Avainsana: päiväkirjat

Luontopäiväkirja

Taustani luontopäiväkirjan pitäjänä ulottuu 1980-luvun loppuun. Kirjasin yläastelaisena ja innokkaana luontokerholaisena kahden vuoden ajan lintuhavaintojani ruutuvihkoon, jonka kannessa komeili WWF:n pandatarra ja tussilla teksti ”Havis”, havaintovihko. Viime kesänä innostuin kasveista ja samalla aloitin uudestaan luontopäiväkirjan pitämisen. Tällä kertaa käytän mustakantista Fabrianon A5-kokoista luonnoskirjaa, jossa on tukevahko paperi.

Oman tyylin löytämisessä kesti hetkinen. Itse asiassa se on muotoutumassa edelleen. Niin kuin tykkäänkin tarroista ja washiteipeistä, luontopäiväkirjassani en niitä osaa käyttää. Koska valokuvaan paljon, keksin tulostaa maisemakuvia retkiltä ja kiinnittää niitä valokuvakulmien avulla päiväkirjan sivuille. En ole harjaantunut piirtämään realistisia kuvia, mutta yritän silloin tällöin riipustella jotakin Pigma Microneilla ja puuväreillä, sillä kaikenlaiset piirustukset elävöittävät tekstiä kivasti. Joitakin sopivia leikekuvia olen myös liimaillut kirjaan.

Luontopäiväkirjaa voi pitää ainakin parilla tapaa. Yksi tapa on kantaa sitä mukana aina ja varsinkin luontoretkillä, kirjoittaa havaintoja ja luonnostella kuvia jo välittömästi maastossa. Kömpelöstäkin piirroksesta voi olla apua vieraan lajin tunnistamisessa. Toinen tapa on täyttää luontopäiväkirjaa kotona retken jälkeen. Itse merkkaan havaittuja lajeja luonnossa ihan vain kännykän muistiinpanoihin ja kirjoitan varsinaisen retkiraportin luontopäiväkirjaan vasta kotona. En enää yritä olla muka tieteellinen, kuten biologin urasta haaveilevana teiniä taisin olla, vaan kirjoitan
varmaan yhtä paljon luonnonhavainnoista kuin retkien herättämistä tunnelmista ja mielialoistakin. Oikeaa tai väärää tapaa ei ole.

Vinkkejä:

– Aloita heti. Ei kannata jäädä odottamaan sitä tulevaisuuteen lykättyä kansallispuistoretkeä. Lähiluonnossakin on kaikenlaista kiinnostavaa. Retki voi olla esimerkiksi reissu lähimetsikköön tai -puistoon.
– Tai aloita talvella. Jos tarkoituksenasi on oppia tunnistamaan eri lajeja, talvi on mitä parasta aikaa aloittaa luontoharrastus ja luontopäiväkirjan pito. Lajeja ei ole liiaksi, joten niistä harvoista on helppo lähteä liikkeelle.
– Mieti luontopäiväkirjasi tarkoitus ja tapa pitää sitä. Haluatko siitä mukana kulkevan havaintovihon, johon kirjaat säntillisesti kaikki havaitsemasi eläimet, kasvit tai vaikkapa sienet vai ikuistatko mieluummin esimerkiksi säätä tai yleisiä luontotunnelmia? Ehkä leikkaat lehdistä rauhoittavia luontokuvia, kirjoitat luontorunoja, prässäät kasveja ja liität niitä kirjaan? (Poimithan vain tuntemiasi kasveja, jotka eivät ole rauhoitettuja!) On myös ihan ok vaihtaa tyyliä ja tapaa pitää luontopäiväkirjaa, jos vanha ei palvele ja tyydytä sinua enää.
– Hiljennä. Havainnoi luontoa kaikilla aisteilla. Tee moodtracker jokaisesta luontoretkestäsi. Havainnoi myös mitä sinussa tapahtuu, kun olet luonnossa.
– Hae inspiraatiota, mutta älä vertaile liiaksi muihin. Esimerkiksi #naturejournal ja #naturediary -hashtageilla löytyy somesta hengästyttävän upeaa taidetta ja luontopäiväkirjoja. Tee rohkeasti omaa juttuasi!

Bonusvinkkinä pari opaskirjaa luontopäiväkirjan pitämisestä:
John Muir Laws: The Laws Guide to Nature Drawning and Journaling
Clare Walker Leslie: Keeping a Nature Journal. Deepen Your Connection with the Natural World All Around You


Niistä suosittelen etenkin jälkimmäistä teosta. Jos olet tottunut ja halukas piirtämään, myös Lawsin kirjasta on varmasti iloa.

-Katja

Päiväkirjan aloittaminen

Meitä on varmasti monia, jotka löytävät lohdutusta ja selkeyttä päiväkirjaan kirjoittamisen kautta. Päiväkirja voi toimia peilinä, kun kohdataan vaikeita tunteita elämässä, tai kun elämä on tullut solmukohtaan. Päiväkirjan sivuille mahtuu myös ilot, siinä missä surutkin. Vihaa ja muita hankalaksi koettuja tunteita voi vapaasti vuodattaa päiväkirjan sivuille.

Joskus aloitteleva päiväkirjan omistaja voi olla hieman sormi suussa – mitä ihmettä tälle pitäisi nyt tehdä? Kuten kalenteriaskartelussa, päiväkirjan ja muiden muistikirjojen kanssa voit kohdata esimerkiksi jännitystä tai hämmennystä. Omat odotukset voi olla korkealla ja nostaa aloittamisen kynnystä. Erityisesti päiväkirja on henkilökohtaista aluetta. Teet sinne sinua koskevia asioita ja pohdintoja. Asioita, jotka liittyvät sinuun ja sinun elämääsi. Omalla tavallasi. Ole villi ja ole luova. Samalla, jos haluat vain kirjoittaa, tee niin.

Osalle päiväkirjasta muodostuu rakas rutiini ja osa ei koe sitä millään tavalla omakseen. Ongelma voi olla siinä, että ei ole ihan varma mitä haluaa, voi ja uskaltaa kirjoittaa näkyväksi. Haastetta voi olla myös siinä, että mieli kaipaa rakennetta ja muotoa. Voit ottaa tavaksesi kirjoittaa esimerkiksi joka päivä vähintään kolme asiaa, joista olet kiitollinen. Sen jälkeen voit kirjoittaa lyhyen kuvauksen päiväsi kulusta ja arkeasi värittävistä tunteista. Käy mielessäsi läpi, millaisia asioita ja ihmisiä kohtasit. Millaisia tunteita se herätti sinussa? Miten reagoit? Miten aiot vastaisuudessa toimia/sanoa/reagoida? Miksi?

Henkilökohtaisesti pidän päiväkirjaa (kuvan ihana Nuuna) säännöllisen epäsäännöllisesti ja se on minulle melkein terapeutti arjessa. Voin tarvittaessa palata vaikeisiin hetkiin elämässä ja peilata sitä nykyisyyteen. Tai voin vain palata johonkin rakkaaseen muistoon, herättää sen tuomia tunteita eloon uudelleen. Päiväkirja opettaa minulle paljon minusta itsestäni. Tyhjät sivut eivät arvostele, ohjaa tai kommentoi. Kaikki saa olla raakaa, sellaista kuin sen itse koen. Ja se on aika ihanaa! Kun arjessa kaikki on niin sanotusti ookoo, päiväkirja unohtuu helposti. Itse ajattelen silti, että myös arjen havainnot ovat tärkeitä. Niihin vasta onkin ihana palata, vuosien päästä.

Käytä rohkeasti myös kirjoittamisen tueksi asioita. Tässä ihana intuitio-pakka apuna päivän ajatuksille.

Sinua, rakas kalenteriharrastaja, haluan rohkaista. Aloita päiväkirja! Ota esiin vaikka ruttuisin ruutuvihko, jonka omistat, kirjoita päivämäärä ja ala kirjoittaa. Voit vuodattaa, raivota ja nauraa. Anna palaa!

Eve