Kuvissa näkyvät kalenterit saatu yhteistyössä Ajastolta.
Osa kaksi! Kevät on ottanut suuren harppauksen kesää kohti. En voi uskoa, että muutama viikko sitten hukuimme kolme päivää lumikaaokseen. Lunta lykittiin useamman kerran päivässä ja nyt lentävät perhoset ja muut pörriäiset.
Mitä kuuluu? Tuntuu, että aika loppuu kesken. Polviproteesileikkauksen jäljiltä kuntoutettavaa on edelleen jäljellä, enkä ole varma kestääkö polvi vieläkään fyysistä työtä. Jos olisin toimistotyössä, olisin varmasti jo keväällä palannut töihin. Olen kuitenkin ollut vakituisessa työsuhteessa 15 vuotta ja työnantajalla ei ole ollut toistaiseksi tarjota kevyempää työtehtävää. Kohta on taas kolmikantaneuvottelut töissä ja ne stressaavat aina. Ennen kuin polvi meni, en ollut käytännössä koskaan pois, vaan aina töissä. Perusflunssat harvemmin ovat häirinneet minua, enemmänkin reuma tai keliakia, joiden en ole antanut hidastaa tekemistä. Otin nyt kerralla ”kaikki sairaslomat”.
Mikä haluan olla isona? Hyvä kysymys… kun olisikin yksi tie mikä veisi eteenpäin, mutta kun haluaa kaiken. Haluanko ommella työkseni vai pitää sen harrastuksena? Haluanko tehdä jotain luovaa mitä voisin jalostaa myös mahdollisesti tekstiileihin sekä paperituotteisiin. Haluanko tehdä töitä jonkin hyväksi? Sen tiedän, ettei minua ole tehty tekemään töitä yksin. Ikävöin työyhteisöä ja sitä että kuulun johonkin. Olisi mahtavaa olla mukana yhteisössä, jossa minua ei määrittäisi rikkinäinen kroppa vaan se mitä osaan ja voin tehdä. En haaveile 40 tunnin viikkotunneista, mutta päivätöistä kylllä, kun on omat pienet koululaiset.
Unelmat! Kevät ja pesänrakennus kävelevät käsi kädessä. Koitan koko ajan saada kodista toimivamman ja tavaroille omat paikkansa. Pitäisi löytää kirjahyllyä ja lipastoa. Oikeat säilytysratkaisut, jotta en joudu luopumaan ihan kaikesta askartelutavarasta, mitkä tällä hetkellä lojuvat laatikoissa sälytysratkaisujen puutteesta. Pääni sisällä kaikki on omissa koreissaan ja dymo laulaa leimat, langat, koristepaperit, nepparit, stanssit, vetoketjut… Todellisuus toistaiseksi ikuinen kaaos.
Kevään odotetuin? Vaatekaappi pitäisi käydä kesävaatteista ja kengistä läpi, koska lähdemme reissuun. Helmikuussa tuli miehen kanssa 10 vuotta kihloissa (naimisiin tuskin menemme koskaan) ja mies osti koko perheelle lomamatkan. Lapset pääsevät ensimmäistä kertaa lentokoneeseen ja ulkomaille. En ole koskaan ollut rantalomalla ja nyt hotellin uima-allas jatkuu mereen. Kohde on myös saari, joten vettä riittää ympärillä. Olen ollut maajoukkueen kisamatkoilla monessa maassa, sukulaisten luona Norjassa sekä Saksassa ja muut lomakohteet ovat olleet kaupunkilomia. Katsotaan miten pärjään rantakohteessa, heh.
Summa summarum. Kiireinen kevät, paljon hoidettavaa ennen kuin työkyvyttömyyseläke loppuu, niin kuntoutuessa, työtehtävien kartoituksessa sekä yhdistystoiminnassa. Jännitettävää, kun koulu loppuu ja lapset lomailevat päivisin keskenään. Töiden aloittaminen, mitä se onkaan kaikkien vuosien jälkeen? En olen poissulkenut kouluun palaamisen mahdollisuutta. Kaikki selvennee toivottavasti kevään edetessä. Haluan jättää alitajunnan stressin ja tehdä työtä, nauttia arkisista jutuista sekä palkkapäivästä.
Ihanaa kevättä, nauttikaa auringosta sekä lämmöstä – Tia
