Avainsana: päiväkirja

Mitä kuuluu kalenteririntamalle?

Postauksessa esiintyvä Dingbats Pro -muistikirja saatu yhteistyössä Vihkokaupan kanssa.

Vuotta 2022 on kohta eletty jo yksi neljännes (mihin tämä aika on mennyt?). Tämän vuoden kalenterikokoonpanoni muotoutui ihan vuoden lopussa nykyiseen muotoonsa: Jibun Techo B6 Slim, Compoco A5 bullet journalina, Dingbats Pro art journalina ja rengasplanneri päiväkirjana. Alun perin tarkoitus oli lähteä liikenteeseen puolta pienemmällä kokoonpanolla, mutta tässä sitä ollaan.

Miten tämä kokoonpano on sitten toiminut? Kuten ryhmän puolella moni jo tietääkin sain puolisoni kanssa perheenlisäystä tammikuun loppupuolella, joten käteni ovat luonnollisestikin olleet suhteellisen täynnä, eikä aikaa kalenteriaskartelulle ole liiemmin löytynyt arjen hakiessa vielä muotoaan. Nyt voin sanoa, että yritys palata takaisin harrastuksen pariin on ollut jatkuvasti mielessä. Pieniä rakoja on jo löytynytkin ja Jibunistani löytyy tyhjien aukeamien lisäksi myös koristeluja.

Päiväkirjaa olen pyrkinyt nyt täyttämään, jos en joka ilta tai seuraavana aamuna niin edes muutaman päivän välein, jotta asiat eivät ehdi unohtua. Pienen vauvakooman saattelemana, kun yritin jälkikäteen täytellä asioita viimeisen 2,5 viikon ajalta totesin, ettei minun aivoillani (varsinkaan unenpuutteesta kärsivillä) kauheammin kirjata asioita myöhemmin. Onnekseni olin käynyt edes kerran päivässä kertoilemassa ryhmän off topic -keskustelussa kuulumisiani, joten kävin sieltä hakemassa muistilleni tukea.

Bullet journal raukka puolestaan on jäänyt todella vähälle huomiolle. Alun perin minun ei ollut tarkoitus ottaa edes bujoa tälle vuodelle, sillä tiesin, ettei minulle todennäköisesti ole aikaa vauvan tulon myötä. Olin kuitenkin pitänyt jo niin pitkän tauon, että koko joulukuun mielessäni kummitteli, että sellainen on pakko saada, sormia oikein syyhytti päästä bujon kimppuun. Nyt se on lähes kaksi kuukautta ollut koskemattomana muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta: olen täyttänyt päivittäistä positiivisuustrackeriani ja Helmet-lukuhaasteen seurantaan olen kirjannut lukemani kirjat.

Jibun Techo oli minulle ihan uusi tuttavuus, johon päädyin lopulta siirtyessäni Hobonichin paperilaatuun tykästyneenä, mutta pystypäivien nimeen vannovana. Olenkin joutunut pohtimaan omaa koristelutapaani ihan uudelta kantilta ja toisaalta olen kyllä tykästynyt kovastikin siihen, että tämä on ollut minulle oiva tilaisuus kuluttaa jättimäistä tarravarastoani. Tämän vuoden tavoitteenani onkin käyttää jo olemassa olevaa sen sijaan, että ostaisin koko ajan uutta.

Vaikka bujossani onkin itselleni hyvin toimiva future log Jibun Techo on ollut todella kätevä pienen kokonsa takia. Tämä kalenteri on kulkenut minulla mukana, koska se on valmiiksi päivätty. Tämä oli minulle tärkein valtti tämän vuoden kalenteria pohtiessani. Saan menot suoraan kirjattua ylös, eikä ole niin vaarallista mikäli ne koristelut jäävät myöhemmälle tai kokonaan pois.

Uusi vauva-arki on tuonut myös omanlaistaan rauhaa elämääni: olen joutunut hyväksymään sen, ettei meillä kotona olekaan enää jatkuvasti tasot tyhjänä tavaroista, eikä pyykkivuori ole koko ajan pestynä ja kaappiin viikattuna. Yhtä lailla olen ottanut huomattavasti rauhallisemmalla mielellä sen, että tämän pienen ihmisen hoivaaminen on prioriteetti numero yksi ja kalenterien ja art journalin pariin pääsen, jos pääsen. Se on ihan okei, eikä minun tarvitse syyllistää itseäni tyhjästä aukeamasta.

– Laura S.

Esittelyssä – Traveler`s company Notebook (standard)

**postauksessa esitelty tuote on saatu yhteistyössä Urban Kit Supplyn kanssa

Uskoisin, että kaikilla kalenteriharrastajilla on The Kalenteri, josta unelmoidaan, mutta joka tuntuu syystä tai toisesta saavuttamattomalta. Minulla näitä on ollut kaksi. Kate Spaden rengasplanner, sekä Traveler`s Companyn traveler`s notebook. Joten, kun jälkimmäiseen tarjoutui yhteistyö loppuvuodesta 2021 tartuin siihen enemmän, kuin hanakasti. Eli heti alkuun, iso iso kiitos Urban Kit Supplylle, joka tietämättään toteutti tässä yhden unelman.

Sitten itse asiaan. Sain itse valita kannet ja parit vihot, sekä yhden lisähärpäkkeen. Kansiksi valikoitui kaikkien (ehkä myös itseni) yllätykseksi siniset kannet. Tähän löytyy itseasiassa syy. Olen aina rakastanut palavasti merta, se on kiehtonut minua loputtomien syvyyksien ja siellä piilottelevien asioiden takia. Kannen väristä tuli heti mieleen syvä meri. Toisekseen se toi jostain syystä minulle mieleen avaruuden. Kannet ovat nahkaa, meinasin aluksi sanoa, että pehmeää sellaista, mutta oikeastaan nämä ovat jotain pehmeän ja kovan välimaastosta. Rakastan ajatusta siitä, että aikojen saatossa kansista voi nähdä seikkailuni. Ne mukautuvat, saavat osumaa ja ovat kerta kaikkiaan täydelliset, uniikit. Koko on minulle tuttu standard (valmistajan termillä regular), passport olisi toki mahdollisuus myös, mutta koska haluan panostaa tänä vuonna tekemiseen ja erityisesti kirjoittamiseen, tiedän ettei passinkokoinen tila riitä sille.

Muistan kun ihan ensimmäisiä kertoja kuulin tn:stä (traveler`s notebookin lyhenne harrastajien keskuudessa) ja se tuntui ajatuksena oudolta, mutta kiehtovalta. Näin itseni reppu selässä, keskellä metsää, tn kädessäni, jonka välissä pursuilee karttoja ja polaroid-kuvia seikkailuistani. Totuus on toki hieman erilainen, tn kulkee kyllä retkilläni tätä nykyään mukana, mutta edelleenkään en omista yhden yhtä karttaa. Ja Instaxin kuvat ovat niin kalliita, että aika tarkkaan harkitsen, otanko kuvan vaiko en. Noh, onneksi tn:stä on paljon muuhunkin, kuin matkailijan parhaaksi ystäväksi. Minulla se kulkee mukana läpi arjen.

Ensimmäiseksi vihoksi valitsin tietenkin perinteisen kalenterivihon. Itselleni tyypilliseen tapaan nappasin vaakapäivät ja muistiinpanotilaa toiselle sivulle. Muistiinpanotilaa olen käyttänyt mm muistojen keräämiseen, budjetin tekemiseen, sekä päivittäisten korttien ylös kirjaamiseen. Tiedän, että monet rakentavat niihin kollaaseja ja jos pandemia joskus hellittää ja pääsen viemään tyttäreni raidematkalle Berliiniin, luulen että itsekin hyödynnän sivun jonkinlaiseen muistokollaasiin. Hetkellisesti muuten pohdin pystypäiviä, mutta totesin ettei nyt kuitenkaan heittäydytä villeiksi! Yksi ongelma kalenteriharrastukseni kanssa on ollut, että päivät töissä ovat olleet sen verran kuluttavia, ettei ole ollut aikaa ja energiaa tehdä mitään. Siksi arvelin, että turha hypätä tuntemattomaan vaan pitäydytään tutussa ja turvallisessa, jotta on mahdollisuus saada edes jotain aikaan!

Toiseksi vihoksi valikoin ruudullisen vihon. Tämän siksi, että olen äärettömän huono kirjoittamaan suoraan ilman mitään viivoja, mutta en pidä viivallisista vihoista. Kalenterivihon muistiinpanotila on myös ruudutettu, joten se tarjosi yhtenäisen jatkumon. Ruutuvihosta tuli kirjavihkoni, sillä kirjoittamisen lisäksi haluan tänä vuonna panostaa toiseen rakkaaseen harrastukseeni, eli lukemiseen. Meillä on kaveriporukan lukuhaaste, päivittäin pitää lukea viisitoista minuuttia ja koko vuoden tavoite on kaksitoista kirjaa. Ystäväni ovat hyvin erilaisia lukijoita, osa ahmii kirjan päivässä, osa lukee samaa kirjaa hitaasti mutta varmasti. Uskon kuitenkin, että kirja kuukaudessa on hyvä tavoite ja minusta on ihanaa, kun lähes kaikki sitoutuivat tähän.

Lisähärpäkkeeksi valikoin klipsin, sanoin että Urban Kit Supplyn ihmiset saavat itse valita, minkä minulle laittavat ja olen vallan tyytyväinen tähän klassikkoon. Klipsillä saa kalenterin väliin tarvittavat paperit, mutta se on myös äärettömän kätevä kuvia ottaessa, sillä täydet kannet eivät aina halua pysyä itsestään auki. Klipsi on jämäkkä ja suhteellisen painava, pidän siitä miltä se tuntuu kämmenellä.