Avainsana: päiväkirjan kirjoittaminen


syys
2019

Mitä plannerointi minulle on?

categories: DoubleTuesday

Täällä on jo kerrottu monenlaisista eri kalenterituunaustavoista ja tapojahan on juuri niin monta kuin on tuunaajiakin. Tai itse asiassa enemmänkin, koska moni tuunailija pitää useampaakin muistikirjaa yhtäaikaisesti. Ja jokainen tapa on ihan yhtä arvokas kuin joku toinenkin.

Minun plannerointihistoriani on pitkä. Päiväkirjaa aloin kirjoittamaan noin 5-vuotiaana, kun opin lukemaan ja jossain määrin kirjoittamaankin. Sitten mennessäni ensimmäiselle luokalle vuonna 1975 tulivat kuvioon mukaan Teinikalenterit. Koristelin molempia lehdistä leikatuilla kuvilla sekä tarroilla, joita vielä noihin aikoihin oli joka kaupassa ja niissä sitten käytiin kerjuulla. Saattoipa joskus saada tikkarin tai lakritsapatukankin, ja niiden paperit sitten teippailin talteen, etten unohtaisi mistä olin ne saanut. 

Yläasteelle mennessä Teinari sitten vaihtui kertaheitolla A5-kokoiseen kalenteriin, kun muistettavien asioiden määrä kasvoi merkittävästi. Ja samanaikaisesti valokuva-albumit alkoivat olla enemmän skräppialbumeja. Näitä nimikkeitä ei tosin silloin vielä tunnettu, mutta näin me viisikymppisetkin teidän ansiosta vielä opitaan uusia asioita. Kiitos siitä ihan jokaiselle!

Tällä hetkellä minulla on käytössä unipäiväkirja, joka on aina yöpöydällä, että saan kirjoitettua unet tuoreeltaan muistiin. Myös bullet journal minulta löytyy. Tämänhetkinen bujo on Ajaston pistesivuinen kirja. Pari ensimmäistä oli kierrekantisia viivoitettuja vihkoja, en paremmasta siinä vaiheessa tiennyt.

Bujoon tutustuin muutamia vuosia sitten, kun kävi selväksi, että minut invalidisoinut sairauteni CRPS (krooninen hermoston kipuoireyhtymä) on enenevässä määrin viemässä hienomotoriikkaani heikompaan suuntaan ja joudun päivittäin tekemään hienomotoriikkaharjoituksia tavalla tai toisella. 

Ja kuinka vaikeaa voikaan kirjoittaminen, kynästä kiinni pitäminen, piirtäminen, tarrojen käsittely tai jopa bujon aukaiseminen välillä olla… Tiedän, ettei kuvista aina näe sitä tuskaa mitä sivun tekeminen minulle on tuonut. Siihen eivät kivusta johtuneet kyyneleet tule näkyviin, eikä se kuinka makaan vasemmalla kyljelläni kalentereitani tuunatessa, koska mikään muu asento ei kivuilta onnistu. Pyörätuoli toki armahtaa jalkojani hieman, mutta en voi istua niin pitkään, että kannattaisi plannerointia istumalla aloittaa.

Onneksi joku vihjaisi Facebookin Kalenterimania-ryhmästä! Tämän myötä minulle avautui uusi ihana maailma. Sitä ennen en ollut lainkaan tietoinen, että on olemassa jotain sellaisia asioita kuin washiteipit ja viikkokitit. Minä kiitän, lompakko ei!

Pari Traveler’s Notebookia eli TN:ää on kirjoituspiirongin kätköissä, niihin on kirjattuna esim. lääkkeeni, apuvälineeni, salasanat ja syntymäpäivät.

Luulin näiden jo riittävän, mutta tajusin, että bujo ja TN ovat molemmat aivan liian painavia jatkuvasti mukana kuljettavaksi. Niinpä aloin tutkia Kalenterimanian postauksia sillä silmällä. Tiedätte varmaan sen tunteen, kun haluaa löytää jotain kivaa ja jollei sitä heti löydä, niin joku manialainen varmasti osaa neuvoa. Niin juhlaa!

Hyvin pian sieltä pisti silmään Hobonichi Weeks. Ilokseni yksi manialainen kertoi voivansa lähettää omansa minulle, ellei minua häiritsisi se, että kalenterissa on muutama viikko käytetty. Näin saisin tutustua kalenteriin rauhassa ennen kuin ensi vuoden kalenterista olisi pakko päättää.

Tämä olikin sitten rakkautta ensi silmäyksellä! Sopivan kompakti koko ja mikä tärkeintä, Hobonichissa on sellainen paperi, joka ei aistiyliherkkyyttäni häiritse, vaan voin rauhassa koskea paperiin saamatta kipukohtausta. Hurraa! Nyt vain en malttaisi odottaa, että saan ottaa vuoden 2020 Hobonichin käyttööni. Muutama viikkokitti pitää tilata pikimmiten ennen sitä!

-Pia



tammi
2019

Eevan matka kalenterimaahan

categories: DoubleTuesday

Moikka. Mä oon Eeva, reilu kolmikymppinen uusperheellinen äiti ja avovaimo Vantaalta. Aloitin matkani ”kalenterimaahan” heinäkuussa 2018, bujoillen. Koska olen tyyppiä hetimullekaikkinyt, päädyin ostamaan halpiskierrevihkon valkoisin sivuin (viralliselta nimeltään kai luonnoslehtiö). 

Löysin pian Kalenterimania-ryhmän Facebookista ja ajattelin sinne liittymisestä olevan kaikenlaista apua ja hyötyä. Alkuun olin sujuvasti pihalla kuin lumiukko. En ymmärtänyt washeista, plannereista, weekly kiteistä, full boxeista ynnä muista vastaavista tuon taivaallista. Muistan ihmetelleeni esim. washivaihtoja – ”Tyypit vaan kieputtelee pelikortin ympärille teippiä ja sit ovat ihan ’jee’!” Pikkuhiljaa viikkojen kuluessa alkoi termistökin – ja mikä niissä on se juttu – tulla mullekin tutuksi. 

Löytyi saman kiinnostuksen jakavia ihmisiä, saatiinpa oma minimiittikin järkättyä, se pidettiin meillä. Miitissä bongasin eräällä kaverillani ihanan pinkkiglitterisen pistesivuisen bujon, johon rakastuin niin lujaa, että pakkohan mun oli sellainen hommata seuraavaksi (edellinenkään ei ollut lähelläkään puoliväliä). Siitä ei valitettavasti ole kuvaa.

Syksyn mittaan huomasin, ettei mulla sitten kuitenkaan oikein riitä aika – tai ideatkaan – bujoiluun, joten päätin antaa ”ihan oikealle kalenterille” mahdollisuuden. Aikani Kalenterimania-ryhmässä eri vaihtoehtoihin tutustuttuani päädyin tilaamaan Happy Planner Minin, koska ”en mä mitään liian isoakaan kalenteria halua”.

Päätin jo alusta asti, että kalenterini tulee toimimaan eniten lähinnä päiväkirjana, joten päiväsarakkeissa olisi oltava riittävästi tilaa kirjoittaa. Alkuun ajattelin, että vaakatasossa olevat päiväsarakkeet (vieläpä rivityksellä) olisivat kätevimpiä. Pian huomasin, että Happy Planner Minissä ei ollutkaan riittävästi tilaa jaaritteluilleni. Joten päädyinpä taas vaihtamaan kalenterityyppiä. Halusin kokeilla Heidi Swappin Largea, jonka bongasin vähän käytettynä kalenterihärpäkkeille tarkoitetusta kirppisryhmästä. Heidi Swapp oli kaunis ja siinä oli ihanat kannet taskuineen.

Pian  tutustuin vähän tarkemmin boksitarroihin, joita ei juurikaan ole saatavilla vaakatasopäiviin, eikä niitä oikein mahtuisi asettelemaankaan kovin fiksusti. Ajatus kauniisti asetelluista boksitarroista alkoi houkutella niin paljon, että jälleen mulla oli edessä kalenterin vaihto ja toteaminen, ettei uusi kalenterini voisi olla muunlainen kuin pystypäivillä. Jälleen kyselin Kalenterimaniassa apuja ja vinkkejä ja hetken pohdiskeltuani päädyin Happy Planner Classiciin.

Nyt mulla on muutaman kuukauden ollut tuo Happy Planner Cassic ja oon ollu todella tyytyväinen. Boksitarroja on haalittu, samoin washiteippejä ja -samplejakin. Eikä vieläkään riitä! Sanoisin, että eniten käyttämiäni tuunausjuttuja kalenteriini ovat washit ja boksitarrat. Keräilen myös (pieniä) journaling cardseja, joita olen sijoitellut kalenteriini ja joita myös vaihtelen mielelläni. 

Tämä harrastus on tuonut mulle omaa aikaa, auttanut keskittymisessä ja antanut mahdollisuuksia toteuttaa luovuuttaan ja käyttää taiteellista silmäänsä. Bonuksena ihanat uudet ystävät, jotka jakavat saman kiinnostuksen!