Mitä viime perjantaipäiväkirjassa kirjoitin? Olin löytänyt ammatilliseen kuntoutukseen paikan ja uusi seikkailu arjessa alkoi, kun tämä äiti-ihminen ei olekaan enää 24/7 kotona. Pienryhmätreenaaminen salilla on jatkunut kivassa porukassa ja kunto kasvaa. Kerroin kevään odotuksista ja fiiliksistä elämän myllerryksissä, sekä suunnittelin puutarhavalmisteluiden aloittamista.
Takatalvi on koko ajan kolkutellut ovea ja varsin isolla lumimäärällä vielä viikko sitten, joten puutarhasuunnitelmat ovat olleet kirjaimellisesti jäissä. Nyt kuitenkin tasan viikkoa myöhemmin saimme mitä kauneimmat ja lämpimimmät vappukelit tänne Varsinais-Suomeen. Ehkä nyt uskaltaa jo aloittaa puutarhatyöt ja laittaa perunat pihalle? Raparperi ainakin on lähtenyt nousemaan takapihan mullasta.
Vappupäivänä mentiin koko perhe vapputorille nauttimaan kevään ensimmäiset jäätelökioski-jätskit ja jokilaivaan limuille. Muihin vappurientoihin on kuulunut herkkujen syömistä, lepoa, pyykin viikkausta kaappeihin, tiskikoneen pyörittämistä ja arkeen valmistautumista. Rentoa meininkiä siis.
Lupasin maanantai-postauksessa päivitellä miten useamman viikon tuunailut kerralla ovat toimineet kiireisen arjen keskellä ja meinaanko ottaa sen taas tavaksi. Kyllä toimii ja kyllä meinaan taas ottaa tavaksi! Viime viikot ovat olleet niin kiireiset, etten ole paljoa kerennyt tuunailla kalenteria tai muutakaan. Se, että sivut ovat olleet valmiiksi tuunattuja, on helpottanut ja arkikiireissä riittää vain asioiden ajantasainen kirjaus.
Seuraavaksi ajattelin tuunailla lisää viikkoja ennakkoon kalenteriin. Kaivelin aiemmin die cuts -varastoani, etsien jotakin vappuista, kuten ilmapalloja. Kuvan kuvat puhuttelivat, niistä tulee mieleen yhteinen aika ja tulevalle viikolle suunnitteilla oleva tivoliretki. Laittelen kuvia ryhmään, kun saan kalenteriin valmista. Mukavaa viikonloppua kaikille.
Harrastajakirjoittajana ja sanataideohjaajana halusin oman muistikirjan kirjoittamista varten. Niinpä aloitin viime vuonna kirjoittajan bujon.
Kotiutuuko listahirmu bujoiluun?
Rakastan listoja. Luulin, että bullet journal olisi aivan ehdottomasti ja täydellisesti minun juttuni. Yritelmäni laatia bujo kalenteriksi oli kumminkin niiiiiin sillisalaatti, ettei siitä tullut oikein mitään. Vähän budjettia, pikkuisen suunnittelua ja jokunen ruokalista, MUTTA.
Joku esitteli päiväkirjabujon idean, ja siitä innostuin enemmän. Kun silloisessa työssäni tuurasin muita milloin missäkin, oli oikein kätevää laatia päiväkirjamaiset listat viikoksi kerrallaan. Vaan sekin jäi.
En suostu luopumaan erillisestä päiväkirjasta, enkä siedä ajatusta, että päivittäinen kirjoitustila on etukäteen säännelty. Pitää saada riipustaa vaikka kymmenen sivua, jos niikseen tulee, tai tyytyä kymmeneen sanaan, kun sydän on liian täynnä.
Mutta kirjoittaminen! Koska ajattelen parhaiten kynä kädessä, ja joitakin juttuja olisi paras muistaa ajoissa, tuumin kokeilla, millainen kirjoittajan bujosta tulisi.
Mikä kirjoittajan bujo?
Aloitin 2023 kirjoittamisjuttuihin oman muistikirjan, paksun ja herkän roosan Leuchtturmin bullet journalin. Työmatkani on melko pitkä, joten bujo kulkee usein mukana (tauolla runotyötä!) ja rähjääntyy reissussa. Kierreselkäistä en voi ajatellakaan.
Kynästäni tulee vain sanoja: piirtäminen on pakkopullaa. Koska kirjoittaminen on minulle kaikkein suotuisin ja turvallisin tapa ilmaista itseäni, uskallan kirjoittajan bujossani kokeilla edes vähän, millaista on vetää kuukausinäkymän päivät vapaalla kädellä. Uskallan vähäsen kohdata ja käsitellä sitä häpeää, että visuaalisen maailman asukkina en ole visuaalinen ihminen. Itsellenihän sentään vain muistikirjaa muokkaan.
Aloin koota kirjoittajan bujoa omin neuvoin. Ei käynyt edes mielessä tutkailla, mitä väki harrastebujoihinsa ylimalkaan sisällyttää.
Niinpä bujoiluni on vieläkin haparoivaa. Teen jonkinlaisen kuukausinäkymän, jonka koristelen jotenkin kirjoittamiseen tai lukemiseen sopivasti.
Listaan kiinnostavat kirjoituskilpailut ja tekstien palautuspäivät. Näkyypä kalenterissa nyttemmin silloin tällöin Kalenterimanian blogin jäsenpostauksen palautuspäiväkin.
Kun on kirjoittamispäivä, laadin työlistan tai merkitsen, mitä sain kyhätyksi. Kenties päiväsivulle tulee kumpikin: työsuunnitelman kohdat saavat eteensä tarran, kun olen tarttunut toimeen ja nakuttanut ne.
Omia kirjoitushaasteita
Marraskuussa 2023 asetin tavoitteeksi kirjoittaa joka päivä. Kirjoittaisin vaikka vain aamusivut tai päiväkirjaa, mutta jotain päivittäin. Jos runot tai tarinat etenisivät, aina parempi.
Tyyli ja tapa hakusessa
Alkuvuodesta 2024 käytän Moleskinen muistikirjaa. Etsin tyyliäni edelleen.
Kirjoituskilpailun lisäksi kalenteriaukeamalle ovat ilmaantuneet runoillat. Koristelussa palvelevat enimmäkseen tarrat ja teipit, kuten aina.
Mitä sinä seuraat harrastebujossasi?
Aloitin uutena juttuna aamusivuseurannan. Aamusivuthan ovat kirjoittamisen opettajan Julie Cameronin idea. Tarkoitus on kirjoittaa kolme sivua tajunnanvirtaa mahdollisimman pian heti herättyä. Toisinaan jatkan koristelemalla vielä yhden sivun.
Vuorotyöläiselle homma on hieman haastava. Mietin, pitäisikö seurata sitä, kirjoittaako aamu- tai iltapäiväsivuja, ja miten vuorokaudenaika vaikuttaa. Muuttuuko tajunnanvirtaa sisältö enemmän sen mukaan, onko tapa säännöllinen, vai kirjoitusajan mukaan? Kunhan jonakin hetkenä päivittäin saisi tajunnanvirtapurskahduksen paperille, luovuus pysyisi auki.
Nyt olen alkanut kirjoittaa aamusivuja bujoon sen sijaan, että käyttäisin päiväkirjaa tai erillistä vihkoa. Niinpä meneillään oleva Moleskine ei riitä kuin ehkä kevääksi.
Jokohan seuraavassa, kolmannessa kirjoittajan bujossani olisi selkiytynyt, yhtenäinen rakenne?
Joitakin ideoita löysin tästä Writer’s notebook -blogikirjoituksesta.
Mitä sinä ehdottaisit kirjoittajan kesäbujoon?
Kirjoittamisen ja koristelun iloa sinulle edelleen! -Anna
