Avainsana: ostolakko

Hitit ja hudit – Suvi

On aika uusien haasteiden ja tälläkertaa postauksien aiheeksi valikoitui koko kalenteriharrastuksen hitit ja hudit. Tsekkasin blogin arkistoja ja viimeksi hiteistä ja hudeista on puhuttu vuonna 2018! Silloin kerroin hittiostoksekseni Leuchtturmin pistemuistikirjat, ja hudiksi glitteriset tussit. Nyt kun oli tarkoitus pohdiskella ihan koko kalenteriharrastusta, joten pohdin tämän kirjoittamista useamman päivän.

Aivan selkein hitti harrastuksessani on Simply Gildedin traveler’s notebook, jonka sisään olen saanut monta erilaista vihkoa ja sellaisen kokonaisuuden aikaiseksi, että oikeastaan koko elämäni kulkee kansien välissä aina mukanani. On viikkovihko, kuukausivihko, reissuvihko (sattuneesta syystä vähän tyhjä sellainen), projektivihko ja mielenterveysvihko.

Kun sitten mietin, mikä olisi koko kalenteriharrastukseni huti, kelaan mielessäni kaikkia näitä neljää vuotta, kun olen ollut mukana ryhmässä ja myös ylläpidossa. Ehkä kaikkein suurin huti joka on monen asian summa, on se yltäkylläisyys, jossa olen väkisin lillunut. Olen ostanut tarvikkeita, tarroja ja vihkoja kulutusluotolla, äidinkin rahoilla ja omilla olemattomilla rahoillani. Tänä päivänä, tätä postausta kirjoittaessani olen juuri (ironisesti) ostanut itselleni kahden vuoden luottokiellon. Tämä ei ole sama asia kuin ostolakko, mutta ostokset pitää jatkossa tehdä joka kerta todella harkiten ja rahalla joka on oikeasti olemassa. Ostolakko auttoi tässä prosessissa alkuun, mutta ehdoton kieltäytyminen ei ole pitkässä juoksussa toimiva ratkaisu minulle tähän asiaan.

Yksi parhaista opeista joita Kalenterimania on elämääni tuonut, on se, että näidenkään asioiden kanssa ei tarvitse olla yksin, vaan näistä voi jutella ryhmässä sekä ryhmän kautta saatujen ystävien kanssa. Kiitos kun olette!

Kevätterkuin Suvi

Kalenterivuosi 2021 – Suvi

Tervehdys täältä ruudun toiselta puolen! Ylläpidon vuoden 2021 ensimmäinen haastepostaussarja pyörähtää nyt käyntiin. Tässä olisi tarkoitus pohtia tulevaa kalenterivuotta 2021 ja mitä siltä odottaa, vai odottaako mitään!

Kun kirjoittelen tätä postausta, olemme juuri joutuneet toteamaan ettei tänä vuonna järjestetä suurmiittiä vallitsevan tilanteen vuoksi. Uskallan kuitenkin haaveilla edes vähän pienemmistä tuunailuhetkistä pienemmillä porukoilla. Itseasiassa toivoinkin sellaisia jo kirjoitellessani avoimen kirjeen tälle vuodelle. Kaipaan miiteistä eniten niiden tunnelmaa, iloista puheensorinaa ja esimerkiksi Fiilis Café Bistron ihanaa jäätelö- ja kahvivalikoimaa.

Kalenteri on luonnollisesti myös tänä vuonna minulle aiheellinen kapistus. Käytössäni on itse suunnittelemani mini-kokoinen Personal planner, joka kulkee mukanani aamusta iltaan. Siskoni Saija ompeli painostuksestani siihen valkoiset, nahkapaperiset kannet. Sen kaverina on samankokoinen mixbook -nimellä kulkeva setti, johon olen myös valinnut sisällön itse. Seuraan sen sivuilla esimerkiksi voimatasojeni nousua kuntosalilla sekä yritän muistaa kirjoittaa yhden lauseen verran joka päivä. Kalenterin puolelle tulee sitten merkittyä työvuorot, liikunnat, lääkärit ja niin edelleen, kuten tavallista. Tämän duon täydentää sitten soveltuvin osin satunnainen muistikirja, jos koen tarvetta taiteilla vielä vähän lisää.

Toivon tänä vuonna kehittyväni ostokriittisyydessä, ja itsehillinnässä. Tunnistan itsessäni kaikki maailman harakat, kun jotain kaunista, mahdollisesti vaaleanpunaista ja/tai ruusukultaista ilmestyy näkökenttääni. Personal planneria on kahlattu kohta jo viisi kuukautta, tarkoittaen, että koko kalenterin puoliväli häämöttää yllättävän nopeasti! Peruin myös kuukausiboksini tilauksen ja ironista kyllä, irtisanomisvaihtoehdoissa oli kohta: I already have more than I need. (Minulla on jo enemmän, kuin tarvitsen.) Tämä pitää täysin paikkansa. Tänä vuonna minun on kohdattava askarteluvarastoni silmästä silmään ja selvitettävä sen loputon suo.

Tästä päästään jokatapauksessa pienellä aasinsillalla siihen, että olen tykästynyt erilaisiin kitteihin tuunailussani. Haluaisin kuitenkin opetella enemmän runsautta ja rohkeampaa yhdistelyä valmiiden, harmoniaa huokuvien kittien sijaan. Näin pääsisin myös hyödyntämään 99,9% varmuudella lähes täyteen ahdettujen lipastojeni sisältöä. Tässä tammikuun puolivälissä en vielä mene ainakaan julkisesti mitään vannomaan, joten antaa loppuvuoden näyttää, mitä tuleman pitää!

Kirpsakkaa loppuviikkoa just sulle! Terkuin, Suvi