Heippa ja syksyistä maanantaita kaikille! Mä ajattelin jakaa teille kuluneen kesän suurimman onnistumiseni, nimittäin päiväkirjan kirjoittamisen.
Kyselin ryhmässä miten muut on kirjoittaneet päiväkirjaa vai kirjoittavatko ollenkaan. Sain kannustusta ja toisaalta myös kerrottiin epäonnistumisistakin, mikä laski omaa rimaani huomattavasti. Ilahduttavinta oli kuitenkin kuulla, ettei päiväkirjojen kirjoittelu ole jäänyt unholaan, päin vastoin!
Oma kiinnostukseni päiväkirjan kirjoittamiseen lähti liikkeelle puhtaasti siitä, että tulin taitekohtaan elämässä. Olen tehnyt kuusi vuotta putkeen töitä, vaihtanut välillä vain alaa. Olen kamppaillut mielenterveyteni kanssa ja vihdoin alkaakin tuntua, että olen saavuttamassa kunnollista tasapainoa elämässäni. Tämän kuun alusta jäin kesälomalle, enkä palaa töihin vähään aikaan. Olen matkalla äidiksi, ja minusta tuntui helpottavalta ja oikealta ratkaisulta alkaa kirjoittaa asioita kuluneista päivistäni ylös.
Valitsin päiväkirjakseni A5+-kokoisen Dingbatsin, joka on väriltään kauniin keltainen ja keskellä sen kantta on susi. En varsinaisesti ole susifani, mutta se symboloi itselleni tiettyjä piirteitä, joita pidän tärkeänä. Ja tietenkin metsää, joka on minulle erityisen tärkeä. Itse kirjoittamisessa pääsin parhaiten alkuun siten, että istuin alas ja tein yksinkertaisen viikkopohjan itselleni. Ensimmäinen aukeama kattaa kaksi ensimmäistä viikkoa päiväkirjastani, koska pitämällä päiväkohtaisen tilan pienenä laskin tietoisesti rimaa kirjoittamiselta. Pikkuhiljaa lisäsin kirjoitustilaa, ja sain rutiinin kirjoittamiselle syntymään. Seuraava rimanalennustaktiikkani on se, että teen maksimissaan kaksi viikkoa sivuja etukäteen valmiiksi. Uskaltauduin kertaalleen kokeilemaan dutch dooriksi kutsuttua taktiikkaa jossa leikkelin tietyn määrän sivuja pienemmiksi. Se oli hauskaa!
Koska pidän kiinni kahden viikon etukäteismaksimista, teen kaikenlaisia muitakin sivuja päiväkirjasisällön sekaan. Siispä käsissäni onkin löyhä bullet journal, mutta ilman varsinaista kalenteriosuutta. Olen sisällyttänyt päiväkirjaani kesän bucket listin (joka meni aivan reisille, en ole toteuttanut sieltä yhtään kohtaa), lista ostettavista asioista, fiilistelysivu jossa on lapseni ultraäänikuva, Eveliinan ryhmään postaamia intuitiivisen kirjoittamisen harjoituksia, mietteitä korttipakkojen korteista ja niin edelleen. Turhaa painetta en kuitenkaan ns. ylimääräisen sisällön tuottamisesta ota, sillä kirjoittamisen tulee olla pääprioriteetti tässä muistikirjassa.
Tämän postauksen tullessa julkiseksi on minulla menossa jo yhdeksäs kokonainen päiväkirjaviikko. Olen siitä hurjan ylpeä ja olen löytänyt kirjoittamiselle oman tilan jokaisesta päivästäni. Se helpottaa nukahtamistani, se helpottaa tyhjentämään varsin ruuhkaisen pään. Se auttaa huomaamaan mitkä asiat menevät jo oikeasti paremmin. Voin vain lämmöllä suositella päiväkirjailua ihan jokaiselle.
Nimi, ikä, paikkakunta – Aino, reilusti kolmenkympin paremmalla puolella ja aivan Helsingin ytimestä.
Kauanko olet ollut Kalenterimaniassa? – Apua, en muista! Tosi kauan! Kyllä se tieto varmaan jostain löytyisi mutta siis kauan, vuosia.
Oletko ollut Kalenterimanian miitissä tai haluatko joskus osallistua? – Oi, toivon, että joku päivä pääsisin ihan paikan päällekin mutta tähän asti ollaan toisen yritykseni eli Ainoan kanssa oltu mukana lähinnä erilaisin arvontapalkinnoin, yllärein ja goodie bagien täyttein. Ja seurattu tietysti tiiviisti somen välityksellä kaikkien miittien tunnelmia.
Mikä oli sun eka kalenteri? – Hmm, olen aina ollut vihkohamsteri ja kalenterityyppi, ensimmäiset on varmaan jotain teinikalentereita vuodelta nakki. Ihka ensimmäisen oma kirjan (tai no, vihko se varmaan lähinnä oli mutta kirjaksi mä sitä painokkaasti kutsuin) muistan tehneeni viisivuotiaana, varsinaisiksi kalentereiksi hommat muodostuivat varmaan jossain ala-asteen paikkeilla. Soda-kalenteri on ainakin ollut ja sitten niitä muita vihkoja ja kansioita. Olen ehkä enemmän kallellaan kuitenkin sellaiseen “muuhun” tekemiseen kuin ihan perinteiseen kalenteriin vaikka niitäkin on matkan varrella mahtunut. Siis bujot, vihkot, art journalit, päiväkirjat, kollaasit, kirjoitusvihkot, luonnosvihkot ja niin edelleen. Olen tehnyt vihkoja myös itse, niin harrastuksena kuin sittemmin ihan työksenikin.
Millainen on sun unelmien kalenteri? – Yllä jo vähän sivusinkin tätä aihetta mutta jos pureudutaan tähän vähän tarkemmin niin bujo on ollut luottotyökalu jo monta vuotta. Rakastan sitä, että voin tehdä mitä huvittaa (koska sääntöjä ei ole) ja lisätä sekaan juuri sitä sisältöä, mikä kulloinkin puhuttelee. Jos viikkoaukeamia ei synny niin sitten ei synny tai jos tekee mieli kirjoittaa päiväkirjaa, annan surutta palaa juuri siihen kohtaan missä se vihko on menossa. Omia unelmien bujoja olen päässyt miettimään muutenkin aika tarkkaan, koska ne kuuluvat Ainoan valikoimaan ja ovat siis alusta loppuun allekirjoittaneen suunnittelemia. Näihin vihkoihin olen ympännyt kaiken, mitä nyt bujolta itse vaan toivon ja toivottavasti ne ihastuttavat samalla muitakin käyttäjiä. Unelmien bujo tarkoittaa minulle sekä ihanan tuntuisia materiaaleja, visuaalista silmää kutkuttavia väri- ja sävyvalintoja, jotain tavallisuudesta poikkeavaa sekä tietenkin tärkeimpänä tuota yllä mainittua eli vapautta tehdä ja luoda juuri sen näköistä vihkoa kuin itse haluaa. Käytännössä käytän itse suunnittelemiani tuotteita ja teen bujoa siis hyvin vapaasti. Minulla on käytössä supersimppeli metodi, jossa vasemmanpuolimmaisella sivulla on päivät, päivämäärät, uudet ja täysikuut jos osuu sekä kellonaikaan sidotut menot + deadlinet. Oikeanpuolimmaisella sivulla on sitten Get shit done -lista (tai You’re brilliant -lista tai jokin muu vastaava mutta koskaan se ei ole “vain” to do -lista), jossa juoksevat sen viikon tehtävät ja muistettavat asiat. Täytyy kyllä myöntää, että kahden firman ja muun hullunmyllyn hallinnointiin meillä on kyllä myös sähköinen kalenteri sekä projektinhallintaohjelmisto käytössä mutta yllä mainittu on kyllä sekä vuosien hionnan tulos että aidosti oma unelmieni kalenteri(metodi). Seuraavaksi ajattelin kyllä testata tämä koko homman siirtämistä Aura Monochromesta ihan blankkoon vihkoon ihan vain vaihtelun vuoksi. Ja aika lähelle unelmakalenteria on tänä vuonna päässyt myös ihan uusi tuttavuus eli Astral Planner, josta löytyy kalenteriasioiden lisäksi myös vähän enemmän ja tarkemmin taivaankappaleiden liikkeitä ja muuta tärkeää. Ja siis pakko on lisäksi mainita vielä aamusivut vaikka eivät varsinainen kalenteri olekaan. Tämä on kaikista koskaan kokeilemistani metodeista ehdottomasti yksi kiinnostavimmista ja inspiroivimmista ja kulkee siis elämässä heti sen bujon jälkeen seuraavaksi tärkeimpänä mukana!
Kolme lempparitarviketta, joita ilman et tule toimeen? – Uuuuh, tosi paha! Olen yleensä aika sellanen rönsytyyppi ja hyödynnän materiaaleina ja tarvikkeina kaikkea, mitä nyt eteen sattuu (tai on kaappiin sattunut kertymään). Jos olisi ihan pakko valita niin Mujin klassikko eli 0.38 (mustana tietysti!) + Mujin sivellintussi sekä musta teippi olisivat varmaan ne kaikkein tärkeimmät ja rakkaimmat. Piirrän ja kirjoitan tosi paljon ja yleensä bujoilukin perustuu pääosin mustiin tusseihin ja sekalaiseen arjesta löytyvään muistolippuseen ja lappuseen, höyheniin, pääsylippuihin, lehtileikkeisiin yms. Noilla mainituilla kynillä pääsee jo tosi pitkälle ja sillä mustalla teipillä voi sitten kiinnittää ne kaikki sinne bujon väliin.
Team vaakapäivät vai pystypäivät? – Olen ehkä hieman huono vastaamaan tähän, kun en käytä varsinaisesti mitään päivälaatikoita vaan viikkonäkymäni on lähinnä muutama rivi. Ehkä se nyt kuitenkin on sitten lähempänä vaakapäiviä jos oikein tarkkoja ollaan.
Paras muistosi Kalenterimaniaan liittyen? – Ylipäätään koko yhteisöllisyys ja meininki, mikä Kalenterimaniassa vallitsee. En oikein osaa nimetä mitään yksittäistä muistoa. On ollut ihan superihanaa olla miiteissä tuotteiden kanssa mukana, saada kysyä ja kuunnella mielipiteitä mahdollisista uusista ja vanhoista tuotteista, keskustella innostuneiden ja inspiroivien ihmisen kanssa ja löytää oma heimo, joka puhuu samaa (paperitavara- ja kalenterimaanikon) kieltä.
Onko joku kalenterimanialainen jäänyt sulle erityisesti mieleen? – Kuten sanottu, koko ryhmä on ihana, inspiroiva, tsemppaava ja persoonallinen. Koko ylläpidon poppoolle nostan ihan hurjasti hattua ja jos nyt yksi pitäisi nostaa niin hei Mira, sä oot jotenkin vaan ihan käsittämättömän siisti tyyppi! Mut niin oot kyllä säkin, joka tätä just nyt luet. ;)<3
Onko sulla lemppari kivijalkaliikettä tai missä kivijalkaliikkeessä haluaisit päästä käymään? – Ei taida varsinaisesti olla vain yhtä lempparia. Ratsaan mieluusti KAIKKI paperitavarakaupat aina kun sellainen eteen sattuu niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Ja tietysti seuraan valikoimia ja menoa jo ihan työn puolestakin. Olen joskus harkinnut omaakin kivijalkaa mutta nämä meidän verkkokaupat ja asiakastyöt pitävät meidät kyllä sen verran kiireisinä, että se ei liene ainakaan ihan lähitulevaisuudessa toteutuva asia.
Oletko joskus suunnitellut retkeä sen perusteella, että pääset johonkin kauppaan? – Joo, useinkin! Tykkään päämäärättömästä haahuilusta ja hyvistä seikkailuista mutta jos tiedän, että sopiva putiikki osuu matkan varrelle, käyn takuulla pyörähtämässä!
Tuunaatko mökillä tai muuten lomaillessa? – Kyllä ja ei. Tuunaan ja askartelen tosi paljon ja pyrin tekemään sitä aina silloin kun huvittaa, sijainnista ja muusta viis. Tavallaan elän ja hengitän kaikkea sitä luovaa tekemistä, näpertelyä, kokeilua ja ideointia mutta toisaalta joskus tekee tosi hyvää pitää myös taukoa. Taukoja kaipaan etenkin silloin, kun töissäkin on menossa kausi, johon kuuluu paljon luovuutta ja luovaa tekemistä, silloin saattaa tulla hetkellisesti myös mitta täyteen ja vapaa-ajan askartelut jäävät vähemmälle. Aika harvoin niin kuitenkaan käy. Oikeastaan kyse on enemmän siitä mitä tekee kuin missä tekee eli jos bujoilu ei inspiroi, saatan tarttua vaikka päiväkirjaan, tehdä kollaaseja tai testata vesivärimaalausta. Tai jos tekee mieli täyttää kalenteria niin sitten teen sitä. Eli siis vaihtelu virkistää ja olen hyvin kaikkiruokainen, mökillä ja lomallakin.
Kesäterveiset muille maanikoille: -Muista, että sä olet ihan mahtava ja että se, mitä sä teet on ihanaa, huikeaa, inspiroivaa ja tärkeää. Ja että niitä sääntöjä ei todellakaan ole, sä voit tehdä just sitä mitä haluat.
