitellen ja alkoholimusteet ostettu Suomalaisesta kirjakaupasta.

Heipä hei ja tervetuloa kokeilemaan kanssani ensimmäistä kertaa, kuinka alkoholimusteilla saa tehtyä PET-teippiä. Tätä tekniikkaa varten tarvitset alkoholimusteiden lisäksi pakkausteippiä, leivinpaperia (tai jotain muuta liukasta, josta teippi irtoaa helposti) ja mahdollisesti leimasimia ja liuotinpohjaisen musteen.

Alkoholimusteiden kanssa kannattaa huomioida se, että työtilassa on hyvä ilmanvaihto (tai edes avata ikkuna) ja, että alusta kestää varmasti musteet. Lähdin liikkeelle sillä, että asetin neljä pätkää pakkausteippiä leivinpaperin päälle, jättäen teippien väliin muutaman sentin välin. Tämän jälkeen lähdin tiputtelemaan roiskeita alkoholimustepulloistani. Käytin värejä Brown ja Metallic Gold. Osan roiskeista levitin puhaltamalla niitä paksulla pillillä. Tarkoituksenani ei ollut hakea minkäänlaista kuviointia, joten roiskeet tein ihan summamutikassa.

Kun alkoholimuste oli kuivunut (ainakin tarpeeksi tällaiselle hätähousulle), kaivoin kaapista muutamia erilaisia leimasimia ja StazOn mustetyynyn värissä Jet Black. Testasin muutamia erilaisia musteita pakkasteippiin jo etukäteen, ja tämä oli ehdottomasti paras ja toimivin vaihtoehto. Esimerkiksi tavallinen muste (ei kuitenkaan vesiliukoinen) ei tupannut millään kuivumaan teipin kiiltävällä pinnalla.

Muutamia eri leimasintyyppejä testailin tähän ja parhaiten suoriutui puupalikassa kiinni oleva kumileimasin. Silikoniset, akryylipalikkaan kiinnitettävät leimat puolestaan tarttuivat kiinni alkoholimusteeseen lähes välittömästi, ja niiden putsaaminen oli aika ison työn takana, joten sitä en suosittele tähän ainakaan, jos ei ole antanut musteiden sitä ennen kuivua useampaa tuntia. Myös tuollainen vaahtomuovisempi leima toimi ihan mukavasti tässä, vaikka en ole koskaan ostanut tätä varten omaa palikkaa. Kokeilin myös ihan perus viinipullon korkkia, joka toimi enemmän kuin hyvin sotkuisten efektien luojana.

Seuraavana oli vuorossa teippien leikkaaminen irti pakkausteipin reunoja mukaillen. Leivinpaperi toimii tässä taustapaperina, mutta voit esimerkiksi myös säilöä palat tarrakirjassa halutessasi. Teipit on myös mahdollista säilöä rullaksi esimerkiksi hyödyntämällä wc-paperin pahvihylsyä ja liittää aina pienen pään teipistä toiseen, kuitenkin pitäen suurimman osan taustapaperista paikallaan.

Pakkausteippi on kyllä niin monikäyttöinen, että joka kerta hämmästyy! Tätä oli todella hauska tehdä ja jokaisesta teipistä tulee todella uniikki ja tekijänsä näköinen. Sävyjä ja kuoseja on helppo vaihdella omien askartelutavaroiden puitteissa ja vain oma mielikuvitus on rajana.

Toivottavasti tämä vinkki pääsee siellä ruudun toisellakin puolella käyttöön. Mikäli päätät tehdä oman versiosi, laita ihmeessä kuvaa ryhmän puolelle! Näkisin enemmän kuin mielelläni, millaisia taideteoksia saatte aikaan. Ihanaa alkanutta kesää!

– Laura S.

Lehtileikkeestä kollaasipaperia pakkausteipillä

Dingbats Pro muistikirja on saatu yhteistyössä Vihkokaupalta.

Pakkausteippi on yllättävän monikäyttöinen tuote. Virallisen käyttötarkoituksensa lisäksi olen sillä viimeksi tehnyt itse tarroja ja nyt bongasin taas hauskan DIY-vinkin Instagramia selatessani. Joten ei muuta kuin tuumasta toimeen! Tarvitset tätä varten pakkausteippiä, lehtileikkeitä ja laakean astian, johon laitat vettä. Pyyhe on myös suositeltava lisävaruste, jotta valmiit tekeleet saa helposti kuivumaan.

Aloitin koko homman sillä, että leikkasin lehdestä itselleni suikaleita, joista tulisi sitten kollaasipaperini. Teippi asetellaan haluaman kuvan päälle: jos teippi ryppyyntyy, ei hätää, sillä se tuo kivasti eloa kun kuva ei siirrykään täydellisesti. Jos haluat teippiä leveämmän kuvan, ota huomioon se, että seuraavassa vaiheessa kuva tulee hajoamaan teipin mukaisesti, mutta onneksi kuivumisen jälkeen kuva on mahdollista saaada taas kasaan!

Nyt, kun leikkeet on valmiina teipattu ja leikattu, on aika kaivaa sopiva astia vedelle. Itse käytin matalaa lasista uunivuokaa tähän vaiheeseen. Veden lämpötilalla ei ole niinkään väliä, itse käytin kylmähköä vettä, mutta hätäisimmät voivat halutessaan keittää veden prosessia nopeuttaakseen. Leikkeet laitetaan veteen likoamaan hetkeksi.

En katsonut kellosta aikaa, mutta annoin varmaan 5-10 min paperien levätä vedessä. Tämän jälkeen aloin hinkuttaa toiselta puolelta paperia irti. Koska lehtileikkeeni olivat kiiltäväpintaista paperia, sain alkuun hinkuttaa yllättävän kovaa ennen kuin paperi lähti irtoamaan. Pelästyin myös alkuun, että koko kuvan siirto oli epäonnistunut, kun valkoinen ei tartu teippiin samalla tavalla kuin muut värit. Tässä vaiheessa kuva tulee myös ”halkeamaan” eli katkeamaan teippien yhdistymiskohdasta, mikäli kyseessä on pakkausteippiä leveämpi kuva ja vaatinut useamman suikaleen teippiä.

Kun koko tausta oli tyhjänä paperista, nostelin suikaleet harson päälle kuivumaan. Teipin kiiltävä pinta ei kuivu kovin nopeasti, joten pidin toista pyyhettä lopulta kaikkien suikaleiden päällä, kun olin saanut kaikki käsiteltyä. Muista siivilöidä käytetty vesi ennen pois kaatamista, jotta saat estettyä paperin menemisen viemäriin.

Huomasin kuivumisen aikana, että suurimpaan osaan teipeistä oli jäänyt sinertävän valkoisia (oletettavasti liimapinnan aiheuttamia) läiskiä paljon jäljelle. Muutaman kerran kun toistin vedessä hinkutuksen, joskin talouspaperia ja nukkaamatonta liinaa (molemmat veden alla) vuorotellen käyttäen, päästiin tästä ongelmasta eroon. Se on myös varmasti tekijästään kiinni, häiritseekö itseä, koska teipin kiiltävällä pinnalla näitä ei näkynyt.

Itse tykästyinkin enemmän teipin tarrapuolen kuvaan, sillä siitä puuttui teipin oma kiilto ja kuva näytti hieman utuiselta ja kuluneelta. Alla olevassa kuvassa on vierekkäin sama pätkä eri päin. Kauheasti värisävyä ei lopulta ole, ja nämäkin ovat varmasti makukysymyksiä. Teippiin jää myös pieni tahmea pinta tarrapuolelle, mikäli aikoo käyttää suikaletta kiiltävä pinta paperia vasten. Itse ohitin tämän ongelman käyttämällä kiinnitykseen matta gel mediumia, jolla samalla sivelin ohuen kerroksen kuvan päälle.

Ja pitihän luonnollisesti päästä käyttämään näitä ensimmäisiä itse tehtyjä kollaasipapereita myös art journaliin. Näiden säilytys tulee olemaan oma haasteensa toki, sillä teipin tahmea pinta tuppaa tarrailemaan vielä paikka paikoin kiinni, joten suosittelen joko käyttämään kollaasipaperin lähes heti taikka liimaamaan suikaleet hieman isompaan tarrakirjaan.

Oletko päässyt kokeilemaan tätä tekniikkaa aikaisemmin? Tämä oli lopulta niin paljon helpompaa, kuin aluksi odotin! Mukavaa keskiviikkoa kullekin ja ryhmässä nähdään!

– Laura S.