Avainsana: päiväkirja

Kurkistus vanhoihin päiväkirjoihin

Olen aiemmin muistellut vanhoja kalentereitani täällä kalenterimanian blogissa, ja nyt jonkinmoisessa mielenhäiriössä päätin kaivaa pitkän tauon jälkeen esille myös muutaman vanhan päiväkirjan. Itselläni kalenterit ja päiväkirjat ovat kulkeneet tietyllä tapaa aina käsi kädessä, ja ovatkin nykyisessä käytössä sulautuneet lähes toisiinsa.

 

Kun vasta suunnittelin tekeväni tälläistä postausta, muistini mukaan päiväkirjoissa oli kirjoituksia ihastuksista, harmittelua kotitöistä ja ehkä kertoilua siitä mitä on milloinkin tehnyt. Mutta mitä kaikkea Gimmel-kansien syövereistä paljastuikaan..

Sieltä nimittäin paljastui kaikkea mitä aavistelinkin, ja enemmän! En lainkaan muistanut, että sivuilta löytyisi liimattuna niin paljon erinäköisiä asioita. Leffalippuja, ja pieniä irtolappusia toki, mutta niiden lisäksi! Kuivattuja kukkia, kasvien ja puiden lehtiä, linnun sulkia, jäätelöpapereita, Islantilainen kolikko.. tämähän on ollut oman aikansa smash book! Ja art journal myös – sen verran paljon olin myös piirrellyt päiväkirjaan!

Vaikka suurimmaksi osaksi kirjoitusten sisällöt nostattavat nolouden tunnetta ja tekisi mieli vajota maan alle merkintöjä lukiessa, niin on myös hauskaa, kuinka askartelijanäpertelijä-luonne puskee rivien välistä läpi paikoitellen. Ja voi kuinka ihanaa olisikaan olla taas pieni tyttö ja päästä mummin kanssa Tiimariin ostoksille!

”Oltiin viikko mummin luona. Oli aika kivaa. Käytiin paljon kävelemässä ja pelattiin smurffista naapurin tytön kanssa. Tosi kivaa oli se kun päästiin käymään Tiimarissa! Sain hienon vihkon. Aion piirtää sinne. Siellä olisi ollut myös ihania tarroja, mutta niitä en saanut. Illalla syötiin pinaattilettuja.” 

Yhtäläisyytenä nykyisiinkin tapoihin löytyi myös listaamisesta! Teen nykyäänkin paljon listoja. Muistilistoja, to do-listoja, listoja lempiasioista.. Ja listoja löytyi myös näistä reippaasti yli kymmenen vuotta vanhoista merkinnöistä. Esimerkiksi yksi kokonaisen sivun mittainen erittely siitä, mitä irtokarkkeja olin karkkipäivänä valinnut 😀

♥, Inka

Kikki.K päiväkirjana (Simple Stories inserteillä)

Kirjoitin koko lapsuuteni ja nuoruuteni päiväkirjaa. Jossain vaiheessa se jäi kokonaan, ei ollut aikaa, eikä muka mitään kirjoitettavaa. Sen sijaan tulivat blogit ja internet imaisi minut muutenkin mukaansa. Silti ostelin muistikirjoja ja monet kerrat mietin, että kunpa saisin aikaiseksi aloittaa päiväkirjan uudestaan. On kuitenkin ihan eri asia kirjoittaa asioita vain itselleen, kuin julkisesti niin, että kuka tahansa voi lukea tekstejä. Niinpä Traveler`s notebookin myötä aloitin kirjoittamisen taas. Ja se tuntui todella vapauttavalta. Kirjoitin joka ilta sivun tai pari, mutta puolessa välissä tammikuuta tajusin että vihko ei riitä, olin siihen mennessä kirjoittanut vihon lähes täyteen.

Samoihin aikoihin AC laittoi minulle viestiä, että ”Hei Kikki.K:lla on osta kolme – maksa kaksi -tarjous kaikista aletuotteista”. Selasin nopeasti valikoiman läpi ja ihastuin Thrive Pink Lavender -kalenteriin. Kannet ovat hempeän vaaleanpunaiset ja ne näyttävät siltä kuin kuosi olisi toteutettu vesiväreillä roiskimalla ja läiskimällä. Kokonaisuuden kruunaa tietenkin kultafoliopallerot. Kyseinen kaunotar sopi siis täydellisesti kokoelmaani, vesivärivillitykseeni ja ratkaisisi myös päiväkirjaongelmani. Katsoin muutaman videon Youtubesta ja päätin, että tämä se on. Samaan syssyyn kyselin Vihkokaupasta päivä/sivu inserttejä ja laitoin nekin tilaukseen.

Vasta myöhemmin huomasin että Simple Storiesin päivä/sivu insertit eivät olleetkaan ihan sellaiset kuin oletin. Lauantai ja sunnuntai on tällätty samalle sivulle mikä hitusen ärsyttää ja sen lisäksi huomasin, että kahti jaetun sivun viivat eivät kohtaa edes suurinpiirtein. Aluksi ajattelin että tämä ei häiritse. Eipä. Noh tammikuu kului ja muutamana päivänä en saanut kirjoitettua. Tässä sivuratkaisussa se alkoi ärsyttää aivan jumalattoman paljon. Sätin itseäni siitä, että vaikka elämmekin vaikeita aikoja niin pitäisi saada kirjoitettua EDES JOTAIN joka päivä ylös. Tiedättekö sen tunteen, kun kaaoksen keskellä olisi kiva, että edes jokin asia olisi just eikä melkein? Ja kun se ei ole, niin tekisi mieli mennä peiton alle itkemään. Juuri se tunne minulla oli.

Onneksi ongelma ei ole ratkaisematon, sillä esimerkiksi Simple Storiesilta saa viivallista ja ruudullista paperia ilman mitään to do/today/liibalaaba-merkintöjä. Eli niitä mitä olen tällä hetkellä käyttänyt muistilappuina Primani välissä. Siirsin jäljellä olevat Kikkin väliin ja jätin päivä/sivu inserit tulevaisuutta varten. Kaiken kaikkiaan koen, että minulle järkevin ratkaisu päiväkirjaksi on nimenomaan omat kannet + sisältö tai sitten muistikirja. Ihan niin kuin lapsuudessakin. Olen yrittänyt toteuttaa päiväkirjaa niin, että se on kalenterin kanssa samoissa kansissa ja esimerkiksi Memory Plannerissa, mutta ei se ole toiminut. Tarvitsen sen mahdollisuuden, että voin kirjoittaa kymmenen tai puoli sivua ihan fiilikseni mukaan. Enkä tarvitse syitä ruoskia itseäni jos en ehdikään tai jos yksinkertaisesti en kykene kirjoittamaan mitään.

No mutta, Kikki.K ei iskenyt minuun samoin kuin Heidi Swapp, Frank Garcian Prima tai Carpe Diem. En tiedä mikä siinä oli. Kun tutkin omani ja Sannan yksityiskohtia totesin, ettei kyse ole niin laadukkaasta tuotteesta, kuin oletin. Esimerkiksi Sannan takasisäkannen vetoketju on ommeltu vinoon. Kikki.K; asiakaspalvelu taas on ihan omaa luokkaansa, olen kuullut, että jokainen virhe josta on tehty reklamaatio on korvattu joko tuotteen summassa tai lahjakortilla. Itse en kuitenkaan jaksa lähteä mihinkään reklamaatiorumbaan vaan oletan että tuote josta maksan on hyvä ja laadukas. Kikkin tuotteet ovat toki kauniita, ihan hemmetin kauniita. Ja tiedän, että esimeriksi AC on hurahtanut niihin aivan täysin.

En usko, tai no koskaan ei voi sanoa ei koskaan, mutta sanon silti, etten usko enää himoitsevani Kikkiä. Oheissälät sen sijaan kiehtovat jonkin verran. MUTTA kansien lisäksi tilasin kynäpaketin ja ne olivat pettymys. Ihan suoraan sanoen hirvittävä pettymys. Vaikka ne ovat söpöjä ja kivoja, niin niillä on hankala kirjoittaa ja ne ovat jääneet penaaliin pyörimään ja kuvausrekvisiitaksi. En siis koe, että ne ovat hintansa väärtejä. Odotin enemmän. Kannet kuitenkin ajavat asiaansa, eli ne sopivat minulle päiväkirjakäyttöön ja ovat suoraan sanoen ihan hemmetin kauniit. Minun kanteni ovat siis larget, eli vastaavat A5-kokoa. Rei`itys on yhteensopiva Carpe Diemin, Color Crushin A5:sen, Filofaxin A5:en ja Priman kanssa. Tästä iso iso plussa.

Muut saman sarjan tuotteet löydät tämän linkin kautta. Kikki.K:ta ei siis saa kuin suoraan heiltä tällä hetkellä. Muutamia kivijalkaliikkeitä löytyy ja nettikaupat.