Avainsana: päiväkirja

Useampi kalenteri käytössä

En osaa käyttää vain yhtä kalenteria. Pääasiassa se taitaa johtua siitä, että en ole löytänyt sitä yhtä, joka tuntuisi täyttävän kaikki tarpeeni ja sopivan kaikkiin käyttötarkoituksiin. Osittain se johtuu myös siitä, että en ole osannut päättää, olenko enemmän bujoilija vaiko valmiin kalenterin käyttäjä. Tykkään myös kokeilla erilaisia vaihtoehtoja enkä halua sulkea jotain pois vain siksi, että pitäisi osata valita yksi monista hyvistä vaihtoehdoista.

Tälle vuodelle minulla on aktiivikäyttöön viisi erilaista kalenteria. Se saattaa kuulostaa paljolta, mutta koska jokaisella niistä on oma käyttötarkoituksensa, olen onnistunut löytämään jonkinlaisen harmonian niiden kaikkien kesken.

Ensinnäkin ihan perinteiseen kalenterikäyttöön minulla on Happy Planner Mini. Mini oli ensimmäinen niin kutsuttu valmiskalenteri, jonka ostin, ja sille tielle jäin. Se on kokonsa puolesta varsin näppärä mukana kuljetettavaksi ja sopii näin ollen tärkeimpien asioiden ja juoksevien menojen merkkaamiseen. Koska minun Miniini ei tule useinkaan paljon tekstiä, on siinä myös mukavasti koristelutilaa.

Tänä vuonna otin ensimmäistä kertaa käyttöön myös Happy Planner Classicin. Olin aiemmin vierastanut Classicia, koska koin, että se on liian iso mukana kuljetettavaksi ja näin ollen hankala perus kalenterikäytössä. Tein siitä kuitenkin tälle vuodelle hyvinvointiplannerin. Periaatteessa teen siihen samaan tapaan merkintöjä kuin Miniinkin, mutta hyvinvointiteemalla. Merkkaan siihen ylös mm. kaikki viikottaiset urheilusuoritukset, miten olen nukkunut ja kuinka paljon vettä olen juonut minäkin päivänä. Välillä saatan tehdä joitain ylimääräisiä havaintoja mielialasta, stressistä ynnä muista omaan hyvinvointiin liittyvistä asioista. Happy Planner Classic sopii tähän tarkoitukseen loistavasti, koska siinä on paljon kirjoitustilaa, mutta se antaa kuitenkin myös mahdollisuuden koristella aukeamia runsaammallakin kädellä.

Aloitin koko kalenteriharrastuksen aikoinani bullet journalilla. Aloitin tämän vuoden alusta jo kolmannen bullet journalini, tällä kertaa Scribbles that matter -muistikirjaan. Aiemmista bujoista poiketen jätin tästä kokonaan pois viikko- ja kuukausiaukeamat. Koen, että en tarvitse niitä enää kolmannessa paikassa jo edellä mainittujen Happy Plannereiden lisäksi. Halusin bullet journalin keskittyvän enemmän “kokonaiskuvaan” yksityiskohtien sijaan. Bujosta löytyy kyllä future log, josta näen koko vuoden kätevästi kerralla, mutta muuten se on omistettu lähinnä erilaisille listoille ja trackereille. Halusin tehdä tänä vuonna bujoa vähän vapaampaan tyyliin ja olenkin inspiroitunut siitä nyt paljon enemmän kuin aiemmin, kun yritin pitää sitä väkisin myös kalenterikäytössä. Tällä hetkellä bujosta löytyvät mm. Year in pixels -mielialatracker, listat tämän vuoden aikana lukemilleni kirjoille ja katsomilleni elokuville sekä aukeama tämän vuoden tavoitteille.

Scribbles that matterin rinnalle otin toisen muistikirjan, Ainoalta saadun Auran. Pidän päiväkirjan kirjoittamisesta ja koen, että herkkä ja kaunis Aura sopii tähän tarkoitukseen kuin nenä päähän. Minulla oli viime vuonna päiväkirjana Happy Planner Big, mutta koin liian työläänä ja velvoittavana kirjoittaa siihen joka päivä. Kiireisinä aikoina viikot saattoivat huutaa tyhjyyttään, mutta en mitenkään voinut jättää niitä sellaisiksi, joten koitin väkisin kiriä niitä kiinni sopivana hetkenä. Tällöin totesin, että tarvitsen seuraavaksi jonkin joustavamman ratkaisun. Auraan voin kirjoittaa silloin, kun siitä tuntuu. Päiväkirjan lisäksi Aura toimii alustana erilaiselle fiilistelylle, unelmakartoille ja muulle henkilökohtaisemmalle sisällölle. Aura inspiroi minua ennen kaikkea kokeilemaan kaikenlaista uutta ja olemaan rohkea.

Tämän vuoden teema kalentereissani on selkeästi saada minut motivoitumaan asioista enemmän ja saada minut panostamaan itseeni ja niihin juttuihin, joiden tekemisestä nautin. Niinpä oli luontevaa herätellä sisäistä runotyttöäni hieman ja omistaa runojen kirjoittamiselle kokonaan oma kalenteri. A6-kokoinen Hobonichi Techo sopii paremmin kuin hyvin tähän tarkoitukseen. Tilaa on juuri sopivasti muutamalle riville tekstiä, mutta ei kuitenkaan mielestäni riittävästi päiväkirjakäyttöön, johon Hobonichia ensin ajattelin. Runon lisäksi sivulle mahtuu sopivasti myös pientä koristelua, kuten esimerkiksi pari palaa washiteippiä tai muutama tarra. En myöskään ota stressiä siitä, jos en ehdi joka päivä kirjoittaa runoa, vaan voin täytellä puuttuvat päivät sitten, kun minulla on aikaa. Vaihtoehtoisesti voin kirjoittaa sellaisten päivien kohdalle vaikka jonkin inspiroivat lauseen tai jotain muuta osuvaa.

Toistaiseksi tämä viiden erilaisen kalenteriratkaisun liitto on tuntunut lähteneen hyvin käyntiin. Näillä eväillä on siis hyvä jatkaa vuotta eteenpäin!

-Carita

Eevan matka kalenterimaahan

Moikka. Mä oon Eeva, reilu kolmikymppinen uusperheellinen äiti ja avovaimo Vantaalta. Aloitin matkani ”kalenterimaahan” heinäkuussa 2018, bujoillen. Koska olen tyyppiä hetimullekaikkinyt, päädyin ostamaan halpiskierrevihkon valkoisin sivuin (viralliselta nimeltään kai luonnoslehtiö). 

Löysin pian Kalenterimania-ryhmän Facebookista ja ajattelin sinne liittymisestä olevan kaikenlaista apua ja hyötyä. Alkuun olin sujuvasti pihalla kuin lumiukko. En ymmärtänyt washeista, plannereista, weekly kiteistä, full boxeista ynnä muista vastaavista tuon taivaallista. Muistan ihmetelleeni esim. washivaihtoja – ”Tyypit vaan kieputtelee pelikortin ympärille teippiä ja sit ovat ihan ’jee’!” Pikkuhiljaa viikkojen kuluessa alkoi termistökin – ja mikä niissä on se juttu – tulla mullekin tutuksi. 

Löytyi saman kiinnostuksen jakavia ihmisiä, saatiinpa oma minimiittikin järkättyä, se pidettiin meillä. Miitissä bongasin eräällä kaverillani ihanan pinkkiglitterisen pistesivuisen bujon, johon rakastuin niin lujaa, että pakkohan mun oli sellainen hommata seuraavaksi (edellinenkään ei ollut lähelläkään puoliväliä). Siitä ei valitettavasti ole kuvaa.

Syksyn mittaan huomasin, ettei mulla sitten kuitenkaan oikein riitä aika – tai ideatkaan – bujoiluun, joten päätin antaa ”ihan oikealle kalenterille” mahdollisuuden. Aikani Kalenterimania-ryhmässä eri vaihtoehtoihin tutustuttuani päädyin tilaamaan Happy Planner Minin, koska ”en mä mitään liian isoakaan kalenteria halua”.

Päätin jo alusta asti, että kalenterini tulee toimimaan eniten lähinnä päiväkirjana, joten päiväsarakkeissa olisi oltava riittävästi tilaa kirjoittaa. Alkuun ajattelin, että vaakatasossa olevat päiväsarakkeet (vieläpä rivityksellä) olisivat kätevimpiä. Pian huomasin, että Happy Planner Minissä ei ollutkaan riittävästi tilaa jaaritteluilleni. Joten päädyinpä taas vaihtamaan kalenterityyppiä. Halusin kokeilla Heidi Swappin Largea, jonka bongasin vähän käytettynä kalenterihärpäkkeille tarkoitetusta kirppisryhmästä. Heidi Swapp oli kaunis ja siinä oli ihanat kannet taskuineen.

Pian  tutustuin vähän tarkemmin boksitarroihin, joita ei juurikaan ole saatavilla vaakatasopäiviin, eikä niitä oikein mahtuisi asettelemaankaan kovin fiksusti. Ajatus kauniisti asetelluista boksitarroista alkoi houkutella niin paljon, että jälleen mulla oli edessä kalenterin vaihto ja toteaminen, ettei uusi kalenterini voisi olla muunlainen kuin pystypäivillä. Jälleen kyselin Kalenterimaniassa apuja ja vinkkejä ja hetken pohdiskeltuani päädyin Happy Planner Classiciin.

Nyt mulla on muutaman kuukauden ollut tuo Happy Planner Cassic ja oon ollu todella tyytyväinen. Boksitarroja on haalittu, samoin washiteippejä ja -samplejakin. Eikä vieläkään riitä! Sanoisin, että eniten käyttämiäni tuunausjuttuja kalenteriini ovat washit ja boksitarrat. Keräilen myös (pieniä) journaling cardseja, joita olen sijoitellut kalenteriini ja joita myös vaihtelen mielelläni. 

Tämä harrastus on tuonut mulle omaa aikaa, auttanut keskittymisessä ja antanut mahdollisuuksia toteuttaa luovuuttaan ja käyttää taiteellista silmäänsä. Bonuksena ihanat uudet ystävät, jotka jakavat saman kiinnostuksen!