En varmasti ole tämän harrastuksen saralla ainoa, jolla kalenteri- ja muu paperiaskarteluun sopiva tavara on pikkuhiljaa valloittanut kodista nurkan, jos toisenkin. Aloittaessani harrastusta mahduin (suhteellisen) sulassa sovussa muutaman laatikkoni kanssa tietokonepöydälleni, mutta tällä hetkellä materiaalia löytyy niin paljon, että se on saanut lähes oman huoneen.
Rakastan tukea pienyrittäjiä aina, kun minulla on siihen mahdollisuus, ja olenkin pääsääntöisesti keskittänyt omat ostosten tekemiseni kotimaisten yrittäjiemme puoteihin. Saan iloa kauniista tarroista, teipeistä ja muista plannertavaroista, mutta kolikolla on kääntöpuolensa. Ostaminen ostamisen ilosta sen sijaan, että ostaisin aina tarpeeseen, on kasvattanut varastojani ihan luvattoman suureksi. Ja siitä huolimatta tein viimeksi eilen uuden tilauksen, koska minulla oli käytettävissäni lahjakortti. Tiedän, että tulen nauttimaan postistani sen hetken, kun sen avaan, mutta myös valitettava tosiasia on se, että tulen muutaman kuukauden sisällä unohtamaan, mitä kaikkea sieltä postista ilmestyikään.
Paperien ja tarrojen varastoiminen siististi ja helposti saatavaksi on myös yllättävän hankalaa. Haluaisin kovasti, että kaikella olisi oma paikkansa, jotta työtilani pysyisi siistinä ja tavarat olisivat helposti löydettävissä, silloin kun niitä tarvitsisin. Kaaos on kuitenkin tällä hetkellä työtilani kantava teema. Tavarat eivät eksy vahingossakaan käytön jälkeen omille paikoilleen, koska työtilani ei ole vieläkään omaan käyttööni funktionaalinen. Ja isoa osaa funktionaalisuutta vastaan on ehdottomasti se, että tavaraa on aivan liikaa.
Olen erittäin huono luopumaan omistani, en tiedä miksi. Päässäni menee jatkuvana mantrana ”entä jos tarvitsen tätä vielä”, vaikka tiedän, etten ole koskenut kyseiseen arkkiin useaan vuoteen. Työtä itsensä kanssa on tehtävä, mutta aion ottaa lomani aikana härkää sarvista ja käydä tavaroitani läpi. Sopivasti ryhmässä pyörii myös tällä hetkellä elokuun teemahaasteena tavaran vähentämiseen liittyvä haaste tähän liittyen, johon aion osallistua, vaikkakin arjen kiireiden takia muutaman päivän myöhässä.
Lähdetään siis kaikki yhdessä siivoilemaan omia varastojamme turhasta painolastista ja toivotaan, että inspiraatio palaa piakkoin. Ehkä niistä omista materiaaleista löytyy jotain unohdettua, joka valaisee päivää.
Tavaranpaljouden keskeltä lempeitä hetkiä toivotellen, Laura S.
